Oodi lumelle

Vaikka täällä Kainuussa asuminen tuntuu usein todella syrjäiseltä (etenkin näin Etelä-Suomen tytölle), on täällä takuuvarmasti valkoinen joulu ja lumentäyteiset talvet. Pimeys on Suomessa talviaikaan aivan käsittämättömän musertavaa ja ilman lunta, se tuntuisi entistä lamaannuttavammalta. Lumitöitä on toki riittänyt marraskuusta asti omiin tarpeisiin ja vähän ylikin, mutta mitä kauemmin täällä asuu, sen vaikeampaa on kuvitella muuttavansa mustan ja märän asfaltin talveen.

Nämä kuvat on otettu muutama päivä ennen joulua ja tällä hetkellä havuistutuksista ei näy kuin muutama hassu havunpätkä, niin paljon on lunta tullut lisää. Odottelenkin innolla kauniita aurinkoisia pakkaspäiviä. Vaikka kesä ja syksy ovat lempivuodenaikojani, kyllä Suomen talvessa on oma taikansa. Etenkin täällä pohjoisempana saa olla onnellinen siitä, että meillä on neljä upean erilaista vuodenaikaa. Vaikkei lumitöiden tekeminen kuulukaan suosikkipuuhiini, ei talvi tuntuisi talvelta ilman lunta.

Pakkasen tuoksuista viikonloppua!

Euron syyskukat

Ihanaa olla kotona ja pitkästä aikaa blogin parissa. Opintoihin paluun jälkeen elämä on ollut melko hektistä ja jälleen hurahti melkein kuukausi, etten päässyt käymään kotona lainkaan. Tänä viikonloppuna onkin vain hyggeilty ja nautittu omasta rakkaasta kodista.

Sain myös viimein heivattua kuolleet kesäkukat mäkeen ja syyskukkien shoppailureissulla teinkin melkoisen löydön. Markettivalikoima oli tässä vaiheessa syksyä jo melko huono eikä ostoskoriin nostetun valkoisen callunan lisäksi oikein mikään miellyttänyt silmääni. Kunnes törmäsin tähän violetinsävyiseen keijunkukkaan. Pikainen googletus kertoi sen soveltuvan myös syysistutuksiin ja lehtien jopa talvehtivan lumen suojassa, joten ostopäätöstä ei tarvinut kauaa miettiä. Etenkään, kun sen hinta oli alennettu euroon kappaleelta. Nappasin matkaani neljä ja siirryin hykerrellen kassajonoon.

Valkoinen calluna löysi paikkansa ulko-oven vieressä olevan metallijakkaran päältä ja pilkkahinnalla saadut keijunkukat istutin kuistin edessä oleviin valkoisiin ruukkuihin.

Olen kyllä super tyytyväinen löytööni, onpahan kerrankin jotakin muuta kuin ne iänikuiset hopealangat ja kellokanervat. Talvea kohti mentäessä lisään kuistille vielä kynttilöitä, mutta muutoin meillä ollaan valmiita ensimmäisiin pakkasöihin.

Leppoisaa sunnuntaita!

Alkukesän huumaa

Että mä rakastan alkukesää. Sitä vihreyttä ennen luonnon puhkeamista kukkaan ja sitä tunnetta, kun kaikki kesäksi suunnitellut ihanat jutut on vielä edessä päin. Täällä on lomalaisella pitänyt kiirettä V:n mökkisaunan suunnittelun ja mökkiaitan keittiön kasaamisen kanssa. Lisäksi tulevana lauantaina juhlitaan parhaan ystäväni häitä, joten kaason hommiin valmistautuminen on ottanut oman aikansa. Istunkin parasta aikaa junassa kohti Etelä-Suomea ja kaiken rehellisyyden nimissä, vähän alkaa jo jännittää...

Instagramin puolella (@maailmanparaspaikka) olen ollut aktiivisempi ja etenkin Instastories on koukuttanut ihan totaalisesti. Sieltä näkeekin varmasti viikonloppuna myös häätunnelmia.

Oikein aurinkoista kesän alkua!

Istutushuumaa

Vaikka monesti olen blogissakin maininnut, ettei minussa asu minkäänlaista intohimoista pihankuopsuttajaa, on parvekkeettomassa opiskelijasolussa asuminen herättänyt sisäisen viherpeukaloni. Ainakin osittain. Hetkellisesti. Huomasin nimittäin kotona käydessäni pakottavan tarpeen syyskukkien istuttamiseen.

Callunoilla ja kiinankatajalla ei päästy kuin portaalle asti (eikä himoni upottaa kädet multaan vielä laantunut), joten taidanpa jatkaa istutuspuuhia tulevana viikonloppuna.

Onko kaikilla muilla jo pihat syysloistossaan?

Se on kesä nyt

Vaikka toukokuussa saimme jo nauttia helteistä, on kesä vihdoin virallisesti täällä.

Aurinko paistaa, luonto on kauneimmillaan ja fiilis on energinen. Juuri tässä, juuri nyt, on hyvä olla. Jotenkin on sellainen tunne, että tästä kesästä tulee elämäni paras. Minulla kun ei koskaan ole ollut kahta viikkoa pidempää kesälomaa, niin aion nauttia tämän kesän vapaudesta täysillä. Istua laiturilla aamuun saakka, nauraa vatsani kipeäksi ystävän kanssa ja syödä litroittain jäätelöä. Ottaa kaiken irti kiireettömyydestä, vierailla uusissa kaupungeissa ja ihmetellä Suomen kesän kauneutta.

Toki opintoni jatkuvat läpi kesän, mutta piirtää voi myös omenapuun alla. Se on kesä nyt, joten fiilistellään sitä täysillä!

Takapihalla

Alkuviikon aurinkoiset päivät tuli vietettyä ulkona terassia öljyten ja pihatöitä tehden. V poltti pari mätää kuormalavaa sekä tontilta kerättyjä risuja ja minulle siunaantuikin tärkeä palovahdin tehtävä V:n siirtyessä ruohonleikkuuhommiin. Ihan vähän vaan tuli kuvattua siinä tulta vahtiessa...

Minähän en mikään hortonomi ole, mutta melko vahva veikkaus on siitä, kumpaan viinimarjapensaaseen tulee marjoja. Ai miten niin ei osattu leikata?

Ihanaa viikonloppua!

Värienergiaa viikonloppuun

Etupihan isoihin ruukkuihin istuttamani narsissit porskuttavat edelleen hyvinvoivina. Melko hyvin minunlaiselta anti-viherpeukalolta. Keltainen ja vihreä näyttävät upeilta valkoisissa ruukuissa ja havut tuovat vielä oman lisänsä kokonaisuuteen. Yöpakkasetkaan eivät ole haitanneet ja viime päivinä luontoäiti on hoitanut kastelunkin kiitettävällä tavalla. Jospa ne selviäisivät vielä kuukauden päivät, sittenhän voi jo alkaa suunnitella kesäkukkia.

Mahtista viikonloppua! Minä huitelen tällä hetkellä Oulussa ja huominen päivä kuluukin opinnoissa väriopin parissa.

Lauantaipuhdetta

Meitä omakotitaloasujia on kahdenlaisia: heitä, jotka nauttivat täysin rinnoin pihan kuopsuttamisesta, kasvimaan suunnittelusta ja kesäkukkien nyppimisestä ja sitten on meitä, joille ruohonleikkuu ei aiheuta kovinkaan suuria kiksejä, pihatyöt ovat välttämätön paha naapurisovun ylläpitämiseksi eikä hortonomin taitojakaan ole liiemmin siunaantunut. Arvaattekin varmaan, kumpaan ryhmään allekirjoittanut kuuluu. Tämän lauantain kuitenkin pyhitimme V:n kanssa pihatöille ja hieman hymyilytti ennen homman aloitusta käyty keskustelu:

"Pitäisikö meidän katsoa Googlesta, miten noita puita ja havuja leikataan?"
"Eikä tarvi, leikataan vaan".

Minulla kun ei kovinkaan suurta tunnesidettä ole tontilta löytyviin kasveihin, niin V:n päästään keksimä leikkaustaktiikka ei valtavan suurta vahinkoa voi aikaiseksi saada. Toinen omenapuu menetettiin viime syksynä jäniksille eikä viinimarjojakaan ole innosta kiljuen tullut poimittua. Koiraa lähempänä oleva omppupuu on kuitenkin saanut olla rauhassa ja siitä löytyi jo silmuja. Eipä sitten siihen koskettu ollenkaan.

Tulipa jälleen mieleen se ajatus, että jos meikäläinen joskus rakentaa talon, niin sille tontille ei kyllä istuteta muita kuin havuja. Ja mansikoita. Siinäpä pihasuunnittelijalle ihmettelemistä. Ei sillä, ei kai sitä voi kiistää, etteikö omasta maasta kerätyt marjat maistuisi tai kukkiva omenapuu näyttäisi upealle. Minun mittapuullani se vaan vaatii liikaa työtä. Onneksi on edes piristävät kumpparit.

Ja lisäbuustia hommaan antoi grillikauden avaus. Voin kertoa, että melko hyvälle maistui kolmen tunnin ahertamisen jälkeen.

Kivaa lauantai-iltaa!

Kun lamppu paloi... Ja siitä se ajatus sitten lähti

Tämä kirjoitus osallistuu nettirautakauppa www.taloon.comin blogikilpailuun Sisustusniksit - Valaisinhaaste

Meidän talossamme on neljä ulkovalaisinta, kaksi etupihalla ja kaksi takapihalla. Valaisimia saisi olla enemmänkin, mutta en valita, niitä kun kuitenkin on. Tai valitan vähäsen, minä nimittäin inhoan valaisimien romanttista ulkonäköä.

Toisesta takapihan valosta paloi lamppu jokin aikaa sitten ja yritin sitä yhtenä päivänä vaihtaa. Lampun "hattuosan" toinen ruuvi aukesi nätisti, mutta se toinen, se ei hievahtanutkaan. Tässä vaiheessa käännyinkin miehen puoleen, mutta hänkään ei saanut ruuvia auki. V:n diagnoosi olikin se, että alumiinivalaisimeen on laitettu teräsruuvi ja koska kyseinen valaisin on ainoa, joka ei ole katoksen alla, on kosteus aiheuttanut alumiini-teräs parissa kemiallisen reaktion. Minä kun en mitään kemiasta ymmärrä, niin luotan miehen sanaan: ruuvi on ja pysyy kiinni. Joku saattaisi nähdä tämän ikävänä tilanteena, mutta palatakseni tekstin alkuun, minä näin tilaisuuteni tulleen. Koska palanutta lamppua ei saa vaihdettua, täytyy koko valaisin uusia. Ja jos yksi valaisin uusitaan, niin täytyyhän ne kolme muutakin uusia. Minunlaiseni perfektionisti kun ei kestäisi eripari valaisimia.

Näkisinkin vaaleansinisessä puutalossamme esimerkiksi modernit alaspäin valaisevat Konstsmiden Modena -valaisimet. Toinen hyvä vaihtoehto olisi perinteiset Alppiluxin Seinäkäpy -valaisimet. Lisäksi silmääni miellyttää myös Markslöjdin Carina -valaisimien kulmikas muoto. On se hyvä, ettei ole talonrakennusta tiedossa, kun pelkkä ulkovalaisimien mietintä aiheuttaa valinnan vaikeutta.

Käykääpä kurkkaamassa Sisustusniksit -sivut ja osallistukaa tekin haasteeseen. Niin ja äänestäkää suosikkianne 20.12. alkaen, voitte voittaa 300 euron valaisinlahjakortin! Mukaan haastankin Marrun Varvikossa -blogista.

6 viikkoa...

... jouluaattoon! Ihan itse laskin.

Ja meillä satoi viime yönä ensilumikin ♥

Ihanaa torstaita!

Syyskukkia

No nyt on syyskukkia kuistilla. Meinasi ihan valinnanvaikeus iskeä, mutta tänä syksynä päädyin marjakanervaan, valkoisiin callunoihin ja hopealankaan.

Joskus yksinkertaisin on paras.

Toivottelen jo nyt mahtista viikonloppua, meikäläinen suuntaa huomenna heti töiden jälkeen ihanien naisten kanssa Rukalle!

Riippuen

Meillä on sateisen ja kylmän kesän vuoksi jäänyt terassi kokonaan laittamatta kesäkuntoon. Nyt kun lämpimät ilmat kuitenkin saapuivat, löytyy takapihalta onneksi yksi paikka auringosta nauttimiseen.

Jo aikaa sitten tori.fi:stä löydetty Ikean PS Svinga riipputuoli. Alun perinhän minä halusin tämän tuolin olohuoneeseen, mutta erinäisistä syistä johtuen, tuolia ei voinut ripustaa kattoomme. Niinpä tuoli pääsi kesäistuimeksi pihakoivuun.

Aurinkoista tiistaita!

Pihahommia

Omakotiasujalle löytyy aina jotakin kunnostustyötä, sellaista pientä fiksaamista, jonka valmistumista muut eivät välttämättä edes huomaa. Meillä onkin viime viikkoina tehty sadetta uhmaten juurikin näitä hommia. On öljytty terassia ja maalattu terassin kaiteita, vielä kun jaksaisi maalata kaiteet loppuun asti...

On kaivettu etupihalta pystyyn kuollut ja toisia varjostanut tuija ylös ja istutettu tilalle pienen pieni kääpiövuorimänty.

Ja nälkä kun yllätti, niin testattiin ensimmäistä kertaa V:n isältään saamaa savustuspönttöä. Melko hyvältä maistui V:n saama kuha savustettuna.

Toivottavasti saadaan tänäänkin aurinkoinen ilta, minä kun suuntaan ystävieni kanssa Kainuun Musiikkijuhlille  JVG:tä, Jari Sillanpäätä, Haloo Helsinkiä ja Popedaa fiilistelemään!

Kesän vehreyttä

Meillä päin tuntuu toistaiseksi olleen kovin vähän aurinkoisia kesäpäiviä, sillä lähes joka päivä on jossakin vaiheessa satanut taivaan täydeltä. Yksi aurinkoinen päivä on kuitenkin jäänyt mieleeni.

Sairastelun keskellä, tuntui mahtavalta päästä pienelle kävelylenkille ja vain nauttia ympäröivästä luonnosta.

 Ja on joku muukin nauttinut, rennosti takapihaa vahtien.

Aurinkoa tiistaihinne!

P.S. Meidän piti lähteä mökille muutamaksi päiväksi, mutta eilinen päivä oli kyllä maanantai from hell. V:llä oli ajatuksena viedä vanha vene takapihalta mökille, mutta sehän ei käynytkään niin helposti. Vene kyllä nousi trailerille nätisti, mutta traileria vetänyt pakettiauto upposi monen päivän sateiden pehmentämään nurmikkoon. Ja tuolla ne nyt takapihaa kaunistavat: traileri veneineen sekä etuakselia myöten mudassa oleva pakettiauto. Että näin....