Joko saa hävetä?

Tiedättekö, elämä itseni kanssa on välillä todella hankalaa. Ja ihan jo mun omasta mielestänikin, niin voin vain kuvitella, miten rankkaa V:n elämä on ollut viimeiset viisi ja puoli vuotta. Mulla on todella ärsyttävä tapa haluta tehdä tietyt asiat tietyllä tavalla (eli mun tavalla = sillä ainoalla ja oikealla tavalla) ja monesti haluankin hoitaa asiat itse, jotta ne tulevat tehdyksi "oikein". Sitten taas hetken päästä valitan siitä, kun mun pitää aina tehdä kaikki. Työ- ja opiskeluminässäni tämä ärsyttävä piirre on hallittavissani ja väittäisinkin olevani hyvä tiimipelaaja, mutta kotona se pilkunviilaus lähtee aina käsistä. Otan myös hurjan määrän stressiä ihan naurettavista asioista, esimerkkinä vaikkapa blogin Instagram -tili. Ketään kun ei oikeasti kiinnosta, sopivatko hashtagini keskenään yhteen.

Tämä syksy onkin pakottanut itseni luovuttamaan V:lle vastuuta kodista, sillä viikonloppuisin kotona käydessä, haluan tehdä muutakin kuin valittaa ja "korjata" toisen jälkiä. Ja tässä onkin ollut allekirjoittaneella peiliin katsomisen paikka, maailma (ja se koti) kun ei romahda, vaikka joku muu ottaisi vastuun. Kiva, tunnustinpa sitten julkisesti olevani pirttihirmu... Lisäksi olen parhaani mukaan yrittänyt olla purkamatta stressin aiheuttamaa kiukkua V:hen, se tosin vaatii vielä lisäharjoitusta. Päätin myös hypätä Indiedaysin uudistuneen Lifie.fi -sivuston kyydistä ja ottaa sen myötä vähemmän paineita tästä rakkaasta harrastuksesta. Tavoitteeni loppuvuodelle voisikin olla hyvän fiiliksen lisääminen elämään, mitä ikinä se kussakin hetkessä tarkoittaakaan.

Nautitaan elämästä, kyllä se pysyy raiteillaan vähän rennommallakin otteella!