Kun mummo pöydästään luopui

Olin katsellut V:n mummon olohuoneen pöytää jo pidempään "sillä silmällä" ja pariin kertaan kylässä ollessamme kurkannut vaivihkaa sitä peittäneen suuren pöytäliinan alle. Pinta näytti pääpiirteittäin ehjältä, pöydän väri ja muotokieli täydelliseltä ja pisteenä iin päällä jaloissa oli liikuttamista helpottavat pyörät. Kun sitten erään kerran siellä käydessä, mummo mainitsi V:lle pöydän olevan ylimääräinen, ilmoitti V sen saavan meiltä hyvän kodin.

Vaikka  pidän edelleen kovasti vanhasta itse tehdystä kuormalavapöydästä, pieni vaihtelu on aina paikallaan. Kuormalavapöytä kannettiinkin autotalliin odottamaan seuraavaa muutoksen puuskaa ja "uusi" pyöreä pöytä asettui paikoilleen kuin nakutettu. Koska keittiö, eteinen ja olohuone on meillä samaa avointa tilaa, vaikutti olkkarin pöydän vaihtuminen yleistunnelmaan valtavasti. Monet huonekaluistamme kun on suorakulmaisia, rikkoo pyöreä pöytä mukavasti teräviä linjoja. Eikä musta värikään varsinaisesti haittaa, etenkin näin talvella huomaan tummien värien houkuttavan kovasti. Että kiitosta vaan mummolle ihanasta pöydästä, meillä sitä rakastetaan kovasti.

Mahtista viikonloppua!