Kirja alkaa johdannolla tuoliteollisuuden synnystä Suomessa ja sen jälkeen se esittelee tuoleja ja muotoilijoita aina Alvar ja Aino Aallosta vuoden 2009 Nuoreksi muotoilijaksi valittuun Mikko Laakkoseen, unohtamatta tietenkään Ilmari Tapiovaaraa, Yrjö Kukkapuroa tai Eero Aarniota.
Kuten kirjasarjan toinenkin osa, myös tämä oli täynnä kauniita kuvia ja yksityiskohtaisia tietoja tuoleista. En malttanutkaan laskea kirjaa käsistäni ennen kuin olin lukenut sen kannesta kanteen ja pakko myöntää, tiedonjanoni suomalaiseen muotoiluun vain kasvoi. Mielenkiintoista oli myös huomata, kuinka nykyään lähes kaikki huonekalut ovat jonkin klassikon kopioita. Vai muistuttaako teidänkin mielestänne erään ruotsalaisen huonekalujätin muovituoli tätä 1968 valmistunutta Ahti Kotikosken Anatomia -tuolia?
Alvar Aaltoa (1921) lainatakseni: "Mikään vanha ei synny uudestaan, mutta se ei myöskään täydellisesti katoa. Ja se, mikä kerran on ollut, tulee aina uudestaan uudessa muodossa".
Mukavaa maanantaita!
Minulla on tämä kirja. Valaisin kirjaa taas ei. Totta tuo huomio Anatomiasta(kin). Itse en meille osaa kuvitella mitään noin isoa muovista juttua, puu on materiaalina mieluisin.
VastaaPoistaSuosittelen myös sen valaisin kirjan lukemista :) Meiltä ainakin löytyy hyvin kirjastosta.
PoistaMähän oon siis niin urpo, etten tajunnut sen Ikean Vågö tuolin olevan aivan suora kopio tuosta Anatomiasta (koska en tiennyt ko. tuolin olemassaolosta ennen tuota kirjaa) :D Ja nyt oon tosi tyytyväinen, ettei koskaan ostettu sellaista ikealaista ulos. Semmoiset "kopiot" mä vielä ymmärrän, missä on otettu idea jostakin klassikosta ja sitä kuitenkin muutettu jollakin lailla. Tuo Vågö on kuitenkin aika räikeä kopio, vaikkakin uskon sen kyllä olevan hyvä (ja halpa) etenkin ulkokäyttöön ja siksi se varmaan monilta löytyykin. Ja joo, ei se muovi munkaan lemppari materiaali ole, etenkään noin isona möhkäleenä.
Valaisimet ja tuolit ovat designesineistä lemppareitani. Pitääkin seuraavalla kirjastoreissulla katsoa löytyisikö näitä teoksia lainattavaksi. Kiitos vinkistä!
VastaaPoistaJa omassa ammatissa ollaan törmätty usein tuohon Alvar Aallonkin toteamukseen. Aina kun kuvittelee keksivänsä/suunnittelevansa jotakin uutta ja ennen näkemätöntä, saa pian huomata, että jossain muodossa se on keksitty jo ennenkin.
//Kaisa J - Koti-ikävä
Minäkin huomaan mieltyväni päivä päivältä enemmän tuoleihin ja valaisimiin. Valaistus ylipäätään on todella mielenkiintoinen aihe :)
PoistaJa voin kyllä uskoa, että luovassa ammatissa törmää usein siihen, että se olikin jo keksitty :D
Kiva blogi sulla. Klikkasin lukijaksi.
VastaaPoistaKiitos kovasti! Tervetuloa mukaan, toivottavasti viihdyt :)
Poista