SOCIAL MEDIA

(Joululahja)haaveita

Meillekin on viimein satanut kunnolla ensilumi, joten ajatukset kääntyvät väkisinkin lähestyvään jouluun (kyllä, nyt se on sitten mainittu). Joulutortut ja glögi ovat vielä toistaiseksi korkkaamatta ja joulukoristelaatikkokin saanut olla rauhassa varastossa, mutta ajatuksiin on jo hiipinyt muutamia lahjatoiveita. Tai ainakin sellaisia juttuja, joista tällä hetkellä kovasti haaveilen.


Ikea Tillagd -aterimet
House Doctor Drop -paperilyhdyt
Lampe Gras N°214 -seinävalaisin

Mitä sinun haavelistaltasi löytyy?

Kutsumaton vieras

Tätä tekstiä ei ole helppo kirjoittaa, mutta koen tärkeäksi sen tehdä. Saada päässä pyörivä möykky jonkinlaiseen järjestykseen, kirjoittaa auki ajatukseni ja alkaa käsitellä niitä.

Lamauttavaa kipua, vatsakramppeja ja pahaa oloa. Itkua, tuskanhikeä ja pelkoa. Verikokeita, näytteitä, kuvauksia ja kiireellinen tähystys. Siinä kuulumisia viime ajoilta. Osasin kyllä odottaa jonkinlaista diagnoosia, mutta shokkina se silti tuli. Krooninen tulehduksellinen suolistosairaus, johon ei ole parantavaa hoitoa. Lääkityksellä tauti voidaan saada oireettomaksi, mutta tulehdus voi aina uusia tai levitä.


Päällimmäinen tunteeni tällä hetkellä onkin pettymys - pettymys omaa elimistöäni kohtaan. Koska kyseessä on autoimmuunisairaus, keho hyökkää itseään vastaan ilman varsinaista ulkopuolista aiheuttajaa. Miksei typerä elimistö ymmärrä satuttavansa itseään? Blogia pitkään seuranneet tietävät minulla olleen ongelmia terveyteni kanssa aiemminkin. Elimistöni on taistellut allergeeneja vastaan jo vuosia, poskionteloita ja nenää on leikattu pariin otteeseen ja allergiat ovat vain pahentuneet iän karttuessa. Tämän vuoden alusta sain viimein aloitettua siedätyshoidon kahdelle pahimmalle allergeenille ja astmani on pysynyt pitkään hyvässä hoitotasapainossa. Kaikki oli hyvin. Siksi elimistöni uusi romahdus oli kuin isku vasten kasvoja. Miksi kehoni tekee minulle näin?

Tunteet ovat vaihdelleet laidasta laitaan ja itku on todella herkässä. Väsymys on valtava ja mieleni tekisi vain nukkua. Jostain on kuitenkin pakko aloittaa. Yrittää jollakin tapaa hyväksyä sairaus ja pikkuhiljaa oppia hallitsemaan sitä. Meidän elämään on tullut kutsumaton vieras, jonka kanssa minun on pärjättävä loppuelämäni. Halusin tai en.


Niin ruma, että jo kaunis



Saanen esitellä uusimman "perjantaipuska" löytöni. Kyseiset varret myytiin nimellä frillakaali ja nappasin ne matkaani Prisman leikkokukka hyllystä. V:n ilme oli kyllä näkemisen arvoinen, kun esittelin innoissani löytöäni. Ja siinä ne nyt töröttävät, paraatipaikalla keskellä ruokapöytää. Niin äärettömän rumina, mutta silti niin kauniina.




Oletko sinä tehnyt erikoisia kukkalöytöjä?

Euron syyskukat

Ihanaa olla kotona ja pitkästä aikaa blogin parissa. Opintoihin paluun jälkeen elämä on ollut melko hektistä ja jälleen hurahti melkein kuukausi, etten päässyt käymään kotona lainkaan. Tänä viikonloppuna onkin vain hyggeilty ja nautittu omasta rakkaasta kodista.

Sain myös viimein heivattua kuolleet kesäkukat mäkeen ja syyskukkien shoppailureissulla teinkin melkoisen löydön. Markettivalikoima oli tässä vaiheessa syksyä jo melko huono eikä ostoskoriin nostetun valkoisen callunan lisäksi oikein mikään miellyttänyt silmääni. Kunnes törmäsin tähän violetinsävyiseen keijunkukkaan. Pikainen googletus kertoi sen soveltuvan myös syysistutuksiin ja lehtien jopa talvehtivan lumen suojassa, joten ostopäätöstä ei tarvinut kauaa miettiä. Etenkään, kun sen hinta oli alennettu euroon kappaleelta. Nappasin matkaani neljä ja siirryin hykerrellen kassajonoon.


Valkoinen calluna löysi paikkansa ulko-oven vieressä olevan metallijakkaran päältä ja pilkkahinnalla saadut keijunkukat istutin kuistin edessä oleviin valkoisiin ruukkuihin.



Olen kyllä super tyytyväinen löytööni, onpahan kerrankin jotakin muuta kuin ne iänikuiset hopealangat ja kellokanervat. Talvea kohti mentäessä lisään kuistille vielä kynttilöitä, mutta muutoin meillä ollaan valmiita ensimmäisiin pakkasöihin.




Leppoisaa sunnuntaita!