Wc-taulu

Muuttaessamme taloomme, vessan ovessa oli teippijälkiä, jotka kovasta rapsutuksesta huolimatta eivät lähteneet kokonaan pois. Ovessa oli varmaankin ollut jonkinlainen wc-kyltti, joten eikun kehittelemään meillekin sellaista. Tavallisia mies- ja naishahmoja en vessan oveen kuitenkaan halunnut enkä mökkimäistä vessa -tekstillä varustettua kylttiä.

Aikani ideaa haudoin (täysin valmiiseen toteutukseen meni tarkalleen ottaen 10 kuukautta) ja nyt meillä on wc-taulu.

W ja C kirjaimet ovat puisia tarrakiinnitteisiä sisustuskirjaimia. Kehys olikin sitten hankalampi projekti. Metsästin aikani halpaa ja sopivan kokoista mustaa kehystä ja huhtikuussa sen vihdoin löysin, alelaarista hintaan 2,90e. Sitten olikin jännät paikat, kun kotona availin kehyksen muoveja. Onneksi kehys oli sellaista mallia, jossa lasi oli irrallinen. Lasi pois ja sivuleikkureilla katkoin ne pienet metallipalat, jotka pitävät lasin (ja kuvan) kehyksessä kiinni. Sitten vain pirusti teippiä ja kehys vessan oveen kiinni.

Itse kyllä tykkään ja kovasti! Erityisen paljon silmää miellyttää taulun kolmiuloitteisuus ja elävyys. Paljon parempi kuin kaupan valmiit lituskaiset wc-tarrat. Eikä ihan heti tule vastaan samanlaista.

Leppoisaa helatorstaita!

Harvennusta (tai ainakin yritystä)

Hah! Ymmärsin vihdoinkin, miksi blogikuvat pitää pienentää ja miksi aikaisemmat pienennykseni olivat epätarkkoja. Olin epäilysteni mukaisesti tehnyt kaiken väärin, mutta mies kärsivällisesti selitti asiat rautalankamallina niin moneen kertaan, että tämäkin lankapuhelinaikaa kaipaava sielu sen ymmärsi. Ja nyt osaan pienentää kuvat suoraan siihen kokoon, jossa ne blogissa ovat. Jossu 1 - tietokonehifistely 0!

Edellinen Täsmäisku keittiön kaappeihin -postaus sai aikaan totaalisen järjestelyvimman ja keittiön tasot kokivat harvennusta. Tai ainakin hyvää yritystä siihen.

Kuten kuvista huomaa, tasolta löytyi kaikenlaista: Soda Stream, vedenkeitin, talouspaperirullateline, maustemyllyjä, öljyjä, paahdin sekä leipäkori.

Kaappien siivous vapautti säilytystilaa, joten paahdin sekä leipäkori saivat lähteä tasolta. Myöskin Soda Stream joutui muuttamaan kodinhoitohuoneeseen, sillä tuo meidän aataminaikainen versio ei ole mikään kaunotar.

Tilaa vapautuikin näillä muutoksilla huomattavasti, joten halusin siirtää hedelmäpurkin sekä La Cucina potin ruokapöydältä keittiötasolle. Tästä huolimatta taso näyttää nyt avarammalta.

Öljypullot tuottavat edelleen päänvaivaa, sillä ne ovat melko rumia. En kuitenkaan halua viedä niitä lieden läheltä pois, sillä siinä ne ovat käden ulottuvilla kokkailtaessa. Suunnitelmissa on myös hankkia sirot suola- ja pippurimyllyt, nuo vanhat kun eivät mahdu edes maustekaappiin piiloon katseilta. Ja valurautainen huhmare oli pakko nostaa esille, vaikkakin nurkka on jälleen täyteen ahdettu.

Altaan vasemmalta puolelta laatikkoon joutuivat pannunaluset sekä perunankuorintahanskat (ehkä makein keksintö ikinä). Hienosti merkitsemääni kohtaan on tulossa Ikean metallinen aterinpurkki, johon kovasti haluaisin laittaa yrttejä. Kyseiseen kohtaan ei kuitenkaan koskaan paista aurinko, joten yrttien elämä jäisi turhan lyhyeksi. Ehkäpä minun on jälleen turvauduttava tekokasveihin. Mutta metallinen aterinpurkki siihen on saatava.

Suurin ongelma keittiössämme on tämä taso. Mikro sekä mieheni siskolta saatu kahvikone ovat todella massiivisia ja täyttävät koko tason.

Mitä tehdä? Otan kaikki ideat vastaan, sillä kohta päätän, että emme tarvitse lämmintä ruokaa emmekä kahvia. Rosterinen, pieni mikro olisi helppo vastaus, mutta lime versio on vasta ostettu. Halusin syksyllä välttämättä limen värisen mikron, joten tuon kanssa minun on nyt elettävä. Ehdotin miehelle myös mikron laittamista vieressä olevaan kaappiin, mutta reijän poraaminen kaapin seinään johtoa varten ei houkuta. Apua!

Nyt minä kaadun sohvalle rötväämään loppuillaksi. Pumppi- ja steppitunti peräkkäin veivät totaalisesti energiat.

Aurinkoista tiistai-iltaa!

Täsmäisku keittiön kaappeihin

Sain jälleen muutaman kympin voittoa kirppispöydästäni ja sijoituskohde oli tiedossa välittömästi: tiskikaapin ritilät. Vanhat olivat ruosteiset, pinttyneet ja todella inhottavan näköiset. Niitä ei ollut kuitenkaan tullut aikaisemmin vaihdettua, ne kun pysyvät piilossa kaapinovien takana. Poissa silmistä, poissa mielestä, vai miten se meni.

Ihan hävettää julkaista näitä kuvia, mutta tältä tiskikaapin ritilät näyttivät aiemmin:

Ja tältä tiskikaapissa näyttää nyt:
  

Kaappien sisäpuolen kellertävyys oikein korostuu, kun ritilät ovat nyt puhtaan valkoisia. Noh, näillä on mentävä, sillä emme aio tähän taloon tehdä keittiöremonttia.

Ritilöiden vaihto aiheuttikin siivouskierteen ja eilen keittössä näytti tältä:

Tyhjensin kaikki kaapit, pyyhin ne ja laitoin ylimääräistä tavaraa myyntiin. Kylläpäs helpotti! Kaikenlaista mekin olemme muuttaneet mukanamme.

Itselleni tuottaa edelleen vaikeuksia näiden isojen kuvien kanssa taisteleminen. Ensiksikin, pienentäminen ja kuvien kanssa vehtaaminen edes takaisin kestää todella kauan, koska olen niin surkea näissä tekniikkajutuissa. Toiseksi, jos pienennän kuvat, niin niistä tulee epätarkkoja laittaessani ne suureksi näihin postauksiin. Saattaa tosin olla, että en osaa tehdä sitä oikein, mutta tähänkin postaukseen minun täytyi laittaa tuo viimeinen kuva ilman pienentämistä, sillä muutoin se olisi ollut epämääräinen pikselikasa. Ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin en kyllä ymmärrä, miten se pienentäminen säästää kuvatilaa. Bloggerissahan se kuva on kuitenkin suurena....

Otsikon värin vaihtumisen postaukseen mentäessä kuitenkin hyväksyin ja jopa ymmärsin, kun aikamme säädimme tietotekniikasta ymmärtävän ystäväni kanssa. Kiitos vain M, kun tarpeeksi selkeästi asian minulle rautalangasta väänsit. Kyseessä on ilmeisesti bloggerin ominaisuus, joka on pakollinen paha näillä minun asetuksilla. Noh, kaikkea ei voi saada.

Nyt tämä neiti lähtee salille hikoilemaan ja nostamaan rautaa! Mukavaa sunnuntaita!