SOCIAL MEDIA

Vihdoinkin valoa

Kaupallinen yhteistyö: Valomaailma

Olen syyskuusta asti elellyt opiskelijaboksissani pelkän työpöydän valon varassa, sillä kattovalaisimen valinta on osoittautunut lähes mahdottomaksi. Olen vehdannut asiaa eestaas, pähkäillyt ja pitkittänyt päätöksentekoa, sillä maailmassa on aivan liikaa kauniita valaisimia. Katselinkin useaan otteeseen Valomaailman verkkokaupasta itseäni miellyttäviä vaihtoehtoja ja luulinkin lopulta päässeeni jonkinlaiseen ratkaisuun. Kotona käydessäni, päätin kuitenkin poiketa vielä Valomaailman myymälässä Kajaanissa, ihan vähän vain katsomassa. Ja sehän oli sitten menoa.


Laura Väreen suunnittelema Laaka oli rakkautta ensi silmäyksellä. Kirkas lasi ja betoninen kanta, täydellinen yhdistelmä.


Valaisinta on saatavilla myös messinkisellä ja kuparisella kannalla, mutta kenellekään ei liene enää yllätys ihastukseni betoniin. Halusin valaisimeen lisäksi näyttävän kokoisen polttimon, joten valitsin tavallisen lampun sijaan 95mm:n halogeeni pop-lampun. Ei häikäise ja valaisee hyvin koko huoneen.


Täällä sitä nyt ihastellaan uutta valaisinta!

DIY Betonikynttelikkö

Olen useana vuonna haaveillut betonisesta adventtikyntteliköstä ja tänä vuonna uskaltauduin viimein sitä kokeilemaan.


Muottina käytin tyhjää maitopurkkia, johon upotin neljä kynttiläkuppia. Hieman menivät kupit vinksalleen, mutta ei välitetä siitä. Minusta kyntteliköstä tuli kuitenkin todella ihana.



Rauhallista ensimmäistä adventtia! Lähtölaskenta jouluun on virallisesti alkanut.

Himmelirakkautta


En vieläkään ole saanut aikaiseksi opetella himmelin tekoa ja tuskin minulla siihen hermot riittäisikään, joten pahimpaan himmelikuumeeseen auttoi ihana Blawhi Graphicsinin Himmeli -juliste. Olisin kovasti halunnut kauniin julisteen paraatipaikalle olohuoneeseen, mutta kehyspulan iskiessä, Himmeli päätyi tuulikaapin kehyksiin, ainakin toistaiseksi. Ja olipahan muuten melkoinen kuvattava tuolla kahden neliön tuulikaapissa...



Kivaa lauantaita!

Selkäänpuukottamisen luvattu maa?

Blogimaailma tuntuu viime aikoina menneen melkoiseksi kilpavarusteluksi ja olenkin ollut jokseenkin hämilläni kyseisestä ilmiöstä. Blogin lukijamäärät näyttävät arvottavan bloggaajan koko identiteetin eikä muulla tunnu olevan väliä. Terve kilpailu on toki hyvästä ja parempaan tähtääminen auttaa meistä jokaista kehittymään bloggaajana. Mutta ketä auttaa toisista paskanpuhuminen? Olen kuullut monen bloggaajan puhuvan selän takana pahaa kollegoistaan enkä minäkään voi väittää olevani täysin syytön. Eniten inhottaakin se, etten ole uskaltanut avata suutani kyseisissä tilanteissa ja puolustaa parjaamisen kohteeksi joutunutta. Nainen on todellakin naiselle susi.


Toivonkin, että jokainen meistä voisi olla aidosti ja vilpittömästi onnellinen blogikollegoidensa puolesta. Sehän on meidän kaikkien yhteinen etu, että bloggaajia pidetään rehteinä ja reiluina tyyppeinä. Blogin menestys kun ei itsessään tee kenestäkään parempaa ihmistä, vain se ihminen siellä blogin takana voi asiaan vaikuttaa.

Peace & Love!

Viisi viikkoa


Täällä on tänään leivottu ensimmäiset joulutortut ja fiilistelty Michael Bublén tahdissa lähestyvää joulua. Aattoon on enää viisi viikkoa, joten jouluhössötys voi alkaa.


Tunnelmallista lauantai-iltaa!

Joko saa hävetä?

Tiedättekö, elämä itseni kanssa on välillä todella hankalaa. Ja ihan jo mun omasta mielestänikin, niin voin vain kuvitella, miten rankkaa V:n elämä on ollut viimeiset viisi ja puoli vuotta. Mulla on todella ärsyttävä tapa haluta tehdä tietyt asiat tietyllä tavalla (eli mun tavalla = sillä ainoalla ja oikealla tavalla) ja monesti haluankin hoitaa asiat itse, jotta ne tulevat tehdyksi "oikein". Sitten taas hetken päästä valitan siitä, kun mun pitää aina tehdä kaikki. Työ- ja opiskeluminässäni tämä ärsyttävä piirre on hallittavissani ja väittäisinkin olevani hyvä tiimipelaaja, mutta kotona se pilkunviilaus lähtee aina käsistä. Otan myös hurjan määrän stressiä ihan naurettavista asioista, esimerkkinä vaikkapa blogin Instagram -tili. Ketään kun ei oikeasti kiinnosta, sopivatko hashtagini keskenään yhteen.

Tämä syksy onkin pakottanut itseni luovuttamaan V:lle vastuuta kodista, sillä viikonloppuisin kotona käydessä, haluan tehdä muutakin kuin valittaa ja "korjata" toisen jälkiä. Ja tässä onkin ollut allekirjoittaneella peiliin katsomisen paikka, maailma (ja se koti) kun ei romahda, vaikka joku muu ottaisi vastuun. Kiva, tunnustinpa sitten julkisesti olevani pirttihirmu... Lisäksi olen parhaani mukaan yrittänyt olla purkamatta stressin aiheuttamaa kiukkua V:hen, se tosin vaatii vielä lisäharjoitusta. Päätin myös hypätä Indiedaysin uudistuneen Lifie.fi -sivuston kyydistä ja ottaa sen myötä vähemmän paineita tästä rakkaasta harrastuksesta. Tavoitteeni loppuvuodelle voisikin olla hyvän fiiliksen lisääminen elämään, mitä ikinä se kussakin hetkessä tarkoittaakaan.


Nautitaan elämästä, kyllä se pysyy raiteillaan vähän rennommallakin otteella!

Isänpäivänä

"Mun isi on kiva, kun se pelaa ja leikkii mun kaa. Ja isi pelastaa, jos on jäänyt johonkin jumiin."

Muun muassa näin luki eräässä allekirjoittaneen päiväkodissa tekemässä isänpäiväpiirustuksessa. Ja tottahan se on, isään voi edelleenkin luottaa tilanteessa kuin tilanteessa.



Tänäkin vuonna posti kuljetti itsetehdyt kortit niin minun kuin V:n isälle sekä papalleni. Toivottavasti saajat olivat tyytyväisiä.

Oikein mukavaa isänpäivää kaikille isille!

Maailman kaunein hana

Puhuimme tänään luennolla muotoiluhistorian innovaatioista ja tämä kyseinen tuote sai sydämeni pamppailemaan. Saanko esitellä, Philippe Starckin suunnittelema Axor Starck V -hana.

Kuva: Hansgrohe

Kristallilasisen rungon muotoilu on silmiä hivelevän kaunis ja hanan tuottama vesipyörre näyttää lähes taianomaiselta. Ja kyllä, hana on upean ulkomuodon lisäksi myös käytännöllinen, sillä lasirungon saa helposti irroitettua ja tarvittaessa pestyä vaikkapa astianpesukoneessa.

Voikohan hanaan rakastua?

Inspiraatiota ja juhlahumua

Viime lauantai kului Bloggers' Inspiration Day -tapahtumassa ihanien blogikollegoiden seurassa ja illalla juhlittiin vielä Inspiration Blog Awardseja. Tapahtuma järjestettiin ihastuttavassa Konepajan Brunossa, jonka urbaanin rouhea miljöö antoi päivälle mahtavat puitteet. Ja koska suutarin lapsilla ei tunnetusti ole kenkiä, keskittyi tämäkin bloggari kaikkeen muuhun paitsi kuvaamiseen. Onneksi tapahtuman viralliset kuvaajat osasivat hommansa.

Kuva: Ville Malja
Kuva: Ville Malja
Kuva: Henri Ilanen
Kuva: Ville Malja
Kiitos Indiedaysille ja kaikille yhteistyökumppaneille mukavasta päivästä ja illasta! Ja erityiskiitos meidän ihanalle sisustusbloggaajaporukalle, olette mahtavia!

Kohti gaalailtaa

Terveiset pääkaupunkiseudulta, täällä satelee ihanasti lunta ja maa on valkeana. Huomenna verkostoidutaan jälleen Bloggers' Inspiration Dayssa ja illalla juhlitaan Inspiration Blog Awards gaalassa. Ihanaa nähdä kaikki blogiystävät pitkästä aikaa!


Asuvalinta illan gaalaan aiheutti hieman päänvaivaa, vaatteeni kun ovat mukavasti levällään kahdessa kodissa. Pikkumusta pelasti onneksi tilanteen, se kun toimii aina.


Mukavaa viikonloppua!

Toivepostaus: DIY Vaaterekki

Minulta on pyydetty tarkempaa postausta makuuhuoneemme itse tekemästäni vaaterekistä, joten tässäpä se nyt tulee. Sain idean rekkiin Pinterestistä löytämästäni kuvasta kolmisen vuotta sitten, jolloin kirjoittelin siitä myös blogissa. Vanhat kuvat ovat kuitenkin sen verran karmeita (oh my!), joten ehkäpä olikin korkea aika kuvata rekkiä uudestaan. Vaikka osa rekille kuuluvista vaatteista ja koruista onkin täällä Rovaniemellä kanssani.


Rekki on siis valmistettu metallisesta vaatetangosta, jonka läpi on pujotettu rautaketju ja koko komeus on kiinnitetty kattoon kahdella koukulla. Tangon saa siis halutessaan näppärästi alas. Helppoa, halpaa ja nopeaa, kuten minun DIY -projektini yleensäkin.


Kupariset Hayn Hang -henkarit tuovat kivan lisän metalliseen rekkiin ja olenkin (edelleen) totaalisen ihastunut henkareiden kevyeeseen ilmeeseen.


Kivaa keskiviikkoa!