Blogeja pitkään seuranneena, olenkin huomannut seuraavan asian: ne blogit, joissa sisustetaan kalliisti designilla ja ostetaan jatkuvasti uutta, keräävät paljon lukijoita. Poikkeuksia toki on, mutta tarkoitus olikin tuoda perusajatus esiin. Faktaa on nimittäin se, että rahalla saa kauniin kodin. Jos sitä ei itse osaa tehdä, voi palkata jonkun tekemään sen. Eri asia on tietenkin ne ihmiset, jotka eivät välitä sisustamisesta, vaikka rahaa olisi (he tosin tuskin pitävät sisustusblogiakaan). Enkä nyt edes tarkoita, että ihmisen täytyisi olla ökyrikas, vaan kaksi 3000 euroa kuussa tienaavaa ihmistä pystyy sijoittamaan melkoiseen määrään designia. Vaatiiko sisustaminen silloin mitään (rahan lisäksi), jos isket olohuoneeseesi Hayta, Artekia, Aarniota ja siihen vielä kolmen tonnin sohvan sekä tonnin maton? Tottakai olohuoneesi on hieno, sehän on täynnä arvostettuja sisustusesineitä.
Sisustaminen pienellä budjetilla onkin yllä mainittua hankalampaa. Ihan alkajaisiksi jo sen takia, että joudut usein säästämään rahaa jopa kuukausia, saadaksesi haluamasi kohtuuhintaisen valaisimen tai maton. Sinä aikana toisessa blogissa on sisustus vaihtunut jo kolmeen kertaan. Kummallahan on enemmän lukijoita? Pienellä budjetilla joutuu myös käyttämään luovuutta eri tavalla ja tekemään monia asioita itse (jos pystyy tai osaa, kaikilla ei tähänkään ole mahdollisuutta). DIY-jutut on toki suosiossa ja monista blogeista etsitään vinkkejä itse tekemiseen, mutta ollaan realistisia: suurin osa blogien lukijoista katsoo mieluummin kuvia siitä tunnelmallisesta ja arvokkaan näköisestä olohuoneesta kuin itsetehdystä hyllystä eteisen nurkassa. Juuri niin, palataan niihin alussa mainitsemiini unelmiin. Unelmaan siitä, että itselläkin olisi jonakin päivänä varaa siihen Hay-Artek-Aarnio-kolmen-tonnin-sohva-ja-tonnin-matto -olohuoneeseen. Ei unelmaan siitä eteisen nurkassa nököttävästä, hyllyä muistuttavasta hökötyksestä. Eikä siinä ole mitään pahaa, itsekin myönnän lukevani haaveillen näitä rahalla sisustettuja blogeja. Surullista vain on se, että nyky-yhteiskunnan kasvava eriarvoisuus näyttää heijastuvan entistä vahvemmin myös tänne blogistaniaan. Rahalla saa ja miten se nyt meni...
Tästä ei kuitenkaan ole tarkoitus kenenkään vetää hernettä takaraivoon.
Kivaa tiistaita!
Hyvin samankaltaisia ajatuksia on täälläkin mielessä pyörinyt. Itse taas räpistelen sitä vastaan, että koti näyttäisi tusinakodilta jota ei toisesta samannäköisestä erottaisi. Pienellä rahalla ja kekseliäisyydellä saan aikaan omannäköistä ja persoonallista kotia. Rahaahan toki olisi aina kiva saada lisää, mutta ostaisin sillä jotain mitä muilla ei ole :)
VastaaPoistaTuo on totta, en minäkään haluaisi tusinakotia :) Mutta niihin design kalusteisiin kun yhdistää omia esineitä, erilaisia teksiilejä yms., niin kyllä samoilla kalusteilla varustetut kodit saadaan näyttämään erilaisilta. Rahaa ei koskaan kellään ole liikaa, mutta kyllä se vaan kummasti elämää (ja sisustamista) helpottaa ;)
PoistaHyvä kirjoitus :)
VastaaPoistaMinä en ostaisi tonnin mattoa (tai edes yli 200€:n mattoa), vaikka olisi varaa. Mutta kun ei ole varaa, niin ei tarttee edes miettiä ;D
Minusta parhaimmat kodit on persoonallisia, olipa se sisustus tehty isolla- tai pienellä rahalla. En tykkää siitä, että joitain tavaroita pitää hankkia vain sen takia koska se "kuuluu asiaan".
Itse olen bongannut blogeista ihania juttuja, joita olen halunnut itsellenikin hankkia ja osa blogivillityksistä on taas ollut sellaisia, etten ottaisi kotiini niitä vaikka maksettaisiin :D
Kiitos, vähän pelotti lukea näitä kommentteja :)
PoistaHelpottaa kyllä kummasti tuota tuhannen euron maton hankkimisen suunnittelua, kun ei sellaisia rahoja ole :D Kuten itsekin sanoit, niin koti voi olla persoonallinen, vaikka se olisi isolla rahalla tehty. Itselläni olikin tässä lähinnä tausta-ajatuksena se, miksi tietynlaiset blogit vetää paljon lukijoita ja toiset eivät.
Näinpä! :)
PoistaPs. Kiitoksena edellisestä haasteesta saat uuden tilalle ;)
Kiitoksia, täytyy laittaa tämäkin jonoon :) Nyt on tullut kolme haastetta kahden päivän sisään :D
PoistaPohdit kliseisiä joskin aika monen mielesstä varmasti pyöriviä asioita. Kyllä raha vaikuttaa sisustamiseen, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Mikä sitten kenenkin mielestä on totta ja mikä, se on eri asia. Hyvin tienaava epätodennäköisemmin on tekstisi pohdinnassa samaa mieltä, mutta vähemmällä rahalla elävät saattavat ollakin. Itse uskon, että parempaa blogia en rahalla saisi, mutta jos mulla olisi rahaa, niin tokihan saisin paremmin hankittua tarvitsemiani ja haluamiani sisustusjuttuja.
VastaaPoistaHankalaan asiaan tartuit, aika rohkeaa. <3
En toki sitä tarkoittanut, että kalliilla saisi AINA kauniimpaa kotia kuin halvalla, mutta itsekin sen myönsit, että raha vaikuttaa sisustamiseen (ja kuluttamiseen ylipäätään). On moniakin kauniita koteja, jotka on sisustettu täysin esim. kirpputori- ja kierrätyslöydöillä ja näitä koteja jaksankin aina ihailla. Ajatukseni oli enemmänkin se, että unelmat myyvät eikä sisustaminen vaadi silmää, jos sen tekee suoraan jostakin bongattujen kuvien mukaan. Rahaa se vain vaatii.
PoistaKoska kauneus on katsojan silmässä, jokaisella on oma mielikuvansa siitä maailman kauneimmasta kodista. Valtaosalle ihmisistä se vain tuntuu olevan nämä rahalla sisustetut designkodit.
Johanna; rakkaudella! Teillä on niin kaunis koti ettet sinä tarvitse sinne mitään Hay-Artek-Aarnioita! Jatka samalla linjalla...<3
VastaaPoistaKiitos L <3 Juuri tuossa paikkailin kalustekitillä listojen kulmia... Jos olisi ollut kunnon välineet, niin olisi tässäkin hommassa päässyt hieman helpommalla :)
PoistaTämä on hyvä aihe!
VastaaPoistaMun henkilökohtainen mielipiteeni on se, että rahalla saa ja hevosella pääsee.
Eri asia onkin, että osaako sitä rahaa käyttää järkevästi jos sitä on. Monet eivät osaa, vaan ostavat ostamisen ilosta, mikä on tässä nyky yhteiskunnassa todella epäekologista. Kyllähän jokainen voi ostaa designia jos varat riittää, mutta miksi? Mikä designista tekee laadukkaan? Miksi ei osta laatua ilman merkkiä...
Tämä on itselläni ollut nuoresta pitäen ohjenuorana ja vahvistunut vain sisustus- ja huonekalualalla, että ei merkki aina välttämättä ole laadun tae. :)
Siksi itse katson enemmän tuotteen laatuun, kun merkkiin.
Ja jos laatua saa halvemmalla, kun merkkiä, joka ei siis aina ole laatua, niin aina vain parempi.
No näinhän se on! Mun mielestä Marko Paanasella oli aiheeseen täydellinen esimerkki, Marimekko. Se on ollut joskus laatua numero yksi, mutta laatu on laskenut viime vuosina kuin lehmän häntä. Hinta tosin pysynyt samana. Itse en ainakaan maksaisi nykyisin yhdestäkään esim. Marimekon lakanasetistä vain "laadun" takia, koska parempaa laatua saa halvemmalla.
PoistaKuten tuossa Irinallekin vastasin, niin minua harmittaa juurikin se, että monet valikoivat luettavia blogeja vain näiden design esineiden takia. Ei se lamppu siitä paremmaksi lampuksi muutu, vaikka kyljessä lukisi esim. Aarnio. Kyseisellä lampulla on tällöin jokin muukin merkitys kuin hyvänä valaisimena oleminen. Ja tämä merkitys on brändi. Toki joidenkin tuotteiden kohdalla uskon brändin ja laadun kohtaavan, mutta en ole ikinä kuullut, että brändätty valaisin kestäisi kauemmin tai olisi valaisimelle tarkoitetuilta ominaisuuksiltaan parempi kuin halpa, "tavallinen" valaisin. Kyllähän jokainen toki saa sisustaa kotinsa miten haluaa, mutta ihmettelen samaa kuin sinä: miksi merkki menee laadun edelle?
Toi taitaa olla ikuisuus kysymys...
PoistaJotkut ihmiset vain ovat kovin merkkiuskollisia tai ajattelevat, että merkki/brändi olisi laadukkaampi, kun ns. tavistuote ilman merkkiä.
Mutta kuten ollaan huomattu, niin ei se niin ole.
Mielestäni tämäkin asia on niin maalaisjärjellä käsiteltävissä, että välillä naurattaa, kuinka hassuja jotkut ihmiset ovat. Mutta meitä on moneen junaan... ;)
Ja onneksi jokaiseen junaan mahtuu väkeä :)
PoistaHyvä kirjoitus ja pohdinta. Olen aika pitkälle samoilla linjoilla - ja siksipä en jaksakaan lukea/katsella kovin montaa blogia, jossa ne samat designesineet vain vaihtavat paikkaansa tai rekvisiittaansa. Tylsää. Kyllähän rahalla saa ja se helpottaa elämää, mutta kotia sillä ei tehdä. Ja koteja minä tykkään katsella. Sellaisia, missä on hyvä olla koko siellä asustavalla sakilla, ihmisiä ja eläimiä myöten. Missä näkyvät muistot ja eletty elämäkin. Itse haaveilin nuorena, että sitten joskus isona minulla on koti, joka on vaalea ja avara ja kalustettu suurinpiirtein pelkällä Artekilla. Mutta kun perheeseen alkoi tulla lapsia ja eläimiä, ei ollut ihan niin nopon nuukaa, oliko se kierrätyssenkin päällä oleva pysti Alvar Aaltoa vai Tiimarin kitshiä. Ja kun Isäntä inhoaa kaikkea designea, niin kompromisseja on joutunut tekemään. Ja siinä kodissaan on oppinut elämään ja siitä nauttimaan. Mutta enpä minä kuvittelisikaan itse sisustusblogia pitäväni;)
VastaaPoistaIhana kirjoitus! Se on ihan totta, että kodissa pitää kaikkien siellä asuvien viihtyä :) Hyvä tietenkin heille, jotka asuvat yksin tai joiden toinen puolisko ei välitä yhtään kodin sisustuksesta ja antaa kaikessa vapaat kädet. Sekä tietenkin myös heille, joiden sisustusmaut menevät puolison kanssa täysin yhteen. Me muut joudumme kuitenkin tekemään jatkuvasti sisustuksen suhteen kompromisseja. Kyllähän se vain niin on, että yksi ei voi ostaa tuhannen euron sohvaa, jos toinen ei sitä halua. Eikä täälläkään tuo mies kovasti designin perään hingu...
PoistaMulle blogit ovat tavallaan sisustuslehtien korvikkeita, ja juuri siitä syystä, että tykkään niistä elämän jäljistä, mitä blogeissa näkyy, mutta jotka ennen sisustuslehden kuvauksia siivotaan tarkasti pois kuvista. Jos haluan katsoa kuvia unelmakodeista vailla virheitä, ostan lehden, kun haluan oikeita ja kauniita koteja joissa asuu oikeita ihmisiä, luen blogeja :) Eipä silti, asuuhan niissä lehdissäkin esitellyissä kodeissa oikeita ihmisiä, mutta mä tykkään blogien vähän rennommin stailatuista kuvista.
VastaaPoistaMä luulen, että monet hakevat blogeista nykyisin shoppailua ja uutuuksien esittelyä, tämä näkyy muissakin kuin sisutusblogeissa. Tuntuu että muotiblogeistakin suostituimmat ovat niitä, joissa bloggaaja shoppailee ahkerasti jotain uutta ja mielellään varsin arvokasta. Tuollaiseen, vähintään kerran viikossa jotain uutta ja hienoa, ei taas kaikkien tuloilla pääse, ja toisia ei vaan kiinnosta vaikka pääsisikin. Mua henkilökohtaisesti viehättää vähempikin; haen toki blogeista inspiraatiota, mutten välttämättä sellaista joka ei meikäläisen arkirealismiin kuitenkaan mahtuisi. Inspiroidunkin eniten sellaisesta, mikä olisi myös mulle toteuttamisen rajoissa olevaa juttua. Siksi tonnin matot, vaikka miten kauniita olisivatkin, inspiroivat mua vähemmän kuin ne satasen ihanuudet. Eipä silti, että mulla olisi varaakaan tonnia mattoon käyttää, mutta ainakaan mun kissat eivät maton hintaa juuri kysele, ennenkuin kyntensä siihen iskevät ;D
Siinähän se ongelma onkin: heillä, jotka ostavat näitä tonnin mattoja, on varaa ostaa uusi, kun se kissa on siihen kyntensä iskenyt :) Ja tämä johtuu siitä, että heidän arkirealisminsa on täysin erilaista kuin sinulla tai minulla. Unelmia.
PoistaVaikka kovasti väitetään, että kierrätys ja itse tekeminen olisivat entistä suositumpia, niin silti kerskakulutusta suosivat blogit kukoistavat...
Täyttä asiaa kirjoitit ja hyvää pohdintaa! Kyllä se raha vaan vaikuttaa sisustamiseen. Kaikilla ei ole vara hienoihin desing-tuotteisiin, mutta niillä henkilöillä on monesti enemmän mielikuvista, kun kaikkea sisustuslehtien sivuilta ei voi ostaa. Monestikkaan ne kalleimmat kodit desing luomuksineen ovat persoonattomia. Pienelläkin rahalla voi saada kivaa aikaiseksi. Tärkeintä kuitenkin on oman näkemyksen ja mielikuvituksen käyttö :)
VastaaPoistaJuuri näin! Rahattomuus pakottaa luovuteen ja silloin yleensä kodin esineille tulee myös tunnearvoa. Jos ihminen ostaa joka viikko monella sadalla eurolla uutta designia, ei hän voi mitenkään ehtiä arvostamaan niitä tuotteita. Tällöin on mielestäni selvää, että tuotteet on hankittu vain brändin vuoksi.
PoistaHieno ja myöskin rohkea kirjoitus Jossu! ♡ Oon samoilla linjoilla kanssasi. Välillä mietin hakeeko bloggaajat itsekin lukijoita sillä että jatkuvasti ostavat uusia (design)tavaroita. Siksi omaan blogiin olenkin yhdistänyt myös paljon muuta kun aika harvoin tulisi tekstiä pelkästä sisustuksesta. Ja joo, onhan meilläkin jotain designiä. Kauan haaveena olleet saaneet jossain vaiheessa todeksi. Sitä Artekiakin löytyy. Keittiöpöytäryhmä on kuitenkin paljon muutakin kuin tavara muiden joukossa. Saman pöydän ääressä olen itseblapsena istunut. Elämän jälkiä täynnä.
VastaaPoistaUusien (design)ostosten esittely on hyvä tapa saada lukijoita ja se vaatii nimenomaan rahaa. Olen toki itsekin esitellyt ostoksia, mutta jos suurin osa postauksista on kalliiden ostosten esittelyä, voiko silloin puhua enää edes sisustusblogista? Eikö se ole ostamisblogi?
PoistaEnkä tietenkään väitä, ettei kellään saisi olla mitään designia, löytyyhän meiltäkin String Pocket sekä Kartellin Jolly pöydät, mutta jos koti näyttää enemmän tuotekatalogilta kuin kodilta, niin silloin on mielestäni jossakin vikaa. Ja tuo mainitsemasi Artekin pöytä, sehän on todellakin paljon enemmän kuin designia: sillä on sinulle tunnearvoa oli pöydän brändi mikä tahansa.
Mun täytyy nyt sanoa, että itse arvostan (olosuhteiden pakosta, mutta muutenkin) paljon enemmän sisustuksia, joihin on käytetty vähän rahaa, mutta sitäkin enemmän mielikuvitusta, omaa ajattelua ja kädentaitoa, kuin sisustuksia, joihin on käytetty paljon rahaa, jolla on ostettu valmista designia. Ja myös luen paljon mieluummin blogeja, joissa elämä on aitoa kaikkine sotkuineen ja puutteineen, kuin blogeja, joissa on Pinterestistä poimittuja kuvia ilman mitään omaa panosta.
VastaaPoistaIhan oikesti en usko, että design-tavaroilla sisustetuissa kodeissa elämä olisi onnellisempaa kuin näissä ihan tavallisissa, jollaisessa itsekin asun. Enkä myöskään voi väittää, että asia olisi päinvastoin, koska kukaan ei voi toisen puolesta päättää, mistä kenenkin onni muodostuu.
Lukijoiden määrästä ei mielestäni voi vetää johtopäätöksiä suosituimmuudesta. Jos sitä jollain pitäisi mitata, niin varmaan ehdottaisin kommenttien määrää lukijamäärän tilalle. Itse ainakin ajattelen, että mitä enemmän (aitoja) kommentteja, sitä enemmän todellisia lukijoita.
Sä oletkin (muiden mun lukijoiden tavoin) helmi suuressa blogilukijoiden meressä <3
PoistaKuten sanoit, jokainen päättää itse, mistä onni muodostuu. Jos se jollekin on kuvailemani Hay-Artek-Aarnio-kolmen-tonnin-sohva-ja-tonnin-matto -olohuone, niin olkoon, ei se minulta ole pois, mutta onhan se surullista, jos kyseiset tavarat tuovat kovin suurelle osalle suomalaisista blogilukijoista onnen. Ei se ole ihme, että ollaan masentunutta kansaa.... :)
Asiaan liittyvien kommenttien määrä voisikin olla hyvä mittari... Lukijaksi kun voi klikkautua ihan vain arvontavoiton toivossa :D
JOSSU, whoaaa!! NIIIN hyvä kirjoitus!!!! Mä nostan hattua sulle ja JUST tulossa samasta aiheesta postaus vielä tänään!! Ei näin laajassa mittakaavassa, mutta samainen aihe!!! <3 <3 Uskomatonta.
VastaaPoistaOlen juuri miettinyt samaa, että menestyneimmät blogit ovat hyvin tienaavien ihmisten. Heillä on tosiaan varaa laittaa rahaa arvokkaisiin sisustuselementteihin ja myös arvokkaisiin LVn ja MKn laukkuihin...sit viel käydä hienoissa ravintoloissa ja matkustella, jne. Hyvä heille ja eihän se minulta ole pois mitenkään...mua vaan tällä hetkellä ällöttää jotenkin toi rahan kuluttaminen ja koko ajan uuden hankkiminen. Itsekin olen tämän vuoden sisustanut ja rahaa on mennyt, mutta nyt haluan lopun sille. Elämässä on muitakin tärkeitä asioita kun design- tuotteet ja shoppaaminen!!
Plus ...tiedetään kuitenkin, että kuvat on vaan kuvia... GOD KNOWS mitä niiden kuvien takana oikeasti tapahtuu.......
Ihanaa iltaa ja KIITOS tästä postauksesta <3
Kiitos ihana <3
PoistaKuvailemasi kerskakuluttaminen saa minut voimaan pahoin ja säälin kovasti sellaisia ihmisiä, joille (kalliit) tavarat ja jatkuva ostaminen tuovat onnen. Mielestäni ostamisella ei ole mitään tekemistä sisustamisen kanssa, näin kärjistetysti sanottuna. Toki olen itsekin esitellyt ostoksia, mutta esim. blogini alkuaikoina se oli pakollinen paha, koska tarvitsimme huonekaluja ja valaisimia yms. taloomme. Nyt olen saanut myytyä vuosi sitten tekemiäni virheostoksia ja kyseisillä rahoilla olen pyrkinyt ostamaan tavaroita, joiden toivon kestävän mukanamme pitkään, oli merkki mikä tahansa.
Ymmärrän laadun ostamisen ja siihen panostamisen (jos on varaa), mutta en ymmärrä brändin ostamista. He, joille brändit ovat tärkeitä, suokoon se toki heille. Itselleni elämästä löytyy kuitenkin tärkeämpiä asioita kuin pöytäni tai mattoni merkki.
Hieno postaus :)
VastaaPoistaLuin jotain kommentteja ja mietin että onko blogien suosio lukijamäärästä, käynneistä vai kommenteista kiinni. Minä en itseasiassa kiinnitä siihen omassa blogissa hirveästi huomiota, on tietysti ihanaa kun lukijoita on koska lukijat blogissa on vain parasta, ilman lukijoita ei olisi blogia. :) Mutta esimerkiksi mitä arvontoihin tulee, minä järkkään niitä aika usein, ja nimenomaan tarkoitan ne blogini lukijoille koska on myös muutamia jotka eksyvät blogiin vain arvontojen toivossa. Toki joidenkin mielestä se on lukijoiden kalastelua kun pyydetään klikkaamaan itsensä lukijaksi , mutta jokainen voi samontein klikata itsensä pois kun arvonta on päättynyt jos sen vaivan haluaa tehdä että pääsee mukaan arvontaan :D Toisaalta taas kaikki keskustelut ei herätä blogissa kommentteja, minä mm. saan paljon viestejä postauksista sähköposteihin ja facebookiin, mukana on paljon niitä jotka vain lukevat ja eivät halua kommentoida vaikka blogi olisikin miten mukava muuten.
Minusta ehkä muutenkin blogimaailma on mennyt surullisesti alaspäin, kamalaksi vertailuksi. Kenellä on enemmän lukijoita, kenellä kommentteja, kuka saa yhteistöitä kuka ei. Minusta jokainen voisi tyytyä siihen omaan tulokseen ja panokseen mitä bloginsa eteen tekee. Siitähän se suosio loppupelissä on kiinni, ja minä ainakin ihailen niitä blogeja jotka menestyvät ja tekevät tätä jopa työkseen, siinä on todellakin suuri työ saavuttaa niin valtavasti!
Mutta totta sekin, että jos on rahaa niin rahalla saa vaikka miten kauniin kodin ja sitä myötä ihalijoita / blogiin lukijoita jos sellaisen omistaa.
Itse asun vanhassa vuokrakämpässä, josta kirjoita blogissa. Siinäpä haastetta kerrakseen, sisustaa sitä asuntoa oman mielen mukaan kun remontteja ei voi tehdä ja sisustussuunnitelmatkin on aika rajalliset. Mutta en valita, se on meidän koti jossa me viihdytään ja sisustetaan sitä sen mukaan kun voidaan. Itseasiassa se on mielenkiintoistakin yrittää saada kodista niin omannäköistä kun puitteet on huonot. :) Se, että kiinnostaako se lukijoita niin en tiedä, jokainen seuraa sellaista blogia kun haluaa. :) Minun listalla on molempia, uusia hienoja koteja kalliine design tavaroineen, ja myös niitä ihan tavallisia pikkuruisia vuokrakämppiä ;) Enemmän kiinnostun blogin takana olevaan persoonaan.
Toi on hyvä pointti, että jokainen arvioi blogin suosiota erilaisilla "mittareilla". Itse ajattelen yleisen tunnettavuuden olevan hyvä mittari: jos moni tietää blogin nimeltä, silloin se on mielestäni suosittu. Etenkin, koska "hiljaisten lukijoiden" määrä on todella suuri.
PoistaJa se on aivan totta, että blogimaailmaan on tullut kova vertailu ja kilpailu, siitä kertoo myös monien hyvin bloggaajien niskaansa saama loka. Eihän toisten menestys ole keneltäkään pois, kyllä maailmaan blogeja mahtuu. Itseäni häiritseekin tässä se, millä tavalla menestystä saadaan, koska aina ei ole kyse mainitsemastasi kovasta työstä. Jos on rahaa, jolla esim. arpoa kalliita palkintoja ja jokainen postaus käsittelee uuden design-ostoksen hankintaa, niin onko silloin bloggaaja tehnyt "kovaa työtä" sisustusbloginsa suosion eteen (ja sisustanut)? Tällöinhän suosio perustuu siihen, että lukijat kuolaavat näiden design-ostosten perään. Saman asian ajaisi katalogien selailu. Mielestäni tällöin ei ole kyse sisustusblogista, joista itse ainakin haen uusia ideoita toteuttaa erilaisia asioita.
Ajatuksia herättävä postaus. Olen aika samoille linjoilla kuin Jenna. Meitä bloggaajia on tietysti monenlaisista lähtökohdista kuten ihmisiä yleensäkkin. Jo lapsena minulle opetettiin, että parasta on aina keskittyä vain omaan tekemiseen eikä niin paljon ajatella muita. Jos yrittää tehdä parhaansa niillä resursseilla mitä itsellä on niin sen on riitettävä. Meilläkään ei ole mitään hulppeaa omakotitaloa, mutta uusi oma koti tokikin ja olen tästä kovasti onnellinen. Huonekalut ovat suurimmaksi osaksi Ikeaa. Ihanat designtuolit ja -valaisimet ovat suuri heikkouteni ja niihin käytänkin lähes kaikki liikenevät säästöni, veronpalautukset ym. Olen iloinen kaikesta kauniista mitä olen tänne onnistunut hankkimaan. Me emme esim. matkustele vaan käytämme rahat mieluummin kotiin. Tämä on taas niitä valintoja. :) Olen myös todella kiitollinen blogini lukijoista ja olenhan töitäkin tehnyt rakkaan harrastukseni eteen. Arvontojen järjestäminenkin on itsestä kiinni. Toiset haluavat sillä tavalla kasvattaa lukijamäärää ja toiset eivät. Kummassakaan vaihtoehdossa ei mielestäni ole mitään väärää tai epäeettistä. Sponsoreitakin kannattaa itse kysellä jos niitä haluaa. Tuskin nekään kovin monelle bloggarille syliin tippuvat. Ja olen varma, että lukijoitakin riittää meille kaikille. :) Suuret ja tunnetut blogit ovat ahkeria postaamaan. Itse en pystyisi aivan joka päivä postaamaan enkä haluakkaan. Aikaa on riitettävä myös muulle elämälle. Mutta todella tärkeä henkireikä tästä bloggaamisesta on tullut ja haluan panostaa siihen. Tsemppiä Jossu! <3 Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta!
PoistaLisäyksenä vielä, että vaikka tällainen designhaukka olenkin :D , niin arvostan erityisesti myös niitä, jotka osaavat/viitsivät/pystyvät itse tekemään huonekaluja ym. ja tekevät hyviä kirpparilöytöjä. Ekologisuus ja diy-jututhan ovat koko ajan nousussa myös sisustamisessa. :) Itse kun olen todella laiska mitään väkertämään niin tyydyn vain ihailemaan muiden töitä ja kekseliäisyyttä. ;)
PoistaTietenkin blogeja on erilaisia ja erilaisista lähtökohdista, jokainenhan bloggaa siitä mistä haluaa ja millä tavalla haluaa. Enemmän minä pohdinkin näiden design-koti blogien suosiota: mistä se kumpuaa ja mitä se kertoo meistä lukijoista? Jennan esiin tuoma kilpavarustelu on surullista, koska kuten hänellekin vastasin, kyllä maailmaan blogeja mahtuu ja jokaiselle löytyy varmasti se oma lukijakuntansa. Tarkoitukseni ei ollut siis syyllistää ketään omista design hankinnoistaan, halusin vain purkaa omia ajatuksiani ja toivottavasti saada edes jonkun ajattelemaan omaa kuluttamiskäyttäytymistään, se kuitenkin mielestäni kertoo ihmisen arvomaailmasta jotakin.
PoistaArvontoihin ja sponsoreihin en halua sen enempää ottaa kantaa, ne kun eivät varsinaisesti liity postaukseni ydinajatukseen. Jokainen tavallaan. Kiva oli kuitenkin huomata, että ajatukseni saivat kovasti tukea ja ainakin herättivät keskustelua. Eilen paukkui päivittäisten katselujen määrä rikki ja tähän postaukseen on tullut myös ennätysmäärä kommentteja. Ajatuksia on siis herätetty onnistuneesti :)
Ja sen halusin vielä sanoa (kun tuli tuosta tsemppiä Jossu lauseesta semmoinen viba), että tarkoitukseni ei siis ollut kerätä kehuja kodistani/blogistani tai purkaa "katkeruutta" omista kävijämääristäni, vaan jakaa rehellisesti ajatuksiani ja saada lukijat miettimään, mikä itselle loppupeleissä on tärkeää. Ja kuten Lovekin toi hienosti esiin, saada lukijat ymmärtämään myös se, että blogit voivat olla joskus pelkkää kulissia.
Tarkoitukseni ei ollut lähettää sellaisia viboja. Harmillista, että ymmärsit minut väärin. Kaikella ystävyydellä kirjoitin. :) Ymmärsin kyllä pointtisia ja asioita on aina hyvä pohtia monelta eri kantilta. Samoin omia kulutustottumuksiaan. En väitä etteikö itsellänikin olisi niissä parantamisen varaa. Mutta jos sisustaminen on kiva harrastus, joka piristää ja tuottaa mielihyvää hektisen arjen keskellä niin ei siitäkään tarvitse syyllisyyttä potea. :) Rakentava keskustelu on tosiaan aina hyväksi. Kivaa loppuviikkoa! :)
PoistaSinut "tuntien" en ajatellutkaan, että mitään pahaa olisit tarkoittanut :) Halusin vain tehdä asian selväksi, jos joku ammatti-mielensäpahoittaja näitä lukee :D
PoistaKivaa loppuviikkoa sinnekin!
Huh! Kiva kuulla! :)) Ja tämä on oikeasti todella hyvä keskustelunaihe. Nostan hattua sille, että nostit asian esiin. Ja jään pohtimaan omaa shoppailuhimoani. ;)
PoistaWAUDE! Tämä on niitä harvoja kertoja kun luen jokaisen kommentin jonkun blogin kirjoituksen jälkeen. Olet täysin oikeassa, ja olen kanssasi täysin samaa mieltä! Vajaa vuoden kodissamme asuneena ja rempanneena voin kertoa, että olisi ollut hitosti helpompaa jos meillä olisi ollut rahaa käytettäväksi tähän enemmän. Eikä sillä, ehkä olisimme voineet säästää jossakin muussa, ja jättää vaikka matkustelun pois kokonaan. Mutta ei me haluttu. Me haluttiin elää. Eikä me haluttu kuvastokotia. Me haluttiin oppia. Me tehtiin remppa ja sisustus kokonaisuudessaan alle kahdella tonnilla, ja vaikka itse sanonkin, melkoinen muutos. Eipä sillä, eihän meillä valmista ole. Ja tuskin tulee. Mutta tiedätkö, olen niin hitsin ylpeä meistä, amatööreistä remppaajista. Me tehtiin se itse, ja opeteltiin kun ei osattu. Kierrettiin kirppareita ja koluttiin sukulaisten vinttejä. Ja huh, meillähän näyttää ihan meidän näköiseltä.
VastaaPoistaKerran mun työkaveri tuli kysymään multa (luettuaan ilmeisesti blogiani), että mihin teidän kaikki vanhat kalusteet menivät, ja ostitte sitten kaikki ihan uutena, teillä on niin fiiniä etten vois itse sellasessa asua. Se oli järkyttävä kommentti. Ei siksi, ihan kiva jos näyttää hienolle. MUTTA - me tehtiin hitto niin paljon töitä sen eteen ettei ostettu kaupasta yhtä poikkeusta lukuunottamatta ainuttakaan huonekalua, eikä yhtäkään remontoijaa palkattu tekemään yhtikäs mitään (aijjuu, sähkäri oli pakko ottaa kerran!). Mä halusin vain olla iloinen, että tehtiin se itse ja koitettiin saada meidän näköistä kotia aikaiseksi, josta huokuisi tarinat kaiken takaa. Sellaista, jossa me viihdymme. Ja sitten joku kehtaa tulla sanomaan, että kaikenko sitten uutena ostitte :D. Ei ois varmaan tuntunut pahalle, jos näin olisi ollut, ehkä olisin ollut ihan iloinen, että kato, ne huomas. Mutta kun ei, en halua että sitä uutta ja hohdokasta jotenkin palvotaan.
Sorrun joskus itsekin tähän haaveiluun ja design -unelmointiin. Mutta hei, koska ne toteutuu? Öööö, on tainnut kaksi kertaa ihan koko elämän aikana toteutua :D Että sillälailla!
Koti on elämistä varten!! Tulipa pitkä vuodatus! Mutta Jossu, kirjoitit niin hyvin, että oli pakko avautua. Kiitos tästä postauksesta, sain tästä virtaa vaikka muille jakaa! Ja piti vielä lisätä - teillä on IHANA koti! Oli sitten tonnin matto tai ei ;)
Ja pps, musta kaksikin sataa on matosta paljon, tuhlasin senverran kerran, en enää koskaan toista kertaa :D
Miten se sun työkaveri on muka voinut lukea sun blogia ja silti siltä on mennyt ohi, kuinka paljon olette tehneet itse ja ostaneet/hankkineet tavaroita käytettynä? :)
PoistaNiinhän se on meilläkin ollut, itse on ollut pakko tehdä (vaikka ei osatakaan), koska raha ei kasva puussa ja halutaan syödä muutakin kuin makaronia ja hernekeittoa. Kaksi päivää olen kuluttanut listojen kittaamiseen, koska välineet oli niin huonot, että jiireistä ei saanut suoria. Mutta ainakin on itse tehty, joten osataan arvostaa tätä kaikkea :D Eikä haaveilemisessa ole mitään pahaa, teen sitä itsekin. Ja löytyyhän meiltäkin muutama desing-juttu, niihin tosin on säästetty rahaa pitkän aikaa, jolloin niitä osataan arvostaa. En meinaan jaksa uskoa, että ihmiset, jotka kantavat viikottain kalliita design-tuotteita kotiinsa, osaavat arvostaa niitä tuotteita samalla tapaa kuin he, jotka niihin säästävät pitkään. Itse ainakin arvostan siinä design-tuotteessa juurikin sitä tuotetta (en merkkiä), olenhan halunnut säästää siihen rahaa. Ja yleensä designia tuleekin ostettua vain silloin, kun samantapaista tuotetta ei ole saatavana halvempana. En esim. maksaisi Artekin jakkarasta montaa sataa, kun marketista saa jakkaroita parilla kympillä. Tätä ajatusta yritin ajaa takaa tällä postauksellani :) En tosin ymmärrä selvien kopioidenkaan ostamista (laitontahan se on), mutta se onkin sitten jo täysin eri aihe, kuka minkäkin mieltää kopioksi. Kaikki tuotteet kun jostakin ovat inspiraationsa saaneet.
Ja kiitos vielä kauniista sanoistasi, tonnin mattoa meille ei olekaan tulossa ;)
Nyt osu ja uppos! Ihan mahtavan rohkea postaus! :) Jossu <3
VastaaPoistaRahalla saa ja hevosella pääsee... Minä en koe että raha tekee ketään onnelliseksi. Onhan se hienoa jos voi levitellä satasiansa ja ostaa mitä haluaa, mutta onko se sitten todellisuudessa hienoa. Olen joskus nuorempana todennut monesti että vaikka ainoana lapsena sain joskus jotakin, aina sen pari markkaa kun pyysin ja sain siitä "kateellisilta" kommentteja niin totesin heille että voin saada rahaa ja ostaa kaikkea sillä mutta kavereita en sillä voi ostaa ja jos voisin olisiko se tosi ystävyyttä. Tuota jaksaa vielä tänäkin päivänä miettiä. Raha ei tee onnelliseksi vaan ystävät ja kaikki muu tässä maailmassa! (ps. en todellakaan ole kasvanut kultalusikka p*rseessä, älä ymmärrä niin.)
Itse tykkään design jutuista ja sellaisia blogeja on ihan kiva lukea, mutta oman kukkaron ja oman kodin suhteen en designia näe. Joitakin pieniä ns design juttuja meiltä löytyy, mutta en koe niitä itse niin designina että huokuisin niistä. Ennemmin tykkään sellaisesta jossa näkyy oman käden jälki,sillä kädentaidot ovat katoava taito nykypäivänä! Ja mielestäni paljon mahtavampaa on se että esim saan meidän kotia ns pikkurahalla laitettua ettei tarvitse perheen kärsiä kaurapuuro-hernekeitto linjalla äidin ostoksia.
Vaikka sinulla ei siellä ihanassa kodissa olisikaan sitä kallista mattoa tai muita design tuotteita niin tykkään ylitse muiden teidän kodista ja sisustuksesta ! :) <3 Äläkä missään nimessä harmittele sitä että sinulla ei ole 1000 lukijaa, mieluummin vaikka se 10 todella tärkeää ja ihanaa kuin 1000 mitätöntä! :)
Kiitoksia, aina jännittää lukea tämän postauksen kommentteja :)
PoistaSitä mä olen itsekin aina miettinyt, että kokevatko keskivertoa paremmin tienaavat ihmiset (tai varsinkin ne ökyrikkaat) olevansa toisia onnellisempia. Ymmärrän toki, että jos sitä rahaa on, niin eihän se kenellekään kuulu, miten sen rahan käyttää. Mun mielestä maailmassa on vaan paljon tärkeämpiäkin kohteita, joihin niitä satasia upottaa kuin jatkuva design-juttujen ostaminen. Ja etenkin, kun olen tavannut semmoisia ihmisiä, jotka ei voi ostaa mitään, millä ei ole brändiä. Se on surullista... Ihan jos arkipäivän kuluttamista miettii, niin en ole kyllä huomannut mitään makueroa Valion ja Rainbown maidolla, ainoastaan hinnassa on eroa. Ja se se vasta kamalaa onkin, jos kuvitellaan, että on varaa siihen design elämään ja sitten koko perhe elää sen vuoksi kaurapuurolla!
Postauksen tarkoitus ei ollut kerätä kehuja meidän kodista, mutta kiitoksia kauniista sanoistasi <3 Itse en maksaisi ikinä matosta tuhatta euroa eikä se tekisi minua sen onnellisemmaksi. Päinvastoin, hulluksihan siinä tulisi, kun sitä saisi varoa kokoajan :) Ja olen kyllä enemmän kuin otettu jokaisesta ihanasta lukijastani, te kun olette kaikki aina ahkerasti kommentoimassa ja elätte mukana tässä blogissa <3
Tätä kirjoitusta ei nyt varmaan sitten sanota "hyväksi", mutta sallinet toisenkinlaisen mielipiteen.
PoistaPakko myöntää, etten nyt ihan käsitä tätä hommaa. Ihan otsikosta saakka mennään metsään; Rahalla VAI rakkaudella? Ikäänkuin sen rikkaan kotona nyt ei ainakaan rakkautta sisustamiseen ja muuhun olisi. ;)
Kirjoittaja itsekin myöntää haaveilevansa design-asioista, mutta ne joiden koti on niitä pullollaan, ovat jotenkin... niin mitä? Päässeet liian helpolla sisustamisen suhteen jonkun mielestä? Liian rikkaita arvostaakseen esineitään (kivasti yleistetty muuten!)? En ymmärrä. Minusta on pelkästään loogista, että blogia jossa sisustus vaihtuu/postataan tiheään jne luetaan enemmän. Vissiin joku voi haluta tuijottaa samoja kuvia samasta olohuoneestakin kerta toisensa jälkeen -tai sitten ei. Kai niitä ideoitakin halutaan saada enemmän. Minusta on myös lievästi sanottuna vähän epäreilua olettaa, että kalliissa kodissa asuva ei muka osaisi arvostaa huonekalujaan. Miksi näin voidaan olettaa? Todennäköisesti varakkaampi henkilö on nähnyt vaivaa päästäkseen taloudelliseen asemaan, jossa on. Miksi hän ei käyttäisi rahaansa tavaraan jos niin mielii -ilman, että joku kehoittaa miettimään nyt hei vähän noita kulutustottumuksia (jotka eivät ole samat kuin itsellä). Tällä logiikalla pienessä vuokrakämpässä köyhästi asuva pitkäaikaistyötön voisi kai sitten sanoa sinulle, että mietippä muuten kulutustottumuksiasi! ;) Aina voidaan mennä vaikka mietitään-afrikan-nälkäänäkeviä -linjalle tälle logiikalla eli argumentti on melkoisen horjuva.
Nyt ihan kaikella ystävyydellä. Tämä postaus haiskahtaa vahvasti pieneltä kateudelta. Lukijat lukevat mistä pitävät, ei heitä kukaan pakota sinne "kalliisiin" blogeihin. Varsinkin kun olet itse täällä aikaisemmin ilmaissut kateutesi sinun jälkeesi tulleisiin sisustusblogeihin ja heidän suosioonsa, kertoo siitä, että välität tästä lukijamäärä-asiasta. Ja mikäs siinä. Ne suositut bloginpitäjät ovat varmasti nähneet vaivaa bloginsa eteen. Näin voi päätellä vaikkapa ihan pelkästään jos katsoo kuvien laatua. Minulle ja monelle muullekin on kovin tärkeää, että bloggaaja vaivautuu opettelemaan kuvaamista -ovathan kuvat vähintäänkin 50% blogin sisällöstä. Siihen ei muuten tänä päivänä tarvita edes kallista kameraa. Jos haluat itse enemmän lukijoita, suosittelen perehtymään kameraan ja kirjoittamaasi tekstiin. Ei ole kyllä mitään vikaa jatkaa nykyiselläänkään. :) Ajattelin vaan jos asiasta välität.
Jemina tuolla yllä kiteytti aika hyvin monen oman mielipiteeni. Miksi tässä välittämään muiden menosta, omalla tyylillä vaan. Omaan menoon ei kuulu sen miettiminen että tuolla noi muut kuolaa bloggari x:n luksusostosten perään. Antaa kuolata. Eiköhän meillä kaikilla ole sisustuksen kohtaan omat kuolaamiskohteemme eikä toisen kohde vaan ole parempi kuin toisen.
Hauskaa syksyä!
Kuten jo jollekin vastasin, niin postaukseni oli kärijstetty ja yleistetty ihan tarkoituksella, otsikkoa myöten. Tottakai voidaan sisustaa sekä rahalla että rakkaudella.
PoistaKun kerran olet olet sitä mieltä, että kateutta tässä purin, niin sinulla on täysi oikeus mielipiteeseesi. Ajatuksissani täytyi kuitenkin olla hitunen totuutta, koska moni muu kommentoija jakoi ajatukseni ja myönsi ajatelleensa itse samoja asioita. Minulla nyt suorasanaisesta luonteestani johtuen oli rohkeutta kirjoittaa asiasta julkisesti. En myöskään syyttänyt kirjoituksessani ketään enkä varsinkaan mustamaalannut kenenkään blogia, joten mielestäni minulla on oikeus ajatella (ja kirjoittaa) mitä haluan.
Olen myös monesti kertonut, että minua ei kiinnosta kuvaamisen opetteleminen, siksi kuvani ovatkin surkeita. En kuitenkaan allekirjoita sitä, että kuvat olisivat aina 50% blogin sisällöstä, koska on olemassa myös kuvattomia blogeja. Sisustusblogissa ne tietenkin ovat välttämättömyys, mutta osa lukijoista arvostaa enemmän tekstiä kuin kuvia, osa taas tietenkin toisinpäin. En ole koskaan kuvitellutkaan, että blogini kasvaisi suureksi, ihan jo mainitsemieni surkeiden kuvien vuoksi, mutta myös siksi, että minulla ei ole käyttää blogiin niin paljoa aikaa, että ehtisin joka päivä kirjoitella. Aloin alunperin kirjoittaakin blogiani siksi, että toisella puolella Suomea olevat ystävät ja sukulaiset näkisivät kotiamme ja voisivat lukea kuulumisiamme. Tämän tavoitteen olen saavuttanut, joten kaikki muut lukijat ovat olleet plussaa.
Mukavaa syksyä sinullekin, olisin tosin arvostanut kommenttiasi enemmän, jos olisit jättänyt sen omalla nimelläsi.
Mä en nyt pääse vastaamaan tuohon kommenttiin kun joku ano siihen on kirjoitellut, mutta hällä väliä. Vastaan kuitenkin tähän kohtaan sitten, samapa tuo :D :D :D
PoistaVoin samaistua täysin tuohon kalliin maton hankintaan ja hulluksi tulemiseen, kahden lapsen äitinä se olisi todella raastavaa suojella sitä lialta :D Näin meillekään ei tule kalliita mattoja. :D
Mä olen ainakin sitä mieltä että joku rikas voi tuntea olonsa ehkäpä onnellisemmaksi, onhan hänellä sitä rahaa jolla tehdä mitä haluaa. Mutta itse en ainakaan koe että tärkeintä olisi se raha. Raha on välttämätön asia maailmassa, mutta ei se tärkeintä ole. Itsellä on ystäväpiirissä ollut sellainen tuttava joka on hyvä esimerkki siitä että raha ei tee onnelliseksi kuin hetken. Ostetaan kaikkea kallista ja suoraan sanottuna rehvastellaan sillä oikein, mutta yks kaks kun ystävät eivät jaksakaan tätä ainaista raha raha raha raha maniaa, niin hupsista heijaa, yksin oli tämä rahakas tyttönen. Ilman ystäviä ja hän jopa tuli niin epätoivoiseksi että koitti sillä rahalla ns ostaa jo ystäviään itselleen. Pyydettiin lähtemään hänen kanssaan shoppailemaan ja tarjouduttiin ostamaan kaikkea ja maksamaan kaikkea ja milloin mitäkin. Joku sortui tähän ystävyyden ostamiseen ja toiset eivät. Tätä sivusta seuratessa tajusin monen monta asiaa rahasta! Se herätti ja toden teolla. Siinä oppii arvostamaan sitä vähää halpaakin jota on!
Lyhyesti ja ytimekkäästi omien elämän kokemusten kautta raha ei tee onnelliseksi ja sillä ei voi rakkautta ostaa.
Tämä postauksesi on vieläkin niin osunut minuun ja toden teolla uppoutunut, että on pakko tulla lukemaan päivittäin, mutta nyt ehdin vastata kommenttiisi vasta. Olet rohkea ja otit rohkean aiheen postailun kohteeksi! Hatun nosto, ihana Jossu! :)
Aivan mahtava postaus ja niin rehellinen! Ja vielä nämä kommentitkin, me likes! :) Ja mä olen sun kanssa ihan samaa mieltä siitäkin, että välillä tuntuu, että rahalla saa enemmän lukijoitakin, mitä ihmettelen suuresti. Vaikka meidänkin perhe matkustelee suhteellisen paljon ja meilläkin on muutamia kalliimpia tuotteita, niin ei nekään ole taivaasta tupsahtanut ilmaiseksi, vaan pitkä penni niihin on säästetty ja juuri niissä kalleimmissa tuotteissa ollaan haluttu panostaa laatuun määrän sijaan. Me tehtiin monta vuotta usemman kerran se virhe, että ostin aina sen halvimman ja kompromissiratkaisun ennen kuin tulin siihen lopputulokseen, että nyt loppuu virheostokset. Sen sijaan, että ostaisin viisi huonolaatuista tuotetta, jotka menevät hetkessä rikki tai eivät muuten kestä, niin säästän nyt samat rahat siihen yhteen laadukkaampaan tuotteeseen, joka kestää. Ja vaikka meiltäkin tätä "designia" löytyy, niin mä en todellakaan halua meidän kodista persoonatonta design-kotia, eikä meilläkään siihen edes olisi varaa. Mä en kuitenkaan haluaisi ajatella, että sisustus on joko rahalla tai sydämellä tehty vaan, että ne voi täydentää toisiaan. Kyllä musta on ihan parasta se, että kun on vuoden säästänyt rahaa kunnon naulakkoon ja sen on vihdoin voinut ostaa, niin sen rinnalle voi tuunata omannäköiset henkarit muutamalla eurolla. Sen vuoksi mäkin luen paljon enemmän blogeja, joissa arvostetaan paljon muutakin kuin vain designia ja puhtaasti rahalla sisustetut kodit jätän tyystin lukematta.
VastaaPoistaOlen itsekin sitä mieltä, että köyhän ei kannata ostaa halpaa, jos sillä ei-halvalla tarkoitetaan nimenomaan laatua, ei brändiä. Kaikki design ei kuitenkaan ole laatua, sen oli tässä postauksessa tarkoitus olla yhtenä punaisena lankana :) Enkä tosiaan tarkoittanut sitä, että sisustus olisi aina tehty joko rakkaudella tai rahalla, hieman tarkoituksella kärjistin asioita, jotta ajatus tulee selväksi. Teidän kotinne onkin erinomainen esimerkki siitä, kuinka sitä designia voi olla sen itsetehdyn rinnalla kodikkaasti ja omannäköisesti ja kaikki sopivassa tasapainossa :D
PoistaNo mä vielä sen verran, että en nimeäni laittanut kun en ole bloginpitäjä/tilaaja itse, aika harvakseltaan kommentoinkaan. Että sinällään se, että olen Noora nimeltäni ei ihmeitä kerro. Eksyin tänne oman remppaprojektini keskeltä joskus aiemmin ja tulin vilkaisemaan tänään miten muissa vastaavissa rempoissa menee ja vähän yllätyin tästä huonosta vibasta täällä. Mä en tykkää yleistämisestä enkä toisten arvostelemisesta tässä määrin.
PoistaTotta kai minulla on mielipiteeseeni oikeus, ei ole koskaan käynyt mielessä etteikö jollakulla olisi. Mielipiteet on kuitenkin sellaisia, että niissä ei "totuutta" voi em. asioissa määrittää. Tämä siis kun viittasit siihen, että omasi olisi lähellä totuutta kun tänne on tullut muutamia kommentteja joissa ollaan samaa mieltä. On tuolla kyllä muunkinlaisia ajatuksia kuten olet huomannut.
Kärjistys on muuten huono/turha jos sen esittäjä ei ole sitä mieltä oikeasti tai ei selvennä asiaa. Muuten sen ymmärtää niinkuin sen lukee.
Jotenkin tämä kirjoitus oli vaan niin ristiriidassa mitä olet aiemmin täällä kirjoittanut omista sisustushaaveistasi, omista design-ostoksistasi (joskin maltillisista) jne. Miksi nämä ovat ok kun suosittujen blogien suuremmalla volyymilla tehdyt ostot eivät ole? Onko Jossun tapa kuluttaa ainoa oikea. Tähän lisättynä tuo lukijamäärä-asia (jota olet aiemmin harmitellut, että muut vasta-alkajat ovat saaneet enemmän lukijoita) saa tämän kuulostamaan kateudelta. Hyvä jos olen väärässä, mutta muistan sinun itsesi täällä kirjoittaneen, että homma ärsyttää. Myös minä olen vähän suorasanainen henkilö kuten huomaat. :) Mahdatkohan ollenkaan ymmärtää tuota ristiriitaa mitä koitin kirjoittaa auki.
Palatakseni vielä tuohon, että "rikas" ei arvostaisi tavaroitaan, niin se oli jotenkin vain tökeröä. Mitä tapahtuu toisen pään sisällä tai toisten kotien sisällä, sitä ei voi kukaan muu kuin henkilöt itse tietää. Ei vaikka kuinka elämä olisi blogissa. Meidän taloudessa tienataan kyllä enemmänkin kuin tuon mainitsemasi 3000per aikuinen, mutta se ei kerro meistä mitään muuta kuin sen faktan. Esimerkki. Ostin taannoin Seppo Kohon suunnitteleman valaisimen, jota olen himoinnut monta vuotta ( jos tarkkoja ollaan niin 5). Rahaa siihen olisi ollut kyllä jo aiemmin, mutta halusin olla varma, että tuo on juuri SE "elämänkumppani". Olin sitä lukuisat kerrat käynyt kaupassa hipelöimässä, miettinyt mihin sen sijoitan jne. Lopulta kävin sen ostamassa ja 600e köyhempänä tulin kaupasta ulos. Jos minä siis pitäisin suosittua sisustusblogia niin sinun mielestäsi tämä olisi liiallista, vain siksi että voin näin rahaa kuukausitolkulla säästämättä tehdä, ynnä vastaavia muita hankintoja. Sepä onkin kiva mielipide se. Toki sallittu sellainen. Ei tullut kyllä se raha työtä tekemättä tai erittäin rankaa opiskelua suorittamatta.
Ei kait siinä, onhan blogeja onneksi moneen lähtöön. Sen vaan halusin vielä sanoa, että vaikka on paljon poliittisesti korrektimpaa köyhän arvostella rikasta, mustaihoisen valkoista kuin päinvastoin, mutta se ei tee siitä sen vähemmän ennakkoluuloisen kuuloista.
-Noora