Haaveissa työhuone

Kirjoittelin loppusyksystä maailman tylsimmästä huoneesta eli vierashuoneestamme. Olen ollut jumissa sen sisustuksen kanssa jo pitkään ja pyöritellyt ideoita aina pienistä uudistuksista koko huoneen täydelliseen muutokseen. Eniten houkuttaisi luopua vierassängystä ja lisätä huoneen käyttöastetta muuttamalla se kokonaan työhuoneeksi. Pientä työpistettä olen huoneeseen yritellyt jo aiemminkin, mutta V:n raahattua sinne perhonsidontapöytänsä, ei työpisteelle ollut enää tilaa. Sängyn paikalle haaveilenkin suuresta pukkijalkaisesta työpöydästä, jonka äärellä voisin tehdä kouluhommia ja levitellä inspiraationpuuskassa askarteluvälineet. V ei ole kuitenkaan vielä täysin vakuuttunut ideastani (vaikka se perhonsidontapöytä saisikin jäädä), joten toistaiseksi sänky on pysynyt paikoillaan.

Huone sai kuitenkin pienen piristyksen ihanasta Hakolan Lempi-hyllystä. Mitoitettiin hylly seinään niin, että se toimii sekä vierassängyn yöpöytänä että mahdollisen työpöydän parina. Eikä hyllyn paikoilleen saaminen helpottanut työhuonekuumettani lainkaan. Näen itseni niin selkeästi tuossa ikkunan edessä, työpöytäni äärellä kirjoittamassa gradua ja nauttimassa ympäristöni pienistä inspiroivista yksityiskohdista. Jospa tätä ideaa myisikin V:lle valmistumiseni nopeuttamisena...

Mahtista viikonloppua! Ihanaa saada viettää se kotona <3

Maailman tylsin huone

Tiedättehän sen tunteen, kun jokin tilassa ei vain toimi? Ei, vaikka sitä katselisi mistä tahansa suunnasta. Vaikka keittiömme huutaakin remonttia ja kylpyhuoneesta en kehtaa edes puhua, meidän vierashuoneemme vie kuitenkin voiton kotimme tylsimmän tilan tittelistä. Kyseinen huone on pieni, vain hieman yli 7 neliötä ja suurimman osan tilasta haukkaa 120cm leveä sänky. Koska meillä ei kuitenkaan joka viikko ole yövieraita jonoksi asti, on huoneesta pyhitetty tilaa myös V:n kammottavalle perhonsidontapöydälle. Vaikkei chippendale tyylinen lipasto sovi millään muotoa kotimme sisustukseen, olen luovuttanut taistelun sen suhteen (onhan tämä kuitenkin myös V:n koti). Sain sen kuitenkin siirrätettyä kiinteän kaapin taakse jäävälle seinustalle, jolloin se ei hyppää heti ensimmäisenä silmään, huoneen ovi kun on pääsääntöisesti auki.

Vierashuoneen ongelma ei siis niinkään ole siinä, mitä siellä tällä hetkellä on, vaan ennemminkin siinä, mitä sieltä puuttuu. Huone tuntuu jotenkin paljaalta ja kolkolta ja se oikea fiilis on kateissa. Viileän harmaa värimaailma vaikuttaa osaltaan asiaan, mutta siitä en ole valmis luopumaan, tykkään nimittäin kovasti huoneen (hartaasti etsitystä) seinien sävystä. Verhoja en myöskään huoneeseen halua, onhan siellä jo kertaalleen ne ollut. Vierashuone onkin kokenut huoneistamme eniten muutoksia tässä talossa asutun viiden vuoden aikana. On ollut romanttista ja afrikkalaista henkeä sekä erinäisiä yrityksiä työpisteelle. Kalusteita on siirrelty ja vaihdeltu ja piensisustus mennyt ja tullut. Mikään ei kuitenkaan ole tähän mennessä toiminut. Niinpä jossakin vaiheessa vain luovutin, itse kun en vierashuoneessa juurikaan käy.

Yhtenä päivänä se ajatus sitten iski - luonnomateriaaleja ja viherkasveja. Niin yksinkertaista, mutta toimivaa. Google onkin käynyt viime päivinä kuumana metsästäessäni sopivaa juuttimattoa ja ihmetellessäni erilaisia palmuja ja viikunoita. Vielä jos V:n saisi ylipuhuttua maalauttamaan lipaston mustaksi, voisi huoneesta oikeasti tulla viihtyisä. Tai ainakin huomattavasti nykyistä nätimpi.

Onko sinun kodissasi tilaa, joka tuntuu vaikealta sisustaa?

Kun mies sisustaa...

Eli  mitä V on touhunnut oltuani kuukauden pois kotoa.

Onhan meillä toki ollut puhetta siitä, että olohuoneeseen täytyisi rakentaa isompi halkojen säilytysteline, mutta ihan tätä en ollut ajatellut.

No, eihän tuossa mitään, nuo sentään kuluvat käytön myötä. Sydäri meinasikin tulla nähtyäni vierashuoneeseen ilmestyneen kammotuksen.

Kyllä, V on ostanut järkyttävän värisen Chippendale -lipaston perhonsidontapöydäksi. Oikeasti, mä en ehkä kestä. Eihän tuo käy MITENKÄÄN tänne.

Kivasti oli kuitenkin asetellut nätteihin riveihin perhokalastuslehdet. Nehän tekee tuosta rumiluksesta täysin huomaamattoman....

Kirjoittelinkin alkuvuodesta siitä, kuinka ärsyttävää on, että V:llä on aina oma (eriävä) mielipiteensä kodin sisustusasioihin. Tähän vedoten kysynkin: miksei minua informoitu tästä perhonsidontapöydän sisälle saantitarpeesta? Ihan hyvin ne perhot on autotallissa valmistunut tähänkin asti. En kyllä toiste ole kuukautta pois kotoa.

Onko teillä mies tehnyt vastaavanlaisia sisustushankintoja? Ja vielä tärkeämpänä kysymyksenä, miten ihmeessä saan tuon ruskean pulleron sopimaan tänne?

Harjoittelua

Uusi viikko ja uudet kujeet. Minä olen tänään keskittynyt V:n mökkiaitan mallintamiseen remontointia varten. Suunnitelmia onkin mielessä monia ja innolla odotan, milloin päästään aitan kimppuun.

Hauskaa myös saada ihan konkreettista asiakasharjoitusta, vaikka V:n vapaan käden mittapiirrokset eivät alussa naurattaneetkaan.

Energiaa uuteen viikkoon!

Make today awesome

Huhtikuu vaihtui toukokuuksi ja sitä myötä työpisteen seinälle vaihtui uudet kalenterisivut uusine mietteineen. Pieniä, mutta sitäkin tärkeämpiä ajatuksia.

Aurinkoa alkaneeseen viikkoon! Palailen vessan lattia-asiaan, kunhan maali on kuivunut kunnolla ja pääsen sitä kuvailemaan.

Työpisteellä

Olen pitkään haaveillut viihtyisästä työpisteestä, jossa voisin päivittää blogiani ja hoitaa kaikki yrittäjyysvalmennukseen ja alkaviin sisustussuunnitteluopintoihini liittyvät tehtävät. Läppärini hajottua, työpisteen esteettisyys koki pienen takaiskun, sillä jouduimme kantamaan työpöydälle autotallista V:n vanhan pöytäkoneen. Työpöytänä toimiva V:n äidin vanha kampauspöytä on tulevaisuutta ajatellen auttamatta liian pieni (vaikka niin ihana muuten onkin), mutta toistaiseksi se saa hoitaa virkaansa, sillä sitä täydellistä ja kohtuuhintaista työpöytää ei ole vielä tullut vastaan.

Vaikkei työpiste lopullisessa muodossaan vielä olekaan, halusin piristää sitä muutamalla kauniilla yksityiskohdalla. Upea Design by JaanaK -kalenteri, säilykepurkeista tuunatut säilyttimet sekä pari viirivehkan oksaa maljakossa.

Pieniä, mutta niin vaikuttavia juttuja. Ja kuten kuvatulvasta voitte päätellä, olen erittäin innoissani tästä minifreesauksesta.

Mukavaa sunnuntai-iltaa!

KAUNISTEtta kotiin

Mun on täytynyt elää jossakin tynnyrissä säkkiin kiedottuna, koska nyt vasta löysin upean Kaunisteen. Aivan mielettömiä kuvioita ja värejä! Olin siis googlettelemassa kauniita kalenterijulisteita tälle vuodelle, kun törmäsin tähän Marika Maijalan suunnittelemaan ihanuuteen.

Kuva: Kauniste

Voiko olla suloisempaa kalenteria?

Ainoa ongelma tässä ihastumisessa on kalenterin suuruus, sillä kun on kokoa huimat 50x70cm. Olin suunnitellut kalenterille paikkaa työpisteen viereisen kaapin sivuseinältä, jossa se antaisi väriparin Omppu -julisteelle ja pinnatuolille. Vai antaisiko? Onkohan tuo minttu kuinka vihreä, tietokoneruudulta katsottuna kun on vaikea sanoa? Jättikokoinen kalenteri peittäisi kuitenkin kaapin lähes koko leveydeltään ja pahoin pelkään, että se jättäisi varjoonsa kaiken muun. Malliksi virittelinkin seinään säilössä olleen vastaavankokoisen julisteen.

Ehkä vähän iso, en tiedä. Mitä mieltä sinä olet?

Vierassängyn tyynymuuri

Vierashuoneemme ovi on yleensä aina auki ja kuljen monta kertaa päivässä huoneen ohi. Huomasinkin yhtenä päivänä, että sänky näyttää jollakin tapaa kolkolta, runkopatjassa kun ei ole päätyäkään. Keksinkin samantien pehmentää sänkyä tyynyillä, sillä niitä jos jotakin meiltä löytyy.

Tyynyistä muodostuikin ikään kuin pääty ja sänky näyttää heti houkuttelevammalta. Ja kyllä, mukana on myös yksi pehmolelu, Vemppu. Tästä kaverista en kuitenkaan helpolla luovu, sain sen nimittäin isosiskoltani elämäni ensimmäisenä jouluna ♥ Ja nyt se saa viettää ansaittua hiljaiseloa vierashuoneessa, turvassa pieniltä sormilta ja räkäisiltä poskilta.

Olisittepa muuten nähneet sen kauhun V:n kasvoilla, kun hän huomasi tyynymuurin. Yritin tosin lohduttaa sillä, että yövieraita käy niin harvoin, ettei sänkyä tarvitse olla jatkuvasti purkamassa.

Mahtista viikonloppua! Minä alan leipoa pitsaperjantain herkkupitsaa.

Retrovalaisimen uusi elämä

Työpisteestä puuttunut asia oli kohdevalo, tässä vaiheessa vuotta kun väistämättä mennään pimeämpään suuntaan. Hetken asiaa mietittyäni, muistin heinäkuisen vierailuni Jennan luona, jolloin hän vei minut luottokirpparillensa Pänikkään ja piironkiin. Sieltä mukaani tarttui kolmella eurolla vanha retrovalaisin, jolle en ostohetkellä vielä paikkaa tiennyt. Nyt se paikka kuitenkin löytyi ja suunnitelmani oli selvä: mustaa spraymaalia pintaan ja valaisin työpisteen seinään.

Spraymaali maksoi vitosen verran, joten olen enemmän kuin tyytyväinen kahdeksan euron kohdevalaisimeemme. Eikä joka naisella (tai miehellä, V kun tuota työpistettä enimmäkseen käyttää) olekaan samanlaista.

Ja pakko hieman kehua omia maalaustaitoja, meiltä kun sattui maalarinteippikin olemaan lopussa, joten jouduin paperista askartelemaan suojat valkoisille metalliosille. Joku toinenhan olisi käynyt kaupasta ostamassa lisää teippiä, mutta kun se inspis iski, niin sehän oli maalattava sillä sekunnilla.

Nyt alkaa olla työpiste siinä kunnossa, mitä alunperin suunnittelin. Ja kaikki tämä lähti tuosta toukokuussa voittamastani Omppu-julisteesta. On tämä sisustaminen ihana harrastus.

Ja loppuun vielä yksi kuva, jolla osallistuin Tikkurilan #mustatuntuu kuvakilpailuun ja voitin viikkoarvonnassa 3 litran purkin uutta Black -tehosteseinämaalia. Minkähän seinän sitä maalaisi?

Iloa uuteen viikkoon!

Näppärät taulutarrat

Kolmannen kerran vierashuonetta maalatessani (ja seinähyllystä jääneitä reikiä pakkeloidessani), päätin ettei seinille tulee enää turhia reikiä. Vierashuoneeseen rakennettu työpiste kaipasi kuitenkin taulua ja kun keväällä voitin ihanan Omppu Sweet Omppu -julisteen, tiesin sen päätyvän vierashuoneen seinälle. Naulalla en sitä kuitenkaan halunnut laittaa ja ratkaisu löytyikin Commandin taulun kiinnityspaloista.

Kiinnityspalojen käyttö on todella helppoa ja paketissa on lisäksi selkeät kuvalliset ohjeet. Lyhesti selostettuna, toinen puoli tarrapalasta jää tauluun ja toinen seinään. Taulun pystyy siis helposti irrottamaan seinästä ja esimerkiksi vaihtamaan kuvan, jonka jälkeen sen voi painaa tarralla takaisin seinällä olevaan vastakappaleeseen.

Ja koska minähän en tunnetusti mittaile, vaan ryhdyn heti inspiksen iskiessä hommiin, niin tauluhan meni aluksi vinoon. Onneksi sain sen suoraan pienellä uudelleenasettelulla.

Nyt on työpiste lähes valmis, yksi juttu on vielä työn alla, mutta siitä lisää myöhemmin.

Mukavaa sunnuntaita!

Kampauspöydän pelastaja - Ring Remover

Pohtiessani työpöytänä toimivan vanhan kampauspöydän maalaamista pinnassa näkyvien tahrojen vuoksi, Sanna ehdotti valkoisten rinkuloiden poistamista siihen tarkoitetulla aineella. Rautakaupasta asiaa kysellessäni, minulle ehdotettiin Ring Removeria.

 

Kahden käsittelykerran jälkeen, valkoiset rinkulat oli poissa.

Pahoittelut kuvien värieroista, auringonpaiste haittasi kuvaamista (sinällään erikoista tänä kesänä). Nyt voin kuitenkin unohtaa pöydän maalaamishaaveet, ainakin siihen saakka kun kyllästyn väriin.

Leppoisaa sunnuntaita! Minulla se kuluu peiton alla tautia potien, jonkinlainen kesäflunssa näyttää iskeneen...

Löytö: Kampauspöytä

Vierashuoneeseen suunniteltu työpiste on ollut pitkään jäissä, sillä tarpeeksi pienen (ja ei ruman) työpöydän löytäminen osoittautui yllättävän hankalaksi. Vierashuone on kooltaan vain hieman yli 7 neliötä, joten kiinteän kaapin ja vierassängyn kanssa, ei työpisteelle jää kovinkaan suurta tilaa. Ne vähäisetkin ulkonäöllisesti potentiaaliset pöytävaihtoehdot, osoittautuivat loppupeleissä joko liian isoiksi tai kalliiksi ja olinkin jo luopumassa toivosta työpisteen suhteen. Kunnes...

V muisti äitinsä upean, oletettavasti 60-70 -luvulta peräisin olevan kampauspöydän olemassaolon. Pöydän peiliosan sai kätevästi irti, joten peili jäi mökin vintille ja pöytä sai uuden kodin meiltä. I´m in love!

Pöytä on vain 93cm leveä, joten se sopii vierashuoneeseen täydellisesti. Ja erityisen ihastunut olen pyöreisiin jalkoihin, jotka tuovat lisää siroutta pieneen pöytään.

Pöydän väri ei kuitenkaan ole ihan suosikkini ja lakattu pinta on vuosien aikana hieman kärsinyt.

Niinpä tässä kovasti pohdinkin pöydän maalaamista. Lakkakerroksen pois hiominen tulee olemaan tuskaa, mutta kovasti näkisin kampauspöydän valkoisena. Tai ehkäpä valko-harmaana, kuten V ehdotti. Nykyisellään se ei mielestäni kuitenkaan sovi vierashuoneen harmaisiin seiniin eikä suloisen minttuun pinnatuoliin.

Mitä mieltä sinä olet, maalatako vai ei?

DIY Mintunvihreä pinnatuoli

Vierashuoneessa on majaillut pitkään ylimääräinen pinnatuoli, jonka bongasin pilkkahinnalla facebookin kirppikseltä. Tuolissa oli paksu, hieman lohkeillut maalikerros eikä tuolin hiominen suoraan sanottuna houkuttanut kovinkaan paljon. Osallistuessani Bloggareiden Chalk Paint -workshopiin, tajusin löytäneeni ratkaisun ongelmaani. Niinpä kiikutin Helsingistä kaksi desin maalipurkkia kotiin, joista sekoittelin haluamani pastellisen värisävyn.

Värisävyn poimin ihanasta Omppu Sweet Omppu -julisteesta, joka on tarkoitus ripustaa vierashuoneen seinälle. Ja aika nappiin sävy osuikin yhdistämällä Chalk Paint™ värisävyistä Old Whitea sekä Provencea.

Ei hiomista eikä pohjamaaleja. Ainoastaan pyyhkäisin tuolin pölyistä ja sivelin maalin huolettomasti pensselillä tuolin pintaan.

Mintun sävyinen mattapinta on mielestäni todella kaunis enkä voi kuin kehua näitä loistavia Chalk Paint™ -maaleja.

Pastellinsuloista keskiviikkoa!