SOCIAL MEDIA

Lukijan lähtiessä...

Te lukijat olette minulle koko bloggaamisen suola ja sokeri. Tiedättehän, se voima vuorovaikutukseen ja tähän käsittämättömään yhteenkuuluvuuden tunteeseen. Se, mikä tekee tästä koko touhusta niin kovin rakkaan. Siksi yhdenkin lukijan lähtö tuntuu pahalta, harmittaa. Puhumattakaan useammasta lähtijästä.


Eikö hän enää pitänytkään jutuistani? Enkö vastannutkaan odotuksia? Sanoinko pahasti? Lähtijä ei itse varmaankaan ole asiaa sen kummemmin miettinyt, mutta minä kyllä mietin, kovastikin.

Näistä mietteistä huolimatta, mukavaa päivää ruudun toiselle puolelle, kiva kun olet siellä!

21 kommenttia :

  1. Tiedän niin tunteen! Se tuntuu pahalta :(.

    Muista, ettet ole ainoa, jolta niitä lähtee <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3
      Ja hulluintahan tässä on se, että ei sen pitäisi tuntua niin pahalta. Tämä bloggaaminen vaan on nykyisin niin tärkeää, ikään kuin osa itseä. Siksi lukijan lähtö tuntuu henkilökohtaisemmalta kuin sen ehkä pitäisi.

      Poista
  2. Komppaan sua täysin! Kun lukija/seuraajamäärät muutenkin on hyvin pieniä niin jokaisen lähdön huomaa. Eihän näitä pitäisi ottaa niin vakavasti ja henkilökohtaisesti, mutta kyllähän siinä väkisin käy niin...
    Olen tosin huomannut, että Blogger (vai mikä lie) on poistanut minut monen blogin lukijalistalta enkä aina muista lisätä itseäni uudestaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä sen näissä lukijamäärissä huomaa heti, kun joku lähtee. Ja kuten S:llekin sanoin, jotenkin sen vaan ottaa henkilökohtaisesti, vaikkei tietenkään pitäisi. Blogissa kun on omana itsenään ja omalla naamalla, niin kyllä se henkilökohtaiselta tuntuu.

      Mä oon muuten kanssa kuullut tuosta, että bloggeri heittää pois lukijalistalta. Mikähän juttu sekin on...

      Poista
  3. Samoja fiiliksiä ollut ja varsinkin Instassa jonkun seuraajan katoaminen voi tuntua tuolta - varsinkin kun seuraajat + appsilla näkee kuka on lakannut seuraamasta. No mutta, kaikkia ei voi eikä tarvitsekaan miellyttää ja asiaa ei kannata liiaksi murehtia. Hyvää mieltä sinne! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en onneksi ole Instassa, olisi tuplasti rankempaa tää elämä :) Ja se on kyllä totta, että kaikkia ei voi (enkä edes haluaisi) miellyttää, mun blogi on justiin sellainen kuin mä olen ja kaikkea ei vaan voi olla kaikille :D Oon vaan niin tunteella elävä ihminen, että lukijan lähteminen jää aina mieleen pyörimään ja ottaa tunteisiin, halusi tai ei.

      Poista
  4. Tuttu tunne myös täällä! Aina alan itsekin pohtia jos sun mitä vaihtoehtoa, yllättävästi kolahtaa :-/

    Mutta täällä ollaan, älä huoli! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En siis onneksi ole ainoa, jolla menee tunteisiin. Ja toisaalta, sehän vaan kertoo siitä, kuinka täysillä me tätä juttua tehdään. Että ehkä sen voi kääntää positiiviseksikin asiaksi :)

      Mukava kuulla <3

      Poista
  5. Ihmisiä me vaan kuitenkin ollaan, joten pakosti sitä vähän pahoittaa mielensä ja miettii, miksi joku päätti lähteä.

    Olen kumminkin ajatellut asian niin, että jos on aito ja rehellinen oma itsensä, niin kyllä ne ihan aidot lukijatkin pysyy matkassa mukana. Määrällisesti kun voi "lukijoita" olla vaikka kuinka paljon, mutta mulle ainakin merkkaa ihan oikea vuorovaikutus niin paljon enemmän kuin numerot.

    Iloitaan kaikista niistä kivoista lukijoista, joita meillä on ja ymmärretään heitä, jotka lähtevät. Mun alkuperäisistä lukijoista on ainakin todella moni lakannut kirjoittamasta omaa blogiaan ja sitä mukaa mun käsittääkseni bloggeri saattaa jossain kohtaa poistaa niitä profiileitakin. Jos en nyt ihan väärin ole ymmärtänyt.

    Ja minä en lähde täältä kuin saappaat jalassa. Että jos ei enää näy, niin tiedät sit, että nyt on käyny huonosti :). Toivottavasti sellasta päivää ei kuitenkaan tuu..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko kommentoida että ihania ajatuksia!❤️

      Poista
    2. Komppaan Jennaa, ihania ajatuksia <3 Mutta niinhän Annukalla aina :)

      Ja se on totta - te aidot lukijat merkitsette enemmän kuin sata jänistä <3

      Poista
  6. Täällä ollaan ja luetaan kirjoituksiasi! Kun kirjoittaa omana itsenään niin hyvä, pysyy blogi oman näköisenä ja aitona.

    VastaaPoista
  7. Jep, tuttu tunne vaikka naurettavaahan sellaista on jäädä murehtimaan, mutta kuitenkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, todella tyhmää jäädä asiaa murehtimaan. Mutta minkäs sille voi, ihmisiähän tässä ollaan... Omana itsenä kun kirjoittaa, niin "kritiikki" tuntuu heti henkilökohtaiselta...

      Poista
  8. Minusta tuntuu että tuo Googlen/Bloggerin käyttäjäraati/mikälie lukijatoiminto alkaa vähän menettää suosiotaan; usein kuulee juurikin että on poistanut ihmisiä itsestään tai sitten ei näytä Bloggerissa uusimpia päivityksiä joistain blogeista. Eli voi olla, että ihmiset vain suutuspäissään lopettavat sen käyttämisen, mutta seuraavat blogiasi jotain muuta kautta. :) Mulle ei ole pitkään aikaan enää tullut uusia lukijoita sitä kautta, ainoastaan Blogloviniin ja Facebookiin tulee uusia välillä. Mutta joo, jos tuijottaisin lukijamääriä niin olisin varmaan luopunut koko blogista jo aikoja sitten - komppaan muita siinä, että kun vaan tekee sitä omaa juttuaan niin ne jotka oikeasti tykkäävät pysyvät kyllä mukana. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä vähän outoa, että bloggeri itsekseen poistelee lukijoita :) Mulla ei blogin facebook ole oikein vetänyt seuraajia puoleensa ja bloglovinia en ikinä muista edes seurata :D

      Aktiivisesti seuraavat (ja kommentoivat) lukijat on kyllä kullan arvoisia <3 Ja he kyllä varmasti pysyvätkin blogin matkassa, kun vaan on oma itsensä :)

      Poista
  9. Tiedän tunteen. Tai mulla se on ehkä jopa niin päin vielä, että miksi kukaan ei edes liity lukemaan mun blogia. :D Jotenkin sitä pitää niin tärkeänä, että joku lukisi ja tykkäisi mun jutuista, VAIKKA sitä pohjimmiltaan kuitenkin ihan itseä varten kirjoittaakin.

    Mutta ihmisten elämäntilanteetkin muuttuu. Mä esimerkiksi klikkailin itseni pois monista hääblogien lukijalistoista kun aloin pitää uutta blogiani samoilla tunnuksilla. Ne kun eivät enää olleet niin lähellä omia kiinnostuksen kohteita kun omat häät tuli jo vietettyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ainakin tykkään sun jutuista!

      Toi on muuten totta, että kiinnostuksen kohteet saattaa vaihtua. Tuota en edes ajatellut. Toki häät on yleensä once in a lifetime juttu, toisin kuin sisustus :)

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.