SOCIAL MEDIA

31122017

Täällä eletään vielä täysin joulukuplassa hitaista aamuista, rennosta olemisesta ja hyvästä ruuasta nauttien. Ihanaa, kun on kerrankin ollut aikaa tehdä juuri sitä, mikä tuntuu hyvältä. Suunnitelmissa olisi vastaanottaa uusi vuosi rakkaiden ystävien luona ja rankan syksyn jälkeen, odotan kyllä kovasti vuoden vaihtumista. Jospa vuosi 2018 pitäisi sisällään vähemmän sairastumisia ja enemmän naurua.


Onnellista uutta vuotta ja kiitos, kun olet siellä 

Valmiina jouluun

Rakastan joulua ja olen ehdottomasti jouluihminen. Mielestäni parasta onkin sen odotus, ne muutamat viikot ennen aattoa, sillä joulumieleni syntyy ennen kaikkea tekemisestä: joulukorttien askartelusta, lahjojen paketoimisesta, torttujen leipomisesta sekä joululaulujen kuuntelemisesta aamusta iltaan.


Jouluinnostuksestani huolimatta, meidän joulukoti näyttää tänä vuonna harvinaisen minimalistiselta. Ei meillä aiempinakaan vuosina ole punaisia tonttuja nähty eikä kotia ole kuorrutettu koristeilla lattiasta kattoon, mutta ero on silti selkeästi havaittavissa. Suurimman muutoksen tekeekin kuusi. Perinteisesti kuusemme on koristeltu punaisilla ja hopeisilla palloilla, valoilla ja koristenauhoilla sekä hopeisella kimaltavalla tähdellä unohtamatta tietenkään joulunpunaista kuusenalusmattoa. Tänä vuonna meille kuitenkin haettiin pieni, maljakossaan hieman vinossa seisova kuusi, jonka päätin jättää kokonaan koristelematta, se kun on kovin sympaattinen ja kaunis ihan sellaisenaan. Ja tämän päätöksen myötä, kaikki kiille ja kimalle sekä punainen väri on poissa. Tämän joulun tunnelman tekeekin pelkistetyn pikkukuusen lisäksi kynttilät ja kukat sekä erilaiset koristetähdet. Tänä vuonna vähempi tuntuu juuri sopivalta.




Vietämme V:n kanssa joulua rennosti kahdestaan ja meidän jouluumme on perinteisesti kuulunut syömistä, joulusaunaa, lukemista, elokuvia ja hieman lisää syömistä. Parasta onkin vain olla ja nauttia toisen seurasta ilman mahdottomia odotuksia ja kuvitelmia siitä, millaista täydellisen joulun pitäisi olla. Meille tulee joulu, vaikka kaapit on siivoamatta, lattiat luuttuamatta ja joululaatikotkin on Saarioisten äitien tekemiä. Joulusta onkin näin aikuisiällä tullut vuoden parasta aikaa ja itselleni se merkitsee ennen kaikkea rauhoittumista ja hetkessä elämistä. Minun jouluni ei siis vaadi valtavaa tonttuarmeijaa tai kirkkaana vilkkuvia valoja. Minun jouluni syntyy tunteesta - siitä, että tässä ja nyt on hyvä olla.


Tunnelmallista joulunaikaa!

Ideoita moderniin joulukattaukseen

Jos tuleva joulukattaus on vielä suunnitteluasteella, niin tässäpä muutama idea poimittavaksi.

Joulukattauksessa ei tarvitse olla punaista, vaan pelkistetymmälläkin väriskaalalla saa kattaukseen juhlan tuntua. Mustat ja valkoiset astiat toimivatkin perusvarmana pohjana, johon on halutessaan helppo lisätä väriä. Voit myös yhdistellä toisiinsa sopivia eripari astioita, mikä tekee kattauksesta mukavan huolettoman.


Luonnosta poimitut elementit tuovat muutoin hillittyyn kattaukseen väriä ja lämpöä. Käytä koristeena esimerkiksi eukalyptusta, havuja, pieniin maljoihin istutettuja joulukukkia tai vaikkapa kaunis oksaista rosmariinia.


Yksinkertaiseenkin kattaukseen saa juhlavuutta valkoisella pöytäliinalla. Ja jollei kaapista satu löytymään isoja pöytäliinoja (kuten allekirjoittaneella), liinan virkaa voi toimittaa myös verho tai lakana. Hieman rennompaa tunnelmaa saa luonnonvärisellä tai miksei vaikka havunvihreällä pellavaliinalla.


Muista kynttilät. Eihän joulukattaus olisi mitään ilman aitoja kynttilöitä. Korkeuseroja ja elävyyttä kattaukseen saat yhdistelemällä kruunukynttilöitä ja tuikkuja ja erilaisia kynttilänjalkoja.


Taitellut lautasliinat viimeistelevät kattauksen. Helppo tapa saada serveteistä näyttäviä, on rullata ne ja käyttää servettirenkaita. Luonnollisempaa ilmettä kattaukseen saa sitomalla servetit juuttinarulla. Tyylin viimeistelee jouluista tuoksua antava kanelitanko sekä havunoksa.


Enää kolme yötä jouluun!

Pienen budjetin paketointi-ideoita

Rakastan lahjojen paketoimista ja etenkin tähän aikaan vuodesta se, jos mikä, saa itselleni joulumielen. Parasta onkin kaivella askartelukaapin kätköistä sinne kertyneitä nauhoja ja koristeita ja ideoida erilaisia tapoja hyödyntää niitä. Tänä vuonna käärin kaikki lahjat valkohopeiseen raitapaperiin, mutta erilaisten nauhojen avulla pakettien ulkonäköön sai vaihtelua. Yhdelläkin paperikuosilla siis pärjää eikä tämän joulun paketointitarvikkeisiin kulunut euroakaan - kaikki tarvittava kun löytyi omasta kaapista.


Yksi klassisimmista tavoista koristella paketti, on sitoa lahjanaru paketin kulmista. Joulunpunaisella narulla ja hauskalla kuusi-pakettikortilla saa lahjaan vuodenaikaan sopivaa tunnelmaa, mutta naruksi käy oikeastaan mikä tahansa, mitä kaapista sattuu löytymään.


Modernimman ilmeen paketille saa, kun käyttää ohutta paperinarua ja kietoo sitä ristiin rastiin useamman kierroksen. Yksinkertainen pakettikortti viimeistelee tyylin. Paperinarun sijaan koristelussa voisi käyttää myös juuttinarua tai vaikkapa puuvillalankaa.


Satiininauhalla ja rusetilla saa perinteisesti sidottuun pakettiin ylellistä tunnelmaa ja koristeeksi kiinnitettyä metallitähteä voi tarvittaessa käyttää pakettikorttina. Sekä nauha että tähti on saatu kauniisti pakattujen ostosten mukana, joten kannattaa ehdottomasti säästää ja uusiokäyttää kaikki pakkausten mukana tulevat nauhat ja muut koristeet.


Onko siellä jo lahjat paketoitu? Ja mikä tärkeintä, oletko valmis jouluviikkoon?

Modernit joulupallokortit

Taas on se aika vuodesta, kun punaiset kirjekuoret täyttyvät joulutervehdyksistä ja tupsahtavat saajiensa postiluukkuihin hyvää mieltä tuottamaan. Itsellä jäi tänä vuonna korttien askartelu viime tippaan, mutta tänään saatiin meidänkin jouluntoivotukset Postin matkaan.


Tyylilleni uskollisena, kortit olivat jälleen yksinkertaisia. Leikkasin pahvista ympyrän muotoisen sablunaan, jonka avulla piirsin korttipohjiin pallot. Sitten vapaalla kädellä narut ja lopuksi  ääriviivatarroilla kortin alaosaan tervehdys.



Näiden tekemisessä ei kauaa mennyt, vaikka 32 korttia tulikin näperrettyä. Huomiseen 12.12. asti voi kortit lähettää edullisemmalla joulun ikimerkillä, joten vielä ehtii askarrella joulutervehdykset läheisille.


Iloa uuteen viikkoon!

Kun mummo pöydästään luopui

Olin katsellut V:n mummon olohuoneen pöytää jo pidempään "sillä silmällä" ja pariin kertaan kylässä ollessamme kurkannut vaivihkaa sitä peittäneen suuren pöytäliinan alle. Pinta näytti pääpiirteittäin ehjältä, pöydän väri ja muotokieli täydelliseltä ja pisteenä iin päällä jaloissa oli liikuttamista helpottavat pyörät. Kun sitten erään kerran siellä käydessä, mummo mainitsi V:lle pöydän olevan ylimääräinen, ilmoitti V sen saavan meiltä hyvän kodin.



Vaikka  pidän edelleen kovasti vanhasta itse tehdystä kuormalavapöydästä, pieni vaihtelu on aina paikallaan. Kuormalavapöytä kannettiinkin autotalliin odottamaan seuraavaa muutoksen puuskaa ja "uusi" pyöreä pöytä asettui paikoilleen kuin nakutettu. Koska keittiö, eteinen ja olohuone on meillä samaa avointa tilaa, vaikutti olkkarin pöydän vaihtuminen yleistunnelmaan valtavasti. Monet huonekaluistamme kun on suorakulmaisia, rikkoo pyöreä pöytä mukavasti teräviä linjoja. Eikä musta värikään varsinaisesti haittaa, etenkin näin talvella huomaan tummien värien houkuttavan kovasti. Että kiitosta vaan mummolle ihanasta pöydästä, meillä sitä rakastetaan kovasti.



Mahtista viikonloppua!

DIY Joulukalenteri kalamiehelle

Jos jollekin on vielä jäänyt epäselväksi, niin meidän V on kalamies. Kyllä hän toki metsästääkin, mutta perhonsidontapöydän ympärillä käy vapaapäivinä kuhina ja iltaisin youtubessa pyörii erilaiset kalastusvideot. Päätinkin tänä vuonna piristää V:tä rankan syksyn jälkeen ja askarrella hänelle oman joulukalenterin. Eikä minkä tahansa kalenterin, vaan kalamiehelle suunnatun version.

Ulkonäöllisesti en halunnut kalenterin liittyvän kalastukseen mitenkään, joten päädyin yksinkertaiseen mustavalkoiseen tyyliin. Pussit taittelin lahjapaperista ja numerot leikkelin kaapin perältä löytyneestä liitutaulutarrasta. Paikan kalenteri löysi eteisen kaapiston päätyyn maalatulta liitutauluseinältä, johon viritin sen narun ja nastojen avulla.




No mikä tästä tee-se-itse kalenterista sitten tekee kalamiehelle suunnatun? Sisältö, tietenkin. Ja tänään V:kin pääsi jo kärryille, mistä kalenterissa on kysymys, ensimmäisestä luukusta löytyi nimittäin ohje. Koska tiedän V:n lukevan blogiani, en voi eritellä kalenterin sisältöä tarkemmin, jottei yllätys mene pilalle. Jos joku tästä kuitenkin kovasti innostuu ja kaipaa inspistä yllätysten keksimiseen, voin sähköpostitse tai instan (@maailmanparaspaikka) DM:n kautta kertoa, mitä luukkujen takaa paljastuu.


Mukavaa joulukuun ensimmäistä!

Kaunis kalenteri vuodelle 2018

Olen henkeen ja vereen kalenteri-ihminen ja tarvitsen nimenomaan perinteisen paperisen version - asioiden ylös kirjaaminen kynällä saa menot pysymään paremmin mielessä. Sopivan kalenterin etsiminen onkin jokavuotinen operaatio, esteetikkona kun kalenterin ulkonäkö on yksi tärkeimpiä kriteerejä. Ja jotta homma ei menisi liian helpoksi, tarvitsen kullekin aukeamalle viikkonäkymän, kellonajat ja jokaisen päivän omaan pystysuoraan sarakkeeseensa. Tähän kaatuikin monen kauniin kalenterin osto, tällä hetkellä kun tuntuu olevan muotia tyhjä kirjoitustila sekä vaakasuoraan merkityt viikonpäivät.


Olinkin jo luovuttamassa kalenterin ulkonäön suhteen ja ostamassa ihan perus version tuunattavaksi, kunnes silmäni osuivat tyylikkään mustavalkoiseen kalenteriin. Sisältö täytti tarkat vaatimukseni ja kannessa oleva Tommy Tabermannin runo sinetöi ostopäätökseni.



Elämässäni on ollut parin viime vuoden aikana isoja päätöksiä ja rohkeutta hypätä on tarvittu. Runo puhuttelikin minua erityisesti ja päätin, että haluan muistaa sen rohkeuden joka kerta, kun kalenterini avaan. 


Onko sinulla jo kalenteri valmiina uuteen vuoteen?

Saunan vaalennus 2.0 / Lauteiden uudelleen käsittely

Yksi blogini luetuimpia postauksia on ollut saunan vaalennus ja päivääkään en ole katunut, että kyseiseen hommaan aikoinani ryhdyin. Koska silloin oli intoa enemmän kuin älyä, en tajunnut lauteittemme olevan irroitettavat. Tai muistelen niitä kyllä silloin kokeilleeni, mutta istuinritilät olivat sen verran painavat ja jämäkät, etteivät ihan pienellä nykimisellä irronneet. Niinpä käsittelin koko saunan lauteiden ollessa paikoillaan.

Nyt, neljä ja puoli vuotta myöhemmin, oli aika käsitellä lauteet uudestaan. Vaalea sävy oli pysynyt hyvänä odotettua paremmin, toki meillä käytetään aina laudeliinaa, joka sekin varmasti vaikuttaa osaltaan värin pysymiseen. Suurimmat kulumat oli nähtävissä keskilauteessa, jota metallinen löylykiulu ja kauha on vuosien aikana kolhinut. Eniten ärsytystä aiheutti kuitenkin vanha huono työnjälki - lauteiden ollessa paikoillaan ei saunavahaa tietenkään ollut saanut jokaiseen näkyvään väliin.


Aloitin käsittelyn irroittamalla lauteet ja pesemällä ne huolellisesti höyrypesurilla. Vuorokauden kuivumisen jälkeen hioin lauteet kevyesti hiomapaperilla, erityisesti niiltä kohdin, joissa oli aiempi käsittely ja puhdistin hiontapölyn. Sen jälkeen levitin vaahtomuovisiveltimellä uuden kerroksen valkoista saunavahaa puun syiden mukaisesti. Annoin lauteiden kuivua hetken aikaa ja vedin vahaa vielä toisen kerroksen.


Seiniin en tällä kertaa koskenut lainkaan, joten uudelleen käsitellyt lauteet näyttävät todella valkoisilta niihin verrattuna. Itseäni väriero ei kuitenkaan (ainakaan tällä hetkellä) haittaa, seinien sävy kun tuo saunaan mukavaa lämpöä.


Saunan viimeisteli uusi pellavainen laudeliina, jonka tein isosta kirppikseltä löydetystä pellavapyyhkeestä. Halkaisin jättikokoisen pyyhkeen pitkittäissuunnassa kahtia ja lopputuloksena oli juuri meidän lauteisiin sopiva istuinalusta.


Kyllä nyt kelpaa taas saunoa!

Isille

Tämän vuoden isänpäiväkorteissa luotin huumoriin ja siihen, että vähemmän on enemmän. Papalleni tosin rustasin hieman perinteisemmän kortin.



Oikein ihanaa isänpäivää kaikille isille!

Vapaata riistaa?

Olen useampaan kertaan törmännyt omiin blogikuviini erilaisissa facebook -ryhmissä ja vaikkei niissä mistään kaupallisesta voitontavoittelusta ole kyse, aiheuttaa itse otetun kuvan näkyminen "väärässä paikassa" aina hämmennystä. Näissä tapauksissa olenkin kommentoinut kyseistä julkaisua ja avannut mahdollisimman kohteliaasti sanaista arkkuani kuvien luvattomasta käytöstä. Ihmiset eivät useinkaan ymmärrä toimivansa väärin (ja valitettavasti osa ei edes välitä) ja kertovat kuvan löytyneen googlesta. Ja mikä pahinta, useinkaan julkaisuissa ei edes kerrota, että kuva on lainattu, puhumattakaan sen tarkemmasta lähdeviitteestä. Tällöin lukijalle tulee helposti ymmärrys, että kuva olisi julkaisun laatijan oma.


Kuvieni pyöriminen facebookissa ei tietenkään aiheuta minulle minkäänlaista vahinkoa, tavallaanhan se on imartelevaa, että kuvani inspiroivat ihmisiä. Itseasiassa, inspiraation ja ideoiden antaminen muille onkin yksi suurimmista syistä kirjoittaa julkista sisustusblogia. Se ei kuitenkaan tee kuvien luvattomasta käytöstä yhtään sen oikeutetumpaa. Internetin aikakausi tuntuukin hämärtäneen valokuvien tekijänoikeuksia ja ihmiset kokevat kaiken netissä olevan vapaana riistana. Kuvien julkaiseminen internetissä vaatii aina kuvaajan luvan. Se, että kuva löytyy googlesta/pinterestistä, ei anna lupaa sen vapaaseen käyttöön.

Tässä vaiheessa joudun itsekin myöntämään virheeni, sillä myös verkkokauppojen tuotekuvien käyttämiseen täytyisi aina pyytää lupa, kuvat kun ovat valmistajien tai maahantuojien omaisuutta. Olen useasti tehnyt tuotekuvista blogiin kollaaseja ja niihin linkittänyt aina kuvan alkuperäisen lähteen (=verkkokaupan), mutta valitettavasti se ei ole riittävää. Oppimisen paikka on siis ollut itselläkin ja kollaasien tekoa täytyy jatkossa miettiä uudelleen.


Kuvien käyttöön liittyvän välinpitämättömyyden lisäksi, monilta tuntuu unohtuneen netiketti. Sosiaalinen media tarjoaa helpon ja välittömän kanavan jakaa ajatuksiaan ja ihmiset tuntuvat purkavan sinne kaiken, mitä sylki suuhun tuo. Mihin hävisi hyvät tavat ja toisten ihmisten kunnioitus? Oblik. -blogin Jutta kirjoitti muutama viikko sitten aikuisten ihmisten somekäyttäytymisestä ja allekirjoitan Jutan ajatukset täysin. Asioista (ja etenkään makuasioista) ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta jos mielipidettäsi ei ole edes kysytty, mikä oikeuttaa sinut haukkumaan toisten ihmisten kotia, elämää tai ulkonäköä? Kuinka paha olo täytyy ihmisellä olla, että toisten mollaaminen saa oman fiiliksen tuntumaan paremmalta? Epäilen vahvasti, että nämä nettikiusaajat eivät kyseisiä asioita sanoisi päin naamaa. Silti se tuntuu näppäimistön kautta olevan ok.

Muistan ikuisesti ala-asteella suoritetun ompeluajokortin, joka täytyi käsityötunnilla läpäistä ennen kuin ompelukoneella sai tehdä muita töitä. Voisiko aikuisille harkita netikettipassia, joka jokaisen täytyisi suorittaa, ennen verkkoyhteyksien aukaisemista? Se ei varmasti poistaisi kaikkia ongelmia, mutta pakottaisi ihmiset miettimään omaa nettikäyttäytymistään ja sitä, mikä ylipäätään on verkossa laillista.

Maailman tylsin huone

Tiedättehän sen tunteen, kun jokin tilassa ei vain toimi? Ei, vaikka sitä katselisi mistä tahansa suunnasta. Vaikka keittiömme huutaakin remonttia ja kylpyhuoneesta en kehtaa edes puhua, meidän vierashuoneemme vie kuitenkin voiton kotimme tylsimmän tilan tittelistä. Kyseinen huone on pieni, vain hieman yli 7 neliötä ja suurimman osan tilasta haukkaa 120cm leveä sänky. Koska meillä ei kuitenkaan joka viikko ole yövieraita jonoksi asti, on huoneesta pyhitetty tilaa myös V:n kammottavalle perhonsidontapöydälle. Vaikkei chippendale tyylinen lipasto sovi millään muotoa kotimme sisustukseen, olen luovuttanut taistelun sen suhteen (onhan tämä kuitenkin myös V:n koti). Sain sen kuitenkin siirrätettyä kiinteän kaapin taakse jäävälle seinustalle, jolloin se ei hyppää heti ensimmäisenä silmään, huoneen ovi kun on pääsääntöisesti auki.


Vierashuoneen ongelma ei siis niinkään ole siinä, mitä siellä tällä hetkellä on, vaan ennemminkin siinä, mitä sieltä puuttuu. Huone tuntuu jotenkin paljaalta ja kolkolta ja se oikea fiilis on kateissa. Viileän harmaa värimaailma vaikuttaa osaltaan asiaan, mutta siitä en ole valmis luopumaan, tykkään nimittäin kovasti huoneen (hartaasti etsitystä) seinien sävystä. Verhoja en myöskään huoneeseen halua, onhan siellä jo kertaalleen ne ollut. Vierashuone onkin kokenut huoneistamme eniten muutoksia tässä talossa asutun viiden vuoden aikana. On ollut romanttista ja afrikkalaista henkeä sekä erinäisiä yrityksiä työpisteelle. Kalusteita on siirrelty ja vaihdeltu ja piensisustus mennyt ja tullut. Mikään ei kuitenkaan ole tähän mennessä toiminut. Niinpä jossakin vaiheessa vain luovutin, itse kun en vierashuoneessa juurikaan käy.



Yhtenä päivänä se ajatus sitten iski - luonnomateriaaleja ja viherkasveja. Niin yksinkertaista, mutta toimivaa. Google onkin käynyt viime päivinä kuumana metsästäessäni sopivaa juuttimattoa ja ihmetellessäni erilaisia palmuja ja viikunoita. Vielä jos V:n saisi ylipuhuttua maalauttamaan lipaston mustaksi, voisi huoneesta oikeasti tulla viihtyisä. Tai ainakin huomattavasti nykyistä nätimpi.

Onko sinun kodissasi tilaa, joka tuntuu vaikealta sisustaa?

(Joululahja)haaveita

Meillekin on viimein satanut kunnolla ensilumi, joten ajatukset kääntyvät väkisinkin lähestyvään jouluun (kyllä, nyt se on sitten mainittu). Joulutortut ja glögi ovat vielä toistaiseksi korkkaamatta ja joulukoristelaatikkokin saanut olla rauhassa varastossa, mutta ajatuksiin on jo hiipinyt muutamia lahjatoiveita. Tai ainakin sellaisia juttuja, joista tällä hetkellä kovasti haaveilen.


Ikea Tillagd -aterimet
House Doctor Drop -paperilyhdyt
Lampe Gras N°214 -seinävalaisin

Mitä sinun haavelistaltasi löytyy?

Kutsumaton vieras

Tätä tekstiä ei ole helppo kirjoittaa, mutta koen tärkeäksi sen tehdä. Saada päässä pyörivä möykky jonkinlaiseen järjestykseen, kirjoittaa auki ajatukseni ja alkaa käsitellä niitä.

Lamauttavaa kipua, vatsakramppeja ja pahaa oloa. Itkua, tuskanhikeä ja pelkoa. Verikokeita, näytteitä, kuvauksia ja kiireellinen tähystys. Siinä kuulumisia viime ajoilta. Osasin kyllä odottaa jonkinlaista diagnoosia, mutta shokkina se silti tuli. Krooninen tulehduksellinen suolistosairaus, johon ei ole parantavaa hoitoa. Lääkityksellä tauti voidaan saada oireettomaksi, mutta tulehdus voi aina uusia tai levitä.


Päällimmäinen tunteeni tällä hetkellä onkin pettymys - pettymys omaa elimistöäni kohtaan. Koska kyseessä on autoimmuunisairaus, keho hyökkää itseään vastaan ilman varsinaista ulkopuolista aiheuttajaa. Miksei typerä elimistö ymmärrä satuttavansa itseään? Blogia pitkään seuranneet tietävät minulla olleen ongelmia terveyteni kanssa aiemminkin. Elimistöni on taistellut allergeeneja vastaan jo vuosia, poskionteloita ja nenää on leikattu pariin otteeseen ja allergiat ovat vain pahentuneet iän karttuessa. Tämän vuoden alusta sain viimein aloitettua siedätyshoidon kahdelle pahimmalle allergeenille ja astmani on pysynyt pitkään hyvässä hoitotasapainossa. Kaikki oli hyvin. Siksi elimistöni uusi romahdus oli kuin isku vasten kasvoja. Miksi kehoni tekee minulle näin?

Tunteet ovat vaihdelleet laidasta laitaan ja itku on todella herkässä. Väsymys on valtava ja mieleni tekisi vain nukkua. Jostain on kuitenkin pakko aloittaa. Yrittää jollakin tapaa hyväksyä sairaus ja pikkuhiljaa oppia hallitsemaan sitä. Meidän elämään on tullut kutsumaton vieras, jonka kanssa minun on pärjättävä loppuelämäni. Halusin tai en.


Niin ruma, että jo kaunis



Saanen esitellä uusimman "perjantaipuska" löytöni. Kyseiset varret myytiin nimellä frillakaali ja nappasin ne matkaani Prisman leikkokukka hyllystä. V:n ilme oli kyllä näkemisen arvoinen, kun esittelin innoissani löytöäni. Ja siinä ne nyt töröttävät, paraatipaikalla keskellä ruokapöytää. Niin äärettömän rumina, mutta silti niin kauniina.




Oletko sinä tehnyt erikoisia kukkalöytöjä?

Euron syyskukat

Ihanaa olla kotona ja pitkästä aikaa blogin parissa. Opintoihin paluun jälkeen elämä on ollut melko hektistä ja jälleen hurahti melkein kuukausi, etten päässyt käymään kotona lainkaan. Tänä viikonloppuna onkin vain hyggeilty ja nautittu omasta rakkaasta kodista.

Sain myös viimein heivattua kuolleet kesäkukat mäkeen ja syyskukkien shoppailureissulla teinkin melkoisen löydön. Markettivalikoima oli tässä vaiheessa syksyä jo melko huono eikä ostoskoriin nostetun valkoisen callunan lisäksi oikein mikään miellyttänyt silmääni. Kunnes törmäsin tähän violetinsävyiseen keijunkukkaan. Pikainen googletus kertoi sen soveltuvan myös syysistutuksiin ja lehtien jopa talvehtivan lumen suojassa, joten ostopäätöstä ei tarvinut kauaa miettiä. Etenkään, kun sen hinta oli alennettu euroon kappaleelta. Nappasin matkaani neljä ja siirryin hykerrellen kassajonoon.


Valkoinen calluna löysi paikkansa ulko-oven vieressä olevan metallijakkaran päältä ja pilkkahinnalla saadut keijunkukat istutin kuistin edessä oleviin valkoisiin ruukkuihin.



Olen kyllä super tyytyväinen löytööni, onpahan kerrankin jotakin muuta kuin ne iänikuiset hopealangat ja kellokanervat. Talvea kohti mentäessä lisään kuistille vielä kynttilöitä, mutta muutoin meillä ollaan valmiita ensimmäisiin pakkasöihin.




Leppoisaa sunnuntaita!