Kesäkukkia

Meillekin on vihdoin saatu kukkia terassia ja kuistia piristämään! Koska edelleenkään en niistä mitään ymmärrä, kävelin kaupan puutarhaosastolle ja kysyin myyjältä, mistä päin löytyy sellaiset kukat, jotka selviävät puolet päivää auringossa ja puolet varjossa eivätkä heti vedä hernettä nenään siitä, jos niitä joskus unohtaa kastella. Myyjä  naurahti, näytti minulle parhaiten kuvaukseeni sopivat yksilöt ja muistutti lisäksi ystävällisesti, että tälläisillä helteillä mikään kukka ei selviä ilman vettä. Asia selvä.

Aikani pähkäilin tätä vaikeaa valintaa (eli noin tunnin) ja lopulta päädyin ostamaan valkoisia kukkia sekä viherkasveja. En halunnut pihasta liian värikästä, sillä talomme itsessään on jo sininen. Jos jokaisessa ruukussa olisi erivärisiä kukkia, alkaisi kotimme muistuttaa mummolaa (tietenkin sillä hyvällä tavalla).

Etupihalle ostin isoihin ruukkuihin ruusubegoniat sekä murattia. Ja kyllä, lunttasin kukkien nimen kuitista.

Olin todella iloisesti yllättynyt lopputuloksesta. Tässähän on jo ideaakin tässä toteutuksessa.

Etuoven viereen kuistille ostin jalokuunliljan.

Takapihan puolella laitoin terassille kaksi kesäbegoniaa Flower-kukkaruukkuun.

Ja villinä korttina laitoin terassin portaille hauskannäköisen yksilön, joka muistuttaa hieman kaktusta. Koska portaille paistaa aurinko yli puolet päivästä, yksikään kukka ei minun hoidossani tuossa kestäisi.

Nyt vain sormet ja varpaat ristiin, että kaikki kestävät hengissä kesän yli. Sanoin kyllä jo kaupan kassalla, että nähdään viikon päästä, kun haen uuden satsin kuolleiden tilalle.

Mahtavaa viikonloppua kaikille ja onnea koulunsa päättäneille!

Villi kortti: haalari juhla-asuna?

Juhlaa pukkaa jälleen, joten kaipaan taas teidän ihanaisten naisten apua. Meillä on lauantaina tiedossa kahdet (jollei kolmetkin) lakkiaiset ja minulla oli kaikki valmiiksi suunniteltuna. Eilinen säätiedotus kuitenki lupaili auringon hellivän meitä myös lauantaina ja tämä sai minut uudelleen miettimään asuvalintaani Jos pitäydyn alkuperäisessä suunnitelmassa, eli söpössä ja naisellisessa mekossa, joudun pönöttämään hikisenä ja mekko liimautuneena ihoon kiinni koko lauantain. Vaatekaappini kätköistä löytyi kuitenkin villi kortti, Etelä-Afrikasta ostettu trikoohaalari. Trikoo onkin tässä se, mikä itseäni mietityttää, se kun ei ole kovinkaan juhlavaa kangasta. Miehelle lupasin, ettei hänen ole pakko hikoilla puku päällä, vaan voi laittaa suorien housujen kanssa lyhythihaisen kauluspaidan. Etiketin mukaista tai ei, en halua miehelleni lämpöhalvausta. Lisäksi lakkiaiset eivät mielestäni ole yhtä juhlava tilaisuus kuin esimerkiksi kirkkohäät, joten säännöistä voinee kai joustaa.

Sitten kuvia siitä haalarista. Pahoittelen kuvanlaatua, asukuvien ottaminen itsestään on melko hankalaa. Haalari on siis halterneck-mallinen, mikä paljastaa Helinä-tatuointini.

Toivottavasti tuo hervottoman pituinen mustelma vaalenee lauantaihin mennessä...

Haalarin rintamuksessa on neulalla kiinni oleva ruusuke, joka tuo hieman juhlavuutta haalariin. Rintaosassa on myös tuollaisia "halkioita", jotka tekevät siitä eläväisen (ja peittävät mahan, joten voin ahtaa itseni täyteen herkkuruokia).

Haalari on väriltään tummanharmaa, mitoiltaan polvipituinen ja mikä tärkeintä, ehkä maailman mukavin asu päällä. Jos voisin, pitäisin tätä aina. Paras ostokseni ikinä eikä varmastikaan tule vastaan toista samanlaista.

Jalkoihin uudet luottokorkkarini, hiukset kiinni ja korviin roikkuvat hopeiset korvakorut. Voiko tällä asulla juhlistaa lapsuudenystäväni ja serkkuni valkolakkeja?

Lämmintä keskiviikkoa kaikille!

Saunan vaalennus

Huh, varsinainen loman alku ollut meikäläisellä. Joka päivä olen maalannut saunaa useamman tunnin ja tänään lisäksi pesin terassin, jotta voin sen huomenna öljytä. Sauna kuitenkin vaalentui, mikä oli koko urakan tarkoitus. Jostakin syystä kuvittelin saunan maalaamisen olevan helppo ja nopea homma, väärin. Maalaaminen oli todella hidasta ja asteen haastavampaa siitä teki saunan pieni koko. Välillä makasin selälläni lauteiden alla, välillä kyljelläni yhdellä kädellä sutien. Ja jälkikin on sen mukaista, ei aivan ammattilaistasoa. Onneksi saunassa on hämärää, joten saa kelvata.

Tältä saunamme näytti perjantaina, perus puuta siis:

Ja tältä se näyttää nyt:

Kuvat eivät ihan anna oikeutta todelliselle värierolle, yllättävän vaikeaa tuo saunan kuvaaminen. Käsittelin seinät ja katon Supi Saunasuojalla, joka sävytettiin valkoiseksi ja lauteet valkoisella Supi Saunavahalla. Täysin valkoista lopputulosta kyseisillä tuotteilla ei saa, sillä myyjän kertoman mukaan kumpaakin saa laittaa vain kaksi kerrosta ja silti puu jää kuultamaan valkoisen läpi. Itse olen kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen, sillä se näyttää raikkaalta ja luonnolliselta. Puu kuuluu suomalaiseen saunaan, joten hyvä vaan, että sauna ei näytä muoviselta.

Kun sauna vaaleni, niin pitihän minun saada myös valkoisia kiuaskiviä. Melkoinen asetteleminen niissä oli, sillä kiukaamme on todella pieni. Uusi kiuas olisi minulla haaveissa, mutta tällä hetkellä se ei ole oikeasti tarpeellinen. Vanha toimii ja kyllähän se sai uutta ilmettä valkoisten kivien myötä.

Ja pitäähän meillä näillä leveyksillä olla poro saunassa, sillä poronhoitoalueelle ei ole matkaa kuin 70 km.

Koska saunavahaa jäi yli, päätin käsitellä sillä myös kylpyhuoneen katon. Nyt se sopii paremmin saunan kanssa yhteen. Tästä siis lähdettiin...:

 

...ja tähän päädyttiin:

Nyt olen paljon tyytyväisempi kylpyhuoneeseen, vaikkei se vieläkään ole unelmieni kylppäri. Tällä kuitenkin mennään niin kauan kuin tässä talossa asutaan. Kokovalkoinen suihkuverho olisi hankintalistalla sekä uusi kattovalaisin. Niillä ei kuitenkaan ole kiire, joten voin tutkia vaihtoehtoja rauhassa. Lasiseinää olen myös miettinyt suihkuverhon tilalle, mutta emme taida raaskia sitä hankkia. Ostakoot seuraava asukas, jos haluaa.

Mukavaa maanantaita!

Niin nähty

Kuormalavat ovat vilisseet monissa blogeissa kyllästymiseen asti, mutta minunkin oli pakko tuunata omani. Viime syksynä näin IMAGE black and white -blogissa ihanan kuormalavoista tehdyn pöydän ja täytyihän minunkin sellainen saada. Toteutuksessa kesti kauan, mutta vihdoin lumien sulettua kuormalavat kuivuivat autotallissa. Ja nyt se on valmis, kuormalavapöytä olohuoneeseen. Niin nähty juttu, mutta minä tykkään ja sehän se on pääasia.

Tästä lähdettiin, isot kuormalavat täytyi sahata pienemmiksi. Ja kuvatodiste siitä, että ihan itse sen tein.

Sitten pintojen kevyt hiominen hiekkapaperilla.

Seuraavaksi maalia pintaan...

 

...ja sitten kasaus.

Lopputulos näyttää tältä:

Maalasin lavat tarkoituksella kuluneen näköiseksi ja olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen.

Pöydän päälle laitoin kaapin kätköistä löytyneen Ikean suuren tarjottimen ja ihan kivasti se siihen sopiikin. Koska lavat löytyivät tontilta, hiekkapaperia saimme ystävältä ja maalit olivat halkolaatikosta ylijääneitä, pöydän kokonaishinnaksi tuli 11,96 euroa eli neljän pyörän hinta. Jälleen meidän perheen pankkitiliä (ja etenkin pankinjohtajaa) miellyttävä toteutus.

Olkoon vaan kuinka so last season, me like!

Ihanaa perjistä!

Kesäinen läksiäislahja

Meikäläisellä oli tänään viimeinen työpäivä vuoden alussa aloittamassani työssä. Esimies ja kaksi samassa työhuoneessa ollutta työkaveria muistivat minua ihanalla lahjalla, kukka-amppelilla. Paikka sille oli tiedossa heti ja kotiin päästyäni kiikutin amppelin terassille. Työnsin siihen väliaikaisesti keittiössä olleen, jo parhaat päivänsä nähneen kukan (en tosiaankaan tiedä, mikä kukka on kyseessä).

Tämä kaunis lahja paikkasi hyvin Ikeasta loppuneiden valkoisten Socker amppeleiden jättämää aukkoa, vaikka Sockereiden paikka edelleen kuistilla ammottaa tyhjyyttään. Oli kyllä kyynelissä pitelemistä, kun lahjan sain.

Vaikka meillä olikin omat ylä- ja alamäkemme työpaikalla, haikein mielin painoin oven perässäni kiinni. Ensimmäinen työpaikka valmistumisen jälkeen jää mieleen varmasti loppuelämäksi. Ensi viikon vietän ansaittua (ja elämäni toista palkallista) kesälomaa ja kesäkuun alussa suuntaan iloisin mielin kohti uusia haasteita.

Kaunista torstaita kaikille!

Ostoksia, nurinaa ja kynsiä

Olipas mielenkiintoinen otsikko...

Viikonloppu oli mukava, vaikken uutta ihanaa blogiystävää päässytkään tapaamaan. Perjantain vietin kuitenkin Helsingissä pyörien ja ihmispaljoudesta nauttien. Tulihan sitä piipahdettua Tigerissa ja H&M Homessakin. Lauantain Ikean reissulta sain kaiken muun paitsi tietenkin sen tärkeimmän eli Socker amppelit. Espoon Ikeasta oli kaikki valkoiset amppelit jo loppu enkä mustia halunnut ostaa. Mieltä piristi kuitenkin se, että verho-osastolla huomasin sattumalta nurkassa olleen laarin, josta löytyi muutama kappale valkoisia Vivan verhoja. Hah! Isän kanssa selvittiin ennätysvauhdilla Ikeasta, joten ehdittiin käydä pyörähtämässä myös Kodin1:ssä. Voin kyllä lähteä toisenkin kerran isukin kanssa sisutusostoksille.

Tässä yhtenä rykelmänä viikonlopun ostokset:

Meikäläisellä alkaa perjantaina loma, joten puran viikonloppuna ostoskasan. Vaikka lomani ei ole kuin viikon verran, olen aivan pähkinöinä. Ensimmäinen oikea palkallinen loma! Lomariemuani pilasi tosin se, että joku naapureistamme oli soittanut eläinlääkärille ja valittanut meidän koiran huonosta hoidosta. Olin aivan raivona! Vihtori ei ole kuulemma päässyt vuoden sisällä kuin neljä kertaa lenkille. Oikeasti, miten ihmiset kehtaavat! Mehän kun emme mahdollisesti voi käyttää koiraamme kävelyllä muuta kuin juuri niinä hetkinä, kun kyttääjä-naapurimme sattuu olemaan ikkunan ääressä. Naapuri ei myöskään taida ymmärtää sitä, että ulkokoiran ei tarvitse päästä erikseen ulos aamu-, päivä-ja iltapissaa varten. Loukkaannuin asiasta todella pahasti, sillä Vihtori on minulle kuin oma lapsi. Sama kuin syytettäisiin huonoksi äidiksi. Eniten suututtaa kuitenkin se, että kyseinen naapuri ei ole voinut tulla kasvotusten mielipidettään sanomaan, vaan on heti soittanut viranomaisille. Nyt emme edes saa tietää, kuka se on ollut. Eläinlääkäri tosin sanoi, että täysin aiheeton ilmoitus, koira on hyvässä kunnossa ja terveen näköinen. Niin onkin! Ja rakastettu!

Häistä sen verran, että molemmat sanoivat tahdon. Onnistuneet häät siis! Ja joku toivoi kuvia uusista kynsistäni, joten olkaapa hyvä:

Nyt saan jo tölkitkin auki itse...

Aurinkoista viikon alkua kaikille teille ihanille! Ei anneta kyttääjä-naapureiden pahoittaa mieltämme!

Ikean ostoslistaa

Ajellaan miehen kanssa torstaina töiden jälkeen Espoota kohti ja aivan mahtava viikonloppu onkin tulossa. Perjantain vietän lomapäivää ja treffaan erään upean ihmisen, johon olen saanut blogistanian kautta tutustua. IIK!

Lauantaina onkin vuorossa mieheni ystävän häät, mutta koska tilaisuus alkaa vasta klo 15, on lauantaiaamussa shoppailun mentävä aukko: ajattelinkin raahata isäni Ikeaan. Koska V on kieltäytynyt lähtemästä kyseiseen ruotsalaiseen huonekalumyymälään, on isä napattava kaveriksi. Ja mitäpä sitä ei ihana isä tyttärensä puolesta tekisi.

Ostoslista on maltillinen ja keskittyy pienesineisiin. Eipä sitä meidänkään autoon määräänsä enempää mahdu, etenkään kun mukana on viikonloppukamppeiden lisäksi juhlavermeet.

Ehdottomana ykkösenä listalla on kaksi Socker amppelia valkoisena. Inhoan niitä muovisia hökötyksiä ja nähdessäni jonkun keksineen teräksisen amppelin, olin pyörtyä onnesta. Vihdoinkin saan kuistille kukka-amppelit. Johan niille on paikka ollut viime heinäkuusta.

Variera laatikot vaikuttavat käteviltä ja niitä ajattelinkin hamstrata kuusi kappaletta. Ehkäpä niiden avulla saan kodinhoitohuoneen kaapeissa vaeltavat työkalut, vara-lamput, jatkojohdot ja muun ylimääräisen sälän kuriin.

Myös Kassett laatikoita tarvitsemme pari kappaletta lisää, jotta saan omat paperini järjestykseen. Miehen paperit sekä taloon liittyvät jutut järjestelinkin jo syksyllä, mutta omani jäivät vaille laatikkoa.

Koska mies haluaa ostaa uudet pihakalusteet vasta syksyn alennusmyynneistä, minun on pärjättävä tämä kesä talon kylkiäisenä ostamillamme vanhoilla kalusteilla. Kaitaliinan aion edes ostaa pöytää koristamaan.

Muutama ärräpää lensi, kun Ikeassa ei kauhukseni ollut enää Vivan verhoja. Olisin kovasti halunnut olohuoneeseen kesäksi keveät, valkoiset verhot ja Vivanit olisivat olleet erittäin kilpailukykyiset hintansa puolesta. Joten, jos jollakulla on halua päästä eroon omistaan, niin eikun hintapyyntöä oikeasta palkista löytyvään sähköpostiosoitteeseen.

Tällä listalla suuntaan kohti Ikeaa, en tosin lupaa, ettei muuta tartu mukaani. Aika vauhdilla on kyllä tarkoitus kiertää, joten ylimääräiselle hypistelylle ei ole aikaa.

Mukavaa maanantai-iltaa! Saa nähdä, tuleeko uni tänä yönä, sillä huomenna menen ottamaan geelikynnet...

Äitienpäivänä

Aurinkoista äitienpäivää kaikille teille ihanille äideille!

Omin pikku kätösin tehdyt kortit anopille sekä omalle äidilleni.

Mies ei (onneksi) ehtinyt kirjoittaa äitinsä korttia ennen kuvan ottoa. Melkoista kryptausta on V:n käsiala.

Rentouttavaa päivää äidit, nauttikaa!

Hääkutsua pukkaa

Tästä ei missään nimessä ole tulossa vaateblogi, mutta nyt pukkaa semmoista ropleemaa, että tarvitsen teidän ihanien naisten (oletan törkeästi, että siellä ei mieslukijoita kovinkaan sankoin joukoin ole) mielipiteen. Meillä on tänä kesänä tiedossa kolmet häät ja ensimmäiset, mieheni rippikouluaikaisen ystävän, ovat tasan viikon kuluttua. Mieheni toimittaa bestmanin virkaa, mutta itse en ole koskaan edes nähnyt hääparia. Tämän takia keltäydyin hankkimasta kallista juhlamekkoa, sillä eipä minua kukaan häissä tunne/katso. Ja koska itse vihkiminenkin tapahtuu juhlapaikalla, emmekä siis astu jalallakaan kirkkoon, en kokenut tarvetta hienostella.

Olinkin pihi ja ostin H&M:stä löytämäni trikoomekon, vaikka aluksi ajattelin, että eihän semmoinen käy päinsä. Varsinkaan, kun miehelläni on saketti. Aikani visioin asiaa pukukopissa ja mekko päätyi halvan hinnan vuoksi kassan kautta kotiin. Nyt onkin tuomion aika. Voiko tälläisessä asussa mennä (tuntemattomien) ihmisten kesähäihin? Älkääkä kiinnittäkö huomiota tuohon kuvissa näkyvään kuormalavaan. Se on ollut testattavana olohuoneessa kokonsa vuoksi, jotta näemme, minkä kokoinen pöytä on tarpeen.

Koska viikon päästä voi olla kylmä, pitkähihaisen virkaa toimittaa Vilan puolihihainen takki, jonka mallista tykkään todella paljon.

Sitten itse mekko edestä...

...ja takaa.

Ja jaloissa uudet rusettikorkkarit.

Lyhyet hiukseni aion keinolla millä hyvänsä laittaa pinneillä "nutturan" tapaan kiinni ja korviin suuret "timantti"korvakorut.

Mikä on tuomionne? Hitti vai huti? Varasuunnitelma on kaivaa kaapista jokin vanha kolttu. Olipas kamalaa olla itse kuvattavana....