SOCIAL MEDIA

Lumikenkä tuli taloon

Klassinen rottinki on tehnyt tänä vuonna paluun ja asiaa tarpeeksi makusteltuani, minäkin olen sille viimein lämmennyt. Luonnonmateriaalina rottinki tuo lämpöä sisustukseen ja sopii yhdisteltäväksi monenlaiseen tyyliin. Olohuoneessamme olikin nojatuolin mentävä aukko ja olin jo kesällä ostamassa mustaa korkeaselkäistä Vintage Lumikenkätuolia. Ostosreissu paikallisesta kalusteliikkeestä päättyi kuitenkin ei oohon ja pahoitteluun, he kun eivät enää tilaisi kyseistä tuolia Parolan Rottingin nostettua jälleenmyyntihintoja. Ainoa vaihtoehtoni olisi ollut tilata tuoli suoraan Parolasta ja maksaa siitä 39 euron toimituskulut. Sanokaa mitä sanotte, mielestäni se tuntui kohtuuttomalta. Tuoliasia jäi siis hautumaan.

Selailtuani viime viikolla tori.fi:tä, huomasin myynti-ilmoituksen kahdesta rottinkituolista. Hintapyynti 25 euroa kappaleelta. Otin välittömästi yhteyttä myyjään ja sovimme haun mökille mennessämme, tuolit kun olivat matkan varrella. V:n pakatessa tuoleja peräkärryyn, hykertelin itsekseni onnesta, ne kun näyttivät kovasti matalilta Lumikengiltä. Ja saatuani asiaan vahvistuksen, tiesin tehneeni loistokaupat.


Toinen tuoleista jäi toistaiseksi mökille, mutta toinen pääsi paraatipaikalle olohuoneeseemme. Ja kuinka hyvin luonnonvärinen rottinki sopiikaan meille. Melkoinen onnenpotku, että alkuperäinen ajatus mustasta tuolista meni mönkään. Vintagea pienempi matala Lumikenkätuoli on mittasuhteiltaan meille parempi ja käytetyn tuotteen ostaminen aina uutta ekologisempi vaihtoehto. Puhumattakaan siitä rahasummasta, jonka säästin.




Täysin ehjät tuolit olivat myyjän lapsuudenkodista ja palvelleet siellä vuosikausia. Myyjä tuntuikin olevan kovin iloinen tuolien päästessä uuteen kotiin ja käyttöön. Toivonkin meidän yhteiselomme jatkuvan seuraavat vuosikymmenet.


Mukavaa torstaita! Kohta se on taas viikonloppu ja minä saan rakkaan ystävän kylään.

Vaaleanpunainen unelma

Nyt se on sitten tapahtunut. Aivan puskista ja yllättäen. Olen ihastunut puuteripinkkiin.

Kaikki alkoi vaaleanpunaisesta collegejakusta, jonka nappasin yllättäen matkaani farkkuostoksilla. Minä, vaaleanpunaisen vieroksuja, joka jo pikkutyttönä vähät välitti muiden prinsessasängyistä ja nukkui tyytyväisenä maailman hienoimmissa dinosauruslakanoissa. Kun jakku oli ostettu, oli saatava lisää. Seuraavaksi meille kotiutuikin puuteripinkki koristetyynynpäällinen ja kuin varkain, vaaleanpunainen oli levinnyt sisustukseen. Ja myös blogin ulkoasuun. Nyt, haavelistan kärjessä keikkuu puuteripinkki sohva.
Kuva: Ikea

Olen haaveillut uudesta sohvasta jo pitkään, meidän nykyiset kun alkavat olla elämänsä ehtoopuolella. Ostimme ne käytettyinä ystäviltämme tähän taloon muuttaessamme ja ne ovatkin palvelleet erittäin hyvin vuosien aikana. Nyt olisi kuitenkin uudistuksen aika ja vaaleanpunainen Söderhamn olisi siihen täydellinen. Se toisi kaivatun väripilkun olohuoneeseemme ja olisi sopivan siro isosta koostaan huolimatta. Suurin ongelma tässä haaveessa on kuitenkin V, hän kun "ei ole vielä valmis vaaleanpunaiseen sohvaan". Miehet...



Onko sinulla ollut yllättävää väri-ihastusta?

Ripaus syksyä

Kesä tuli ja meni ja vaikka itse olen saanut lomailla sen lähes kokonaan, tuntuu kuin se ei olisi koskaan kunnolla alkanut. Kalenteri on kuitenkin kääntynyt syyskuun puolelle ja opintojen alku häämöttää viikon päässä. Vaikka Rovaniemelle palaaminen ei itsessään houkuta, niin opintoja odotan innolla. Maisterivaiheeseen siirtyminen, uudet ihmiset ja se pieni jännitys vatsan pohjalla. Tänä kesänä se jotenkin iskostui päähäni - minä, tuleva muotoilija. On ollut mahtavaa tajuta, että se oma juttuni on viimein löytynyt ja yliopistolta saadun tuen myötä, olen saanut melko vapaasti rakentaa omaa polkuani. Opiskelumotivaatio on kasvanut entisestään ja visio siitä, mitä tulevaisuudessa haluan tehdä, on selkiytynyt. Kesä olikin tervetullut hengähdystauko todella raskaan vuoden jälkeen.


Kotonakin on jo ripaus syksyä, pimeät illat kun suorastaan vaativat kynttilöiden tunnelmallista valoa. Ja vaikka kesä ei niin lämmöllä hellinytkään, odotan jo kovasti syksyn upeaa väriloistoa ja raikkaan kuulaita aamuja. Minkäs sille voi, syksyn lapsi kun olen.



Syksyn tuoksuista sunnuntaita!