SOCIAL MEDIA

Valoa aitan minikeittiöön

V:n mökkiaitan remontti olisi tarkoitus saada valmiiksi tänä kesänä ja toivon mukaan pääsemme viikon päästä jo aloittelemaan keittiökalusteiden asennusta. Ikeasta haettu miniköökki on kuukauden päivät odotellut autotallissa mökille vientiä, mutta näillä leveysasteilla ei autolla ole ollut mökille mitään asiaa - lunta kun on auraamattomalla mökkitiellä ollut vielä tälläkin viikolla parikymmentä senttiä. Meillä onkin ollut hyvää aikaa miettiä aitan valaistusasioita, niitä kun en viime syksynä sisällyttänyt mökki- ja aittaremontista tekemääni sisustussuunnitteluopintojen lopputyöhön.

Mökillä ei ole lainkaan sähköjä, vaan tarvittava virta saadaan aurinkopaneeleista. Näin ollen tulevan valaistuksen täytyy sopia 12 voltin järjestelmään. Ja se kaventaakin valikoimaa melko reippaalla kädellä. Suurimmaksi haasteeksi onkin muodostunut pienen keittiön työtason valaistus. Hirsiseinän suojaksi tullaan asentamaan lasi ja se kiinnitetään todennäköisesti U- ja Z-profiilin alumiinilistoilla. Koska keittiöön ei tule yläkaappeja, ei valaistusta (esimerkiksi led-nauhaa) voi kiinnittää kaappien alaosaan. Äkkiseltään voisikin ajatella, että led-nauhan saisi lasin kanssa samoihin alumiinilistoihin kiinni. Mutta ei, tuntikausien googlettamisesta huolimatta, emme löytäneet sellaista listaa, johon mahtuisi sekä lasi että led-nauha, ainakaan mitenkään siististi. Ilmeisesti olemme ainoat, jotka kyseistä 2-in-1 listaa kaipaisimme.


Työtason päällä riippuvat valaisimet toisivat aittaan kaipaamaani ilmavuutta,  mutta koska seinälle on ollut suunnitteilla kevyt avohylly laseja, kahvikuppeja, kahvia yms. varten, roikkuisivat valaisimet hyllyn tiellä. Olenkin kallistumassa kovasti sen suuntaan, että seinään asennetaan kaksi mustaa seinäspottia. Ja koska valaisimet täytyy asentaa pintavetona, tulee johtojenkin olla mustat. Korosta sitä, mitä et voi peittää. Ehkä paras neuvo ikinä.
Kuva: Sunwind


Täältä voit lukea aitan paneelikaton maalauksesta ja täältä löydät jutun lattian uudesta väristä. Melkoisen muutoksen on aitta kokenut jo nyt.

Aurinkoista viikonloppua!

Harmaa keittiö?

Kuten monet blogia pitkään seuranneet tietävät, olen inhonnut meidän keittiökaappeja alusta alkaen. Uritetut ovet näyttävät makuuni aivan liian romanttisilta ja maalattuani keittiön ikkunaseinän ihanalla eukalyptuksen vihreällä, kaapinovien kellertävä sävy korostui entisestään. Meillä ei kuitenkaan allekirjoittaneen opiskelun vuoksi ole mahdollisuutta kalliiseen keittiöremonttiin ja koska kaapit ovat erikoismittaisia, tulisi pelkkä ovien vaihtaminenkin maksamaan hunajaa. Ehdotinkin yhtenä päivänä ovien maalaamista harmaaksi, harmaa sävy kun saisi koristeelliset ovet näyttämään freesiltä ja ehkä jopa aavistuksen modernimmilta. Ja aikansa asiaa mietittyään, V:kin innostui ajatuksesta ja oli jopa kuukkeloinut keittiökaappien maalausohjeita.

Kuva: Entrance
Kuva: Villa von Krogh
Kuva: Est living
Suurin huoleni onkin työtasojemme tummanruskea (jopa hieman punertava) laminaatti, jolle ei tähän hätään ole varaa tehdä mitään. V ei myöskään lämmennyt ajatukselle tasojen fiksaamisesta enkä itsekään kyllä ole vakuuttunut muovikalvon pitkäikäisyydestä keittiössä. Lisäksi sekä lattiamme että keittiön välitilat ovat harmaat, joten riski harmaaövereihin on suuri.


Mitäs sanot, kuulostaako idea ihan pähkähullulta?

P.S. Onko Bloggerissa taas jotakin vikaa vai missä mättää, kun alunperin terävät kuvat muuttuvat kauhean sumeiksi blogissa? Itse asiassa minun näytölläni näyttää tällä hetkellä kaikki vanhatkin kuvat sumeilta...

Äideille

Kouluhommat ovat pitäneet viime viikot super kiireisenä, mutta nyt vihdoin helpottaa. Jäljellä on enää yksi luento sekä pari kirjallista tehtävää ja sitten alkaa ansaittu kesäloma. Pieni varaslähtö lomailuun onkin jo otettu, sillä tämä viikonloppu kului rakkaan ystäväni polttarihumussa. Tänään on puolestaan aika juhlia äitejä ja inspiroituneena ystäväni kauniista hääkutsuista, tein äitienpäiväkortit ruskeasta kartongista ja kakkupaperista. Helppoa, nopeaa ja niin söpöä.


Tänä vuonna kortteja tuli kuitenkin tehtyä yksi vähemmän ja kyyneleet nousivat silmiin niitä kirjoittaessani. Jouluna pois nukkunut isoäitini on usein mielessä, niin paljon hänelle olisi kerrottavaa. Ja niin kova ikävä. Muistakaa siis onnitella (ja kiittää) äitejä, isoäitejä, sijaisäitejä ja varaäitejä - ihan jokaista elämänne voimanaista. Koskaan ei voi tietää, mikä päivä jää viimeiseksi.


Rakkaudentäyteistä äitienpäivää - myös sinulle rakas mamma!