Niin ruma, että jo kaunis

Saanen esitellä uusimman "perjantaipuska" löytöni. Kyseiset varret myytiin nimellä frillakaali ja nappasin ne matkaani Prisman leikkokukka hyllystä. V:n ilme oli kyllä näkemisen arvoinen, kun esittelin innoissani löytöäni. Ja siinä ne nyt töröttävät, paraatipaikalla keskellä ruokapöytää. Niin äärettömän rumina, mutta silti niin kauniina.

Oletko sinä tehnyt erikoisia kukkalöytöjä?

Ihana kamala koiranputki

Sanokaa mitä sanotte, mun mielestä koiranputki on ehkä kaunein rikkaruoho ikinä. Vaikka se aina väärään paikkaan kasvaakin. Harmikseni en ehtinyt niistä montaa tuntia sisällä nauttia, sillä siitepölyllergiani pakotti siirtämään kimpun terassille. Tämän hetken kauneimmat kukat löytyy kuitenkin luonnosta ja mikä parasta - ihan ilmaiseksi.

Aurinkoista uutta viikkoa!

Valoa aitan minikeittiöön

V:n mökkiaitan remontti olisi tarkoitus saada valmiiksi tänä kesänä ja toivon mukaan pääsemme viikon päästä jo aloittelemaan keittiökalusteiden asennusta. Ikeasta haettu miniköökki on kuukauden päivät odotellut autotallissa mökille vientiä, mutta näillä leveysasteilla ei autolla ole ollut mökille mitään asiaa - lunta kun on auraamattomalla mökkitiellä ollut vielä tälläkin viikolla parikymmentä senttiä. Meillä onkin ollut hyvää aikaa miettiä aitan valaistusasioita, niitä kun en viime syksynä sisällyttänyt mökki- ja aittaremontista tekemääni sisustussuunnitteluopintojen lopputyöhön.

Mökillä ei ole lainkaan sähköjä, vaan tarvittava virta saadaan aurinkopaneeleista. Näin ollen tulevan valaistuksen täytyy sopia 12 voltin järjestelmään. Ja se kaventaakin valikoimaa melko reippaalla kädellä. Suurimmaksi haasteeksi onkin muodostunut pienen keittiön työtason valaistus. Hirsiseinän suojaksi tullaan asentamaan lasi ja se kiinnitetään todennäköisesti U- ja Z-profiilin alumiinilistoilla. Koska keittiöön ei tule yläkaappeja, ei valaistusta (esimerkiksi led-nauhaa) voi kiinnittää kaappien alaosaan. Äkkiseltään voisikin ajatella, että led-nauhan saisi lasin kanssa samoihin alumiinilistoihin kiinni. Mutta ei, tuntikausien googlettamisesta huolimatta, emme löytäneet sellaista listaa, johon mahtuisi sekä lasi että led-nauha, ainakaan mitenkään siististi. Ilmeisesti olemme ainoat, jotka kyseistä 2-in-1 listaa kaipaisimme.

Työtason päällä riippuvat valaisimet toisivat aittaan kaipaamaani ilmavuutta,  mutta koska seinälle on ollut suunnitteilla kevyt avohylly laseja, kahvikuppeja, kahvia yms. varten, roikkuisivat valaisimet hyllyn tiellä. Olenkin kallistumassa kovasti sen suuntaan, että seinään asennetaan kaksi mustaa seinäspottia. Ja koska valaisimet täytyy asentaa pintavetona, tulee johtojenkin olla mustat. Korosta sitä, mitä et voi peittää. Ehkä paras neuvo ikinä.

Kuva: Sunwind

Täältä voit lukea aitan paneelikaton maalauksesta ja täältä löydät jutun lattian uudesta väristä. Melkoisen muutoksen on aitta kokenut jo nyt.

Aurinkoista viikonloppua!

Harmaa keittiö?

Kuten monet blogia pitkään seuranneet tietävät, olen inhonnut meidän keittiökaappeja alusta alkaen. Uritetut ovet näyttävät makuuni aivan liian romanttisilta ja maalattuani keittiön ikkunaseinän ihanalla eukalyptuksen vihreällä, kaapinovien kellertävä sävy korostui entisestään. Meillä ei kuitenkaan allekirjoittaneen opiskelun vuoksi ole mahdollisuutta kalliiseen keittiöremonttiin ja koska kaapit ovat erikoismittaisia, tulisi pelkkä ovien vaihtaminenkin maksamaan hunajaa. Ehdotinkin yhtenä päivänä ovien maalaamista harmaaksi, harmaa sävy kun saisi koristeelliset ovet näyttämään freesiltä ja ehkä jopa aavistuksen modernimmilta. Ja aikansa asiaa mietittyään, V:kin innostui ajatuksesta ja oli jopa kuukkeloinut keittiökaappien maalausohjeita.

Kuva: Entrance

Kuva: Villa von Krogh

Kuva: Est living

Suurin huoleni onkin työtasojemme tummanruskea (jopa hieman punertava) laminaatti, jolle ei tähän hätään ole varaa tehdä mitään. V ei myöskään lämmennyt ajatukselle tasojen fiksaamisesta enkä itsekään kyllä ole vakuuttunut muovikalvon pitkäikäisyydestä keittiössä. Lisäksi sekä lattiamme että keittiön välitilat ovat harmaat, joten riski harmaaövereihin on suuri.

Mitäs sanot, kuulostaako idea ihan pähkähullulta?

P.S. Onko Bloggerissa taas jotakin vikaa vai missä mättää, kun alunperin terävät kuvat muuttuvat kauhean sumeiksi blogissa? Itse asiassa minun näytölläni näyttää tällä hetkellä kaikki vanhatkin kuvat sumeilta...

Keittiön facelift Nefriitillä

Alkuviikosta kirjoittelin uudesta väri-ihastuksestani ja blogin insta seuraajat jo varmaan tietävätkin, mihin seinään kaunista harmaanvihreää sudin. Keittiön ikkunaseinän edellisestä maalauksesta on kulunut pian viisi vuotta (hui kun aika menee nopeaan, ihan vastahan me tähän muutettiin!) enkä missään vaiheessa ollut erityisen tyytyväinen silloin valittuun harmaaseen -  se kun taittoi kovasti violettiin ja sai mitäänsanomattomalla olemuksellaan keittiön tuntumaan entistä maalaisromanttisemmalta. Remppaväsymys iski jossakin vaiheessa päälle ja koska olohuone-keittiö akseli remontoitiin ensimmäisenä, en kaiken muun keskellä jaksanut miettiä ikkunaseinän väriä uusiksi. Ja sitten siihen vain tottui. Törmätessäni vuodenvaihteessa ihanaan Nefriittiin tajusinkin yhtäkkiä löytäneeni keittiön seinään uuden värin.

Upea eukalyptuksen vihreä toi keittiöön ihan uudenlaista särmää eikä uritetut kaapinovet häiritse modernin seinän rinnalla yhtään niin paljon kuin aiemmin. Maalaisromanttisen tunnelman minimoimiseksi päätinkin olla laittamatta vanhoja ikkunalautoja takaisin paikoilleen. En myöskään halua tehdä uuteen maalipintaan yhtäkään turhaa reikää, joten verhoasia saa pysyä rauhassa mietinnän alla.

Olenkin muutokseen enemmän kuin tyytyväinen.

Kivaa viikonloppua!

Viisi viikkoa

Täällä on tänään leivottu ensimmäiset joulutortut ja fiilistelty Michael Bublén tahdissa lähestyvää joulua. Aattoon on enää viisi viikkoa, joten jouluhössötys voi alkaa.

Tunnelmallista lauantai-iltaa!

Syksyinen kattaus

Joskus on mukavaa panostaa tavallista enemmän kattaukseen, ihan vaikka pienilläkin jutuilla.

Kauniisti taitellut servetit, kynttilänvalo ja ruskan värjäämät lehdet tuovat arkiseenkin ateriaan syksyistä fiilistä. Helppoa, halpaa ja nopeaa.

Mukavaa alkavaa viikkoa! Huomenna onkin jo lokakuun viimeinen päivä ja kohta saa aloittaa jouluhömpötyksen!

P.S. Mitäs tuumaat aiempaa isommista pystykuvista? Jostakin syystä en ollut tajunnut niitä säätää tekstipalstan levyiseksi, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Yksi lemppareista

Innostuin viime viikonloppuna kotona kuvailemaan muurin nurkkausta, jossa ei kovin suuria muutoksia ole viime aikoina tapahtunut. Miksipä muuttaa toimivaa kokonaisuutta.

String Pocketiin on kuitenkin ilmestynyt uudet Annon purkit, joista tykkään hurjasti. Graafiset kuviot onkin viime aikoina miellyttänyt kovasti ja eripariset purkit muodostavat hauskan parivaljakon.

Myös meriheinäkorissa olevat peikonlehdet ihastuttavat edelleen ja tästä nurkasta onkin tullut yksi kotimme lempinäkymistä.

Ihanaa viikonloppua, minulla se kuluu Helsingissä ja Habitare -messuilla!

Peikonlehtirakkautta

Ne kasvoi! Ne jättimäiset pistokkaat, joiden oikeaoppisesta istuttamisesta minulla ei ollut aavistustakaan, näyttävät tällä hetkellä täysin yhteiskuntakelpoisilta peikonlehdiltä.

Ja nytpä niillä on myös arvoisensa kasvupaikka, minä kun sain viimein kauan himoitsemani Annon meriheinäkorin. Poikkesin tänään ensimmäistä kertaa Anttilan loppuunmyynnissä enkä ollut uskoa silmiäni, kun näitä oli vielä hyllyssä. Ovathan ne aivan kuin toisilleen tehdyt.

Mahtista viikonloppua!

Kadonnut heinäkuu ja uusi keittiöhana

Viikko kulunut aivan hujauksessa ja vieraita on tullut ja mennyt. Viimeiset yöpyjät saateltiinkin pari tuntia sitten kotimatkalle ja meillä on edessä paluu arkeen V:n loman lähestyessä loppuaan. Heinäkuu tuntuukin kadonneen täysin huomaamatta - vastahan oli juhannus ja huomenna jo elokuu. Sisustusrintamallakaan ei ole ihmeitä tapahtunut, muratti tosin näyttää venähtäneen parikymmentä senttiä. Se on ainakin ottanut kaiken irti heinäkuusta.

Suurin muutos lieneekin keittiön uusi hana, joka vihdoin saatiin asennettua vanhan vuotavan tilalle. Eihän siinä putkimiehen tilaamisessa mennytkään kuin puoli vuotta. Hyvin suunniteltu ja silleen... Mutta kylläpä vaan voi ihminen olla pienestä onnellinen, sillä kaareva hana toi vanhaan keittiöön ihan uudenlaista potkua. Ei sillä, keittiöremontti pysyy edelleen haavelistalla, eihän yksi hana nyt kuitenkaan ihmeisiin pysty.

Mukavaa elokuun alkua!

Kun ihmeaineetkaan eivät riitä

Tiedättehän ne kodin ikuisuusprojektit, joiden tekemisestä aina puhutaan, mutta koskaan ei ole oikea fiilis aloittaa niitä. Meillä yksi pitkään to do -listalla roikkuneista hommista oli uunin muurin maalaus. Toissa talven ennätyslumimyräkässä lunta päätyi kaiken muun lisäksi savupiippumme, jossa se tietenkin suli ja valutti nokista vettä savupellistä muurin seinämää pitkin. Kaunista. Ja superkaunis vanha kuva, mutta pointti taitaa tulla selväksi.

Alkujärkytyksestä selvittyäni, päätin kokeilla noen poistamiseen paljon kehuttua Universal Stonea, purkin kyljessäkin kun luvataan "Poistaa pinttyneet tahrat, kalkin, rasvan ja noen". No ei poistanut ei, valumajälki ainoastaan haaleni ja muurin rappaus sileni. Seuraavaksi otin käyttöön Taikasienen, vaan eipä tapahtunut taikoja. Vain pari ärräpäätä lisää ja suuri harmitus. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi siis muurin uudelleenmaalaus. Ja heti tänään, lähes kaksi vuotta myöhemmin, inspis maalaamiseen iski. Tulihan tässä tuota nokiviivaa katseltuakin.

Ja kun hommaan kerran ryhdyin, maalasin koko muurin uudestaan ja samalla sain peittoon muutamat remontissa muuriin tulleet maalijäljet. Ero ei valitettavasti kuvissa tule oikealla tavalla esille, sillä ennen kuvassa auringonpaiste saa valumajäljen näyttämään lähes olemattomalta. Muutos on oikeasti kuitenkin valtava ja muuri näyttää nyt melkein uudelta. Toivottavasti ei ihan heti saada uusia ennätyslumisateita.

Leppoisaa sunnuntaita!

Nurinaa keittiöstä

Blogia pidempään seuranneet ovat varmasti huomanneetkin, että meidän keittiöstä ei kovin montaa laajempaa kuvaa ole näkynyt ja keittiöaiheiset jutut ovat olleet aina tiukasti rajattuja. Syy tähän on hyvin yksinkertainen - minä inhoan meidän keittiötä.

Kaikista suurinta inhoa aiheuttaa kaappien luonnonvalkoiset uritetut ovet. Keittiö on edellisten asukkaiden mittatilauksella remontoima ja jaksan edelleen päivittäin ihmetellä kyseistä ovivalintaa. Miksi oi miksi?

Toisella sijalla inhokkilistassani on pähkinäiset laminaattityötasot ja samaa sarjaa olevat valolistat (joiden merkitystä en edes ymmärrä, sillä ainoastaan yksi työtaso on valaistu ja muualla mennään sitten joko liesituulettimen valon tai ruokapöydän päällä olevan valaisimen voimin). Etenkin nyt, kun lattia on harmaa, pomppaa ruskea työtaso rumasti esiin.

No entäs sitten se liesituuletin. Olemme vaihtaneet keittiöön rosterisen jääkaappi-pakastimen, astianpesukoneen sekä lieden ja minulla oli tietenkin haaveissa myös rosterinen liesituuletin. Koska meillä koko talon ilmanvaihtoa hoidetaan huippuimurilla ja huippuimuria ohjataan liesituulettimen kautta, ei sen vaihto olekaan ihan niin helppo (ja halpa) juttu kuin olin ajatellut. Joten edelleen eletään valkoisen liesituulettimen kanssa.

Keittiöstähän toki saisi juuri sellaisen kuin haluaa, jos olisi valmis laittamaan remonttiin useamman tonnin. Tai meidän tapauksessa varmaan viisinumeroisen summan, sillä muuttaisin koko keittiön aina mallista alkaen, tuo II-malli kun ei ole kaikista käytännöllisin. En kuitenkaan koe, että tähän kotiin olisi järkevää remontoida sitä unelmien keittiötä, tämä kun ei muutenkaan ole se unelmien koti. Kaapinovien vaihdosta olen toki haaveillut, mutta mittatilauksella sekään ei ole ihan halpaa. Ja sitten olisi kyllä pakko vaihtaa työtasotkin.

Löytyykö teidän kotoa nurinan kohteita?

Designia molempien makuun

V halusi uudenvuodenjuomaksi erästä giniä ja vaikka minä en kyseisen pullon tyhjentämiseen halunnutkaan osallistua, niin sormet syyhysi saada kaunis pullo omaan käyttööni.

Mustavalkoinen etiketti, kirkas lasi ja tyylikäs muotoilu - voiko kauniimpaa yhden oksan maljakkoa ollakaan?

Melkoinen win-win tilanne, puhumattakaan hyvästä kierrätyksestä.

Mukavaa viikonloppua!

Sulkafani täällä hei

Lisääntyvä valo innosti minut vaihtamaan String Pocketissa majailevia esineitä. Ei siis tietenkään kaikkia kerralla, sillä kolmen String Pocketin kanssa yhdessä vietetyn vuoden jälkeen olen edelleen sitä mieltä, että kauniiden ja huolettomalta näyttävien asetelmien tekeminen kyseiseen designklassikkoon, on mystistä henkimaailman taitoja vaativaa puuhaa. Ja kyseiseen henkimaailmaan en minä ainakaan ole vielä päässyt käsiksi.

Kaunis Monamii Designin sulka-alusta, Lakrids by Johan Bülow purkki sekä palmuvehkan oksa riittivät tällä kertaa.

Tosin alahyllyllekin näyttää ilmestyneen uusi höyhenpiirros, kiitos vaan Kaisa tutoriaalista. Minun jykeväruotoinen höyheneni taitaa kylläkin olla enemmän sulka, mutta väliäkös tuolla. Sopiipahan hyvin tuon ihan oikean designin kaveriksi.

Toiveena olisi vielä löytää numeropurkkien tilalle Annon puukantisia purkkeja muutamalla eri kuosilla. Niillä ei kuitenkaan ole kiire, joten voin rauhassa odotella tarjouksia.

Iloista tiistai-iltaa, kevät on nyt virallisesti alkanut!

Viikonloppuun

Kylläpäs onkin ollut touhukas viikko. Vaikka yrittäjyysvalmennusta ei joka päivä olekaan, niin etätehtävät ja lukulistalla olevat kirjat tuntuvat vievän hurjasti aikaa ja aivot käyvät iltaisinkin vielä ylikierroksilla miettiessäni omia vahvuuksiani ja tavoitteitani. Lisäksi yritän pitää kiinni kolmesta treenikerrasta per viikko ja hoitaa pakolliset kotityöt (ja ne saakelin lumityöt, niitä ei kaipaa enää kukaan), niin iltaisin kyllä tuntee jotakin tehneensä. Toki uudet asiat vievät aina aluksi enemmän energiaa, ennen kuin pääsee jutun juonesta kiinni ja löytää itselleen hyvän rytmin tehdä asioita. Näin ainakin toivon, sillä aikaa pitäisi löytää myös parin viikon päästä alkaville sisustussuunnitteluopinnoille. Ja niihin matkoihin, Ouluun kun on meiltä parin tunnin matka.

Ei sillä, motivaationi on huipussaan ja hyvällä suunnittelulla pääsee jo pitkälle. Tämänkin etäpäivän kantava teema oli multitasking, sillä työn alla oli samanaikaisesti yksi etätehtävä, yksi lukutehtävä, yhden videon katsominen ja kodin siivousta - ja kaikki tuli hoidettua. Ja räpsinpä samalla pitkästä aikaa pari laajempaa kuvaa olohuone-keittiö akselilta.

Leppoisaa viikonloppua, minä aion ainakin vain olla!

Auringossa

Eilen paistoi aurinko niin kauniisti keittiöön, että pakko oli napata yksi kuva. Keväästä en vielä halua puhua, mutta voisin kuitenkin julistaa kevättalven alkaneeksi, ainakin minun elämässäni. Ja senpä vuoksi voidaankin unohtaa tämänpäiväinen kökkö ilma ja uskotella itsellemme, että aurinkoiset päivät ovat tulleet jäädäkseen.

Huomenna ajelen Etelä-Suomeen ja ohjelmassa on monenlaista mukavaa, mm. vierailu eräässä sisustusliikkeessä. Kommenttien julkaisussa ja niihin vastaamisessa voi siis loppuviikon aikana olla viivettä, mutta yksi postaus on kuitenkin ajastettuna tulossa.

Leppoisaa tiistai-iltaa!

Kaunis Piano

Kirjoittelin jo yli vuosi sitten Aterinten metsästyksestä, jonka lopputulema oli se, että ihastuimme V:n kanssa Iittalan Piano -aterinsarjaan. Joulupukilla olikin ollut hyvä muisti, sillä viime jouluna yhdestä paketista paljastui Pianon 24-osainen aterinsetti.

Olen aivan ihastunut aterinten muotoon - edelleen. Ja mikä parasta, ne tuntuvat meidän molempien käsiin hyviltä. Huomaankin valikoivani itselleni aterinlokeroista aina näitä Pianoja, sieltä kun löytyy myös Savoniaa samanlainen satsi.

 Ihanaa viikonloppua!