SOCIAL MEDIA

Ajatuksia elämästä

Viikonlopun vietimme ystäviemme luona ja ohjelmaan kuului niin syömistä, juomista kuin pelaamista. Pelaamista olikin monessa muodossa, sillä miehelläni oli kaksi sählypeliä, jonka lisäksi lauantai-ilta kului Rock Bandin sekä Singstarin parissa. Meillä oli ratkiriemukasta, naapureilla ei välttämättä niinkään. Olen tähän saakka vastustanut pelikonsolin hankkimista, mutta erityisesti Singstar oli pelinä niin koukuttava, että taisin myöntyä Playstation 3:n hankintaan. Ja kyllähän se kieltämättä mediahuoneeseen sopisi.

Tästä pääsinkin itse asiaan. Muistan teini-ikäisenä ajatelleeni, että 23-vuotiaana vietän sinkkuelämää jossakin suurkaupungissa ja asun pienessä sinkkuboksissa tuhansien kenkieni kanssa. Elämääni kuuluisi säännölliset manikyyrit, hieronnat sekä pitkät viikonloput tyttöporukalla Euroopan pääkaupungeissa. Muistan myös vannoneeni, että minä en koskaan muuta pieneen kaupunkiin ja muutu omakotitaloasujaksi. Nyt, 23-vuotiaana asuntovelallisena suhteellisen pienessä kaupungissa, olen onnellisempi kuin koskaan. Manikyyrini hoidan itse, sillä sijoitan ne rahat mieluummin sisustamiseen. Hieronnassa käyn, kun siihen on oikeasti tarvetta. Ja pitkiä viikonloppuja Euroopassa aion viettää heti, kun valmistun ja saan työpaikan. Ainoa asia, joka oikeasti harmittaa, on kenkieni määrä. Minulla ei ole tuhansia, ei edes satoja kenkiä, ja tähän on saatava muutos. Kyllä naisella täytyy kenkiä olla! Ehkä tämäkin asia hoituu, kun pääsen eroon opiskelijabudjetilla elämisestä.

Asian opetus oli siis se, että koskaan ei pidä sanoa "ei koskaan". Elämä yllättää ja itseni se on ainakin yllättänyt iloisesti. Ehkä se on aikuiseksi kasvamista, kun pystyy rehellisesti sanomaan, että oma arki on parasta. Viikonloppumme oli ihana ja tuntui minilomalta, mutta sunnuntai-iltana kotiin palattuamme, se iski. Leivinuunin tulen loimussa, oman kullan kainalossa makoillessani, katselin ympärilleni ja ajattelin: "Olen onnellinen juuri tässä"!

Loppuun vielä kuva etupihan lunta odottelevista kanervista.



Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

2 kommenttia :

  1. Sinun blogisi oli minulle ihan uusi tuttavuus ja lukijaksi kyllä tulen! Tykkään!

    Mulla ollut teininä vähän samanlaisia ajatuksia kuin sinulla. Todellakin muutan kaupungin keskustaan, mielellään ison kaupungin. Mihinkään maalle minua ei kyllä saa. Vietän nuoren naisen rentoa sinkkuelämää. 21-vuotiaana huomasin asuvani "maalla". Lähin kauppa 7km päässä, kaupungille 18km. Asuntolaina otettuna, omakotitalon rakentaminen ja ensimmäinen lapsikin syntyi. Hups, mitenhän se näin. Ei kyllä kaduta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että pidät :) On se kyllä ihmeellistä, miten elämä kuljettaa. Itsehän en edes asu mitenkään "korvessa", sillä lähikauppa on 200m päässä ja keskustaankin vain 4km. Mutta oli se iso muutos muuttaa Tampereelta opiskelijayksiöstä täysin uuteen, alle 40 000 asukkaan kaupunkiin ja ostaa sieltä omakotitalo. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että tykkään :)

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.