SOCIAL MEDIA

31122017

Täällä eletään vielä täysin joulukuplassa hitaista aamuista, rennosta olemisesta ja hyvästä ruuasta nauttien. Ihanaa, kun on kerrankin ollut aikaa tehdä juuri sitä, mikä tuntuu hyvältä. Suunnitelmissa olisi vastaanottaa uusi vuosi rakkaiden ystävien luona ja rankan syksyn jälkeen, odotan kyllä kovasti vuoden vaihtumista. Jospa vuosi 2018 pitäisi sisällään vähemmän sairastumisia ja enemmän naurua.


Onnellista uutta vuotta ja kiitos, kun olet siellä ♥

Kaunis kalenteri vuodelle 2018

Olen henkeen ja vereen kalenteri-ihminen ja tarvitsen nimenomaan perinteisen paperisen version - asioiden ylös kirjaaminen kynällä saa menot pysymään paremmin mielessä. Sopivan kalenterin etsiminen onkin jokavuotinen operaatio, esteetikkona kun kalenterin ulkonäkö on yksi tärkeimpiä kriteerejä. Ja jotta homma ei menisi liian helpoksi, tarvitsen kullekin aukeamalle viikkonäkymän, kellonajat ja jokaisen päivän omaan pystysuoraan sarakkeeseensa. Tähän kaatuikin monen kauniin kalenterin osto, tällä hetkellä kun tuntuu olevan muotia tyhjä kirjoitustila sekä vaakasuoraan merkityt viikonpäivät.


Olinkin jo luovuttamassa kalenterin ulkonäön suhteen ja ostamassa ihan perus version tuunattavaksi, kunnes silmäni osuivat tyylikkään mustavalkoiseen kalenteriin. Sisältö täytti tarkat vaatimukseni ja kannessa oleva Tommy Tabermannin runo sinetöi ostopäätökseni.



Elämässäni on ollut parin viime vuoden aikana isoja päätöksiä ja rohkeutta hypätä on tarvittu. Runo puhuttelikin minua erityisesti ja päätin, että haluan muistaa sen rohkeuden joka kerta, kun kalenterini avaan. 


Onko sinulla jo kalenteri valmiina uuteen vuoteen?

Isille

Tämän vuoden isänpäiväkorteissa luotin huumoriin ja siihen, että vähemmän on enemmän. Papalleni tosin rustasin hieman perinteisemmän kortin.



Oikein ihanaa isänpäivää kaikille isille!

Alkukesän huumaa


Että mä rakastan alkukesää. Sitä vihreyttä ennen luonnon puhkeamista kukkaan ja sitä tunnetta, kun kaikki kesäksi suunnitellut ihanat jutut on vielä edessä päin. Täällä on lomalaisella pitänyt kiirettä V:n mökkisaunan suunnittelun ja mökkiaitan keittiön kasaamisen kanssa. Lisäksi tulevana lauantaina juhlitaan parhaan ystäväni häitä, joten kaason hommiin valmistautuminen on ottanut oman aikansa. Istunkin parasta aikaa junassa kohti Etelä-Suomea ja kaiken rehellisyyden nimissä, vähän alkaa jo jännittää...



Instagramin puolella (@maailmanparaspaikka) olen ollut aktiivisempi ja etenkin Instastories on koukuttanut ihan totaalisesti. Sieltä näkeekin varmasti viikonloppuna myös häätunnelmia.

Oikein aurinkoista kesän alkua!

Äideille

Kouluhommat ovat pitäneet viime viikot super kiireisenä, mutta nyt vihdoin helpottaa. Jäljellä on enää yksi luento sekä pari kirjallista tehtävää ja sitten alkaa ansaittu kesäloma. Pieni varaslähtö lomailuun onkin jo otettu, sillä tämä viikonloppu kului rakkaan ystäväni polttarihumussa. Tänään on puolestaan aika juhlia äitejä ja inspiroituneena ystäväni kauniista hääkutsuista, tein äitienpäiväkortit ruskeasta kartongista ja kakkupaperista. Helppoa, nopeaa ja niin söpöä.


Tänä vuonna kortteja tuli kuitenkin tehtyä yksi vähemmän ja kyyneleet nousivat silmiin niitä kirjoittaessani. Jouluna pois nukkunut isoäitini on usein mielessä, niin paljon hänelle olisi kerrottavaa. Ja niin kova ikävä. Muistakaa siis onnitella (ja kiittää) äitejä, isoäitejä, sijaisäitejä ja varaäitejä - ihan jokaista elämänne voimanaista. Koskaan ei voi tietää, mikä päivä jää viimeiseksi.


Rakkaudentäyteistä äitienpäivää - myös sinulle rakas mamma!

Voimanaisia ja priimaa asennetta

Tiedättekö sen tunteen, kun tapaat uuden ihmisen ja sulle tulee välittömästi siitä tosi voimaannuttava fiilis? Mulle kävi niin joulukuussa, käydessäni Kainuulaisella Joulutorilla, jossa törmäsin itselleni uuteen tuttavuuteen Prameaan. Ja Tiinaan. Matkaani lähti kotimainen lahja parhaalle ystävälleni sekä valtava inspiraation puuska.

Pramean takaa löytyy kaksi kainuulaislähtöistä sisarusta, Tiina ja Sini. Muotoilija Tiina vastaa korujen suunnittelusta ja Sini toimii yrityksen bisnesnaisena. Pramean tuotteet korostavat meidän jokaisen ainutlaatuisuutta ja koko perheyrityksen toiminta on lähtenyt näiden voimanaisten haaveista ja uskalluksesta tehdä ne todeksi. En siis voi kuin ihailla. Lisäksi Tiina kirjoittaa ihanaa Muotopuolia -blogia, jonka suosittelen ehdottomasti lisäämään omalle lukulistallesi.


Ja pakkohan minunkin oli saada omat voimakoruni, joten tilasin itselleni upeat Priimat. Nämä korvissa mikään ei tunnu mahdottomalta!


Kiitos Tiina ja Pramea kun olette!

Superhelpot uunijuurekset fetalla

Kuten blogiani pitkään seuranneet tietävät, minä en ole mikään intohimoinen kotikokki. Perus arkiruuat makaroonilaatikosta nakkikeittoon kyllä hoituu, mutta niidenkään teosta en suuremmin nauti. Viikonloppuisin V hoitaakin pääkokin roolin ja minä olen mielelläni lisuke- ja salaattivastaava. Yhdeksi lempparilisukkeeksi meillä onkin noussut uunijuurekset fetalla ja teinpä minä tätä yhtenä päivänä ihan pääruuaksikin itselleni.


Uunijuurekset fetalla

1 bataatti
2 isoa porkkanaa
3-4 perunaa
1 iso sipuli
oliiviöljyä
mausteita
fetajuustoa

Kuori juurekset ja pilko ne reiluiksi paloiksi. Levittele palat voideltuun vuokaan ja lisää oliiviöljy sekä haluamasi mausteet. Kääntele paloja, jotta öljy ja mausteet levittyvät tasaisesti. Paahda juureksia 200 asteessa n. 25min. Murustele käsin päälle fetajuusto (tai levittele valmiit kuutiot) ja paista uunissa vielä n. 15 min.


Niin helppoa ja hyvää! Ja mainitsemisen arvoista on myös se ihana tuoksu, joka paahdetuista juureksista leviää kotiin.

Herkullista helmikuun alkua!

P.S. Jotenkin ihan älytöntä, että kaltaiseni epäkokkaajan sisustuspainotteisen blogin luetuimpana postauksena keikkuu edelleen tonnikalapastavuoan ohje. Pitääköhän se alkaa ruokabloggaajaksi...

Joko saa hävetä?

Tiedättekö, elämä itseni kanssa on välillä todella hankalaa. Ja ihan jo mun omasta mielestänikin, niin voin vain kuvitella, miten rankkaa V:n elämä on ollut viimeiset viisi ja puoli vuotta. Mulla on todella ärsyttävä tapa haluta tehdä tietyt asiat tietyllä tavalla (eli mun tavalla = sillä ainoalla ja oikealla tavalla) ja monesti haluankin hoitaa asiat itse, jotta ne tulevat tehdyksi "oikein". Sitten taas hetken päästä valitan siitä, kun mun pitää aina tehdä kaikki. Työ- ja opiskeluminässäni tämä ärsyttävä piirre on hallittavissani ja väittäisinkin olevani hyvä tiimipelaaja, mutta kotona se pilkunviilaus lähtee aina käsistä. Otan myös hurjan määrän stressiä ihan naurettavista asioista, esimerkkinä vaikkapa blogin Instagram -tili. Ketään kun ei oikeasti kiinnosta, sopivatko hashtagini keskenään yhteen.

Tämä syksy onkin pakottanut itseni luovuttamaan V:lle vastuuta kodista, sillä viikonloppuisin kotona käydessä, haluan tehdä muutakin kuin valittaa ja "korjata" toisen jälkiä. Ja tässä onkin ollut allekirjoittaneella peiliin katsomisen paikka, maailma (ja se koti) kun ei romahda, vaikka joku muu ottaisi vastuun. Kiva, tunnustinpa sitten julkisesti olevani pirttihirmu... Lisäksi olen parhaani mukaan yrittänyt olla purkamatta stressin aiheuttamaa kiukkua V:hen, se tosin vaatii vielä lisäharjoitusta. Päätin myös hypätä Indiedaysin uudistuneen Lifie.fi -sivuston kyydistä ja ottaa sen myötä vähemmän paineita tästä rakkaasta harrastuksesta. Tavoitteeni loppuvuodelle voisikin olla hyvän fiiliksen lisääminen elämään, mitä ikinä se kussakin hetkessä tarkoittaakaan.


Nautitaan elämästä, kyllä se pysyy raiteillaan vähän rennommallakin otteella!

Isänpäivänä

"Mun isi on kiva, kun se pelaa ja leikkii mun kaa. Ja isi pelastaa, jos on jäänyt johonkin jumiin."

Muun muassa näin luki eräässä allekirjoittaneen päiväkodissa tekemässä isänpäiväpiirustuksessa. Ja tottahan se on, isään voi edelleenkin luottaa tilanteessa kuin tilanteessa.



Tänäkin vuonna posti kuljetti itsetehdyt kortit niin minun kuin V:n isälle sekä papalleni. Toivottavasti saajat olivat tyytyväisiä.

Oikein mukavaa isänpäivää kaikille isille!

Inspiraatiota ja juhlahumua

Viime lauantai kului Bloggers' Inspiration Day -tapahtumassa ihanien blogikollegoiden seurassa ja illalla juhlittiin vielä Inspiration Blog Awardseja. Tapahtuma järjestettiin ihastuttavassa Konepajan Brunossa, jonka urbaanin rouhea miljöö antoi päivälle mahtavat puitteet. Ja koska suutarin lapsilla ei tunnetusti ole kenkiä, keskittyi tämäkin bloggari kaikkeen muuhun paitsi kuvaamiseen. Onneksi tapahtuman viralliset kuvaajat osasivat hommansa.

Kuva: Ville Malja
Kuva: Ville Malja
Kuva: Henri Ilanen
Kuva: Ville Malja
Kiitos Indiedaysille ja kaikille yhteistyökumppaneille mukavasta päivästä ja illasta! Ja erityiskiitos meidän ihanalle sisustusbloggaajaporukalle, olette mahtavia!

Kohti gaalailtaa

Terveiset pääkaupunkiseudulta, täällä satelee ihanasti lunta ja maa on valkeana. Huomenna verkostoidutaan jälleen Bloggers' Inspiration Dayssa ja illalla juhlitaan Inspiration Blog Awards gaalassa. Ihanaa nähdä kaikki blogiystävät pitkästä aikaa!


Asuvalinta illan gaalaan aiheutti hieman päänvaivaa, vaatteeni kun ovat mukavasti levällään kahdessa kodissa. Pikkumusta pelasti onneksi tilanteen, se kun toimii aina.


Mukavaa viikonloppua!

RIEMUa elämään

Olen varmaan jo aikaisemminkin kertonut, että meillä on V:n kanssa todettu hyväksi lahjatoiveiden esittämistavaksi suorat linkit tuotteeseen tai vaihtoehtoisesti tuotteen nimi ja ostopaikka selvästi paperille tekstattuna. Itse käytän tätä toki V:tä enemmän V kun ei ikinä mitään toivo ja joka kerta on paketeista paljastunutkin mieluisia juttuja. Eikä tämän vuoden syntymäpäivälahjakaan ollut poikkeus. Meinasi vain allekirjoittaneella kärsivällisyys loppua kotiin menoa odotellessa.


Lahjatoiveena olikin Riemupuodin ihanat Pipari statement -riipus ja Sae -korvakorut, tuttuna ja turvallisena mustana. Ei tässä nyt ihan hurjaksi heittäydytä, vaikka ikää tulikin.


Pakko tosin pyörtää sanani heti, ostin nimittäin tänä syksynä aikuisikäni ensimmäiset värilliset housut (juu, sinisiä farkkuja ei lasketa). Luulenpa, että viininpunaiset pöksyt ja uudet korut tulevat olemaan luottovarusteeni pitkään.


Mukavaa maanantai-iltaa!

Rauha

Sisustussuunnitteluopintoni on todistusta vaille valmiit ja jäljellä on enää päättäjäiset marraskuun alkupuolella. Miten nopeasti aika onkaan mennyt. Eilen illalla tulin pitkästä aikaan kotiin käymään ja aloin miettiä kulunutta vuotta. Elämässäni on tapahtunut suuria muutoksia hirmuisella vauhdilla ja sisustussuunnitteluopintojen lopputyötä tehdessäni, olinkin jo lähellä luovuttaa. Yliopisto-opintojen, uuteen kaupunkiin sopeutumisen, sivutoimisten sisustussuunnitteluopintojen ja osa-aikatyön yhdistäminen tuntui välillä ylitsepääsemättömän raskaalta. Eikä tilannetta helpottanut jatkuva koti-ikävä. Onneksi kuitenkin sinnittelin. Tänään onkin tullut muutama kyynel tirautettua, vaikkei mikään ole edes hätänä. Olen itseasiassa hyvinkin onnellinen juuri tässä, juuri nyt. Loppuvuoden aionkin keskittyä vain ja ainoastaan muotoiluopintoihin ja nauttia lähestyvästä joulun odotuksesta. Kaiken kiireen jälkeen, on vihdoin löytynyt rauha.


Kiitos, kun olet siellä!

P.S. Tajusin blogin 4-vuotissynttäreidenkin unohtuneen tässä kaiken keskellä, onneksi juhlia voi myöhemminkin.

Arctic Design Shop - Lahjaideoita designin ystäville

Oletko kuullut Arctic Design Shopista? En ollut minäkään, ennen opintojeni aloittamista. Arctic Design Shop on Lapin ylioppilaskunnan omistama kauppa, joka myy Lapin yliopiston opiskelijoiden ja sieltä valmistuneiden suunnittelijoiden tuotteita ja osaamista. Pääsinkin ilokseni tutustumaan Lapin yliopiston Taiteiden tiedekuntaan avattuun Arctic Design Shopin pop-up -myymälään.


Upeiden tuotteiden keskellä, tuli minulle väistämättä mieleen joulu. (Kyllä, nyt se on sitten mainittu täälläkin.) Kuinka ihania lahjoja tuolta saisikaan! Sanni Harjun suunnittelemat Pipana -sarjan tuotteet olisivatkin mahtava joululahjaidea perheen pienimmälle. Karhukaruselli -mobile tai Ihanat ystäväni figuurisetti, voiko suloisempia olla?



Myös Anni Oikarisen Mustikka -tarjotin kolahti allekirjoittaneeseen, vaikken sinisestä edes pidäkään. Ja tuo Marika Kavakan villainen torkkupeitto, rakkautta ensi silmäyksellä. Tuohon kääriytyneenä saattaisin minäkin selvitä kovaa vauhtia lähestyvästä Lapin talvesta. Ja minä en varmaankaan ole ainoa vilukissa.



Kaisa Sipovaaran suunnittelemat Kaima Designin korvakorut on valmistettu poronnahasta ja kuvio on käsinmaalattu, jokainen koru on siis uniikki kappale. Taidanpa tietää, kuka saa tällaiset joululahjaksi...


Ja viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä, Rovaniemi -leikkuulauta ja pannunalunen. Nämä Karoliina Erkinjuntin Alice in Northernland -sarjaan kuuluvat tuotteet saivat kyllä hymyn huulille, vaikken yhtäkään Rovaniemen rakennusta tunnistanut. Veikkaisin kuitenkin varmaksi hittilahjaksi entisille (ja miksei nykyisillekin) rovaniemeläisille.


Koska harva teistä rakkaista lukijoista asuu täällä napapiirin huudeilla, voinkin ilokseni kertoa, että Arctic Design Shopilla on myös verkkokauppa, josta löytyy paljon kaikkea muutakin ihanaa. Nyt siis ostoksille Shopille - tuetaan yhdessä arktista muotoilua ja nuoria kotimaisia suunnittelijoita!

Tyttöjen viikonloppuun

Täällä istutaan bussissa matkalla kohti Kuusamoa ja edessä häämöttää jo perinteeksi muodostunut mökkiviikonloppu ihanien naisten seurassa Rukalla. Luvassa siis hyvää ruokaa, juomaa, naurua, saunomista ja livemusiikkia - ja jos edellisiä vuosia on uskominen, niin eiköhän me tanssilattiakin jossakin vaiheessa vallata.


Allekirjoittaneen toissa viikkoisia syntymäpäiviäkään ei tullut kuvassa olevaa kuoharilasillista kummemmin juhlittua, joten otetaanpa sekin vahinko nyt takaisin rakkaiden ladyjen seurassa.

Ihanaa viikonloppua!

Onnellisuuskuplassa

Eilinen lauantaipäivä kului Oulussa sisustussuunnitteluopinnoissa ja olipahan mahtava päivä. Ihana Niina Ahonen luennoi meille stailaamisesta ja täytyy kyllä myöntää, että kyseinen luento oli koko opintojen parasta antia. Se energia ja ilo, mikä Niinasta paistoi, oli uskomatonta. Aivan mieletön nainen!


Lisäksi Niinalla on hyvin samantapainen tausta kuin allekirjoittaneella, joten muutaman minuutin keskustelu tämän hetkisestä tilanteestani ja Niinan rohkaisevat ja kannustavat sanat, saivat minut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että viimesyksyinen irtisanoutumiseni, oli elämäni paras päätös.  
Mul on all good everything.

Iloa uuteen viikkoon!

Syksy

Se on tullut aivan huomaamatta, salakavalasti hiipinyt ja yhtäkkiä iskenyt tajuntaani. Syksy on täällä.


Aamut tuntuvat kirpeän raikkailta ja luonto tarjoaa kauneinta väriloistoaan. Uusi kaupunki, uusi elämäntilanne ja uudet velvollisuudet ovat pitäneet minut niin kiireisenä, etten ole ehtinyt nauttia syksystä vielä yhtään. Onneksi yhdelläkin oksalla ja oman pihan omenoilla saa syksyn tuntua kotiin.


Tämän viikonlopun aionkin nauttia omassa kotona. Tällä viikolla on kalenteri tuntunut erityisen täydeltä, mutta kaikki tehtävät sain suoritettua ajallaan. Ja aloitinpa vielä ylimääräisenä yhden maisterivaiheen opiskelijoille suunnatun kurssinkin. Tänään voin siis hyvällä omallatunnolla juhlia ystävien yksivuotiasta hurmuria ja näyttäähän se allekirjoittanutkin vanhenevan huomenna...


Syksyn tuoksuista viikonloppua!

Lähdön hetkellä

Täällä on viikonloppu sujunut pakatessa ja katsoessani tyhjentynyttä vaatehuonetta, olin purskahtaa itkuun. Vaikka opiskelemaan pääsy oli unelmieni täyttymys, tuntuu kotoa lähteminen todella vaikealta. Jotenkin lopulliselta, vaikkei se sitä olekaan.


Torstaina saan avaimet opiskelijasoluuni ja V ajaa tavarani Rovaniemelle. Uusi elämänvaihe on väistämättä edessä, jostakin on vain kaivettava rohkeus hypätä. Onneksi ympärilläni on ihania ihmisiä. Erityiskiitos siis Lauralle, joka perheensä kanssa otti minut avosylin vastaan odottamaan asuntoni vapautumista. Yksin tämä olisi ollut vielä vaikeampaa.

Uuden äärellä

Kolme ensimmäistä päivää teollisen muotoilun opiskelijana takana ja olo on samaan aikaan innostunut ja sekava. Kaikki on niin uutta, ihmeellistä ja erilaista. Uusi kaupunki, uudet ihmiset ja täysin uudenlainen elämä vaatii varmasti hetken totuttelua, mutta eiköhän me Rovaniemen kanssa vielä ystävystytä.


Opiskeluympäristöstä ei pitäisi innostuksen ja luovuuden jäädä ainakaan kiinni, sen verran silmäkarkkia olen jo muutaman päivän aikana bongannut taiteiden tiedekunnasta ja koko Lapin yliopiston kampukselta. Vai mitäpä tuumaatte näistä ihanista tuoleista?



Muut fuksit painoivat mieleen luentosalien sijainteja, minä kuvasin tuoleja. Kyllähän te tiedätte, asiat tärkeysjärjestykseen.

Kivaa torstaita!

Syksyä ilmassa

Vettä sataa ja tuuli riepottelee pihaa. Vaikka kalenteri näyttää elokuuta, on ilmassa jo syksyn tuntua.


Leivinuunia onkin jo lämmitetty ja syksyä hiipinyt pienesti kodin sisustukseen. Toivottavasti saisimme kuitenkin nauttia vielä aurinkoisista päivistä, syksy ehtii myöhemminkin.


Mukavaa tiistaita!