Kun lamppu paloi... Ja siitä se ajatus sitten lähti

Tämä kirjoitus osallistuu nettirautakauppa www.taloon.comin blogikilpailuun Sisustusniksit - Valaisinhaaste

Meidän talossamme on neljä ulkovalaisinta, kaksi etupihalla ja kaksi takapihalla. Valaisimia saisi olla enemmänkin, mutta en valita, niitä kun kuitenkin on. Tai valitan vähäsen, minä nimittäin inhoan valaisimien romanttista ulkonäköä.

Toisesta takapihan valosta paloi lamppu jokin aikaa sitten ja yritin sitä yhtenä päivänä vaihtaa. Lampun "hattuosan" toinen ruuvi aukesi nätisti, mutta se toinen, se ei hievahtanutkaan. Tässä vaiheessa käännyinkin miehen puoleen, mutta hänkään ei saanut ruuvia auki. V:n diagnoosi olikin se, että alumiinivalaisimeen on laitettu teräsruuvi ja koska kyseinen valaisin on ainoa, joka ei ole katoksen alla, on kosteus aiheuttanut alumiini-teräs parissa kemiallisen reaktion. Minä kun en mitään kemiasta ymmärrä, niin luotan miehen sanaan: ruuvi on ja pysyy kiinni. Joku saattaisi nähdä tämän ikävänä tilanteena, mutta palatakseni tekstin alkuun, minä näin tilaisuuteni tulleen. Koska palanutta lamppua ei saa vaihdettua, täytyy koko valaisin uusia. Ja jos yksi valaisin uusitaan, niin täytyyhän ne kolme muutakin uusia. Minunlaiseni perfektionisti kun ei kestäisi eripari valaisimia.

Näkisinkin vaaleansinisessä puutalossamme esimerkiksi modernit alaspäin valaisevat Konstsmiden Modena -valaisimet. Toinen hyvä vaihtoehto olisi perinteiset Alppiluxin Seinäkäpy -valaisimet. Lisäksi silmääni miellyttää myös Markslöjdin Carina -valaisimien kulmikas muoto. On se hyvä, ettei ole talonrakennusta tiedossa, kun pelkkä ulkovalaisimien mietintä aiheuttaa valinnan vaikeutta.

Käykääpä kurkkaamassa Sisustusniksit -sivut ja osallistukaa tekin haasteeseen. Niin ja äänestäkää suosikkianne 20.12. alkaen, voitte voittaa 300 euron valaisinlahjakortin! Mukaan haastankin Marrun Varvikossa -blogista.