Salmiakkia Bloomingvilleltä

Tokokuun lopun Oulun reissulta löytyi k-päisen lääkärin lisäksi jotain mukavaakin. Kun kerta Ouluun asti lähdettiin, oli pakko päästä poikkeamaan Lifestylenordicissa. Ja suurin ihme tapahtui siinä vaiheessa, kun V:kin suostui kanssani liikkeeseen ihastelemaan.

Bloomingvillen harlekiinikuvioinen keittiöpyyhe huusi hyllyssä nimeäni, joten pakkohan se oli mukaan napata. Materiaaliltaan se on napakkaa puuvillaa, joka ainakin omaan käteeni tuntuu laadukkaalta ja kestävältä.

Uuden induktiolietemme myötä, olen täysin rakastunut keittiöpyyhkeisiin. En toki siksi, että olisin yhtäkkiä innostunut kokkaamaan, vaan puhtaasti esteettisistä syistä: vanhassa liedessä kun ei ollut kahvaa, mihin keittiöpyyhkeitä ripustaa.

Ja kyllähän tekstiileillä saa helposti fiilistä muutettua. Vaikken valtavaan väri-iloitteluun ole uskaltanut lähteä, niin graafinen salmiakkikuvio iskee tällä hetkellä kovaa.

Mahtavaa viikonloppua!

Parempia päiviä

Edellisen Poissa pelistä -postauksen kirjoittaminen tuntui todella vaikealta. Vaikealta myöntää ja hyväksyä se, ettei jaksa. Mutta se saattoi juurikin olla sitä, mitä kaipasin. Sitä, että sain vuodattaa ajatukseni ulos ja lakata pyörittämästä niitä päässäni. Toki ajatukset pyörivät edelleen ja kaikenlaista on tullut mietittyä, mutta pahin lamaantuneisuus taitaa olla jo takana. Selvyyttä sairasteluuni ei ole vieläkään saatu, mutta eteenpäin mennään koko ajan. Työterveyshuolto on ollut tukenani ja ajatukset kääntymässä positiiviseen suuntaan. Kesälomakin lähestyy ja toivottavasti saisin viettää edes muutaman kivuttoman lomapäivän.

Pieniä juttuja olen jaksanut jo tehdä, pikkuhiljaa ja ilman kiirettä. Koska ulkona on satanut vettä kaatamalla, olen keskittynyt sisällä kukkienhoitoon viherkasvien mullat vaihtamalla. Viherterapiaa parhaimmillaan, vaikken mikään viherpeukalo olekaan. Ja olen minä jo vähän suunnittelut tämänvuotisia kesäkukkiakin. Sitä paitsi vanha kainuulainen sananlasku sanoo, ettei kesäkukkia saa istuttaa ennen kesäkuun kymmenettä. Tässähän ollaan vielä hyvin aikataulussa.

Sunnuntaina laitoin stopin jatkuvalle mässäilylle ja otin itseäni niskasta kiinni. Sairasta ihmistä kun ei varsinaisesti piristä se, että jatkuvien kipujen lisäksi paino nousee sekä kortisonin vuoksi, että käsistä lähteneen mässäilyn takia. Kortisonin sivuvaikutuksille en mahda mitään, mutta syömiseeni voin vaikuttaa. Lidlin tuoreista sämpylöistä tai croissanteista en kuitenkaan luopunut, saahan sitä lounassalaatin kanssa uunituoreen sämpylän nauttia.

Iloista tiistaita!

Poissa pelistä

Voimat on lopussa, mutta tuntui, että täytyy jokin selitys antaa. Selitys sille, miksi blogissa on ollut hiljaista, vaikka muualla nautitaan pihanlaitosta, terassien ja parvekkeiden sisustamisesta sekä kesäkukista. Toukokuun lopun lääkärikäynti Oulussa ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan, harvinaisen huonoa palvelua oli yksityisellä ja lääkäri käytöksellään sai tämän naisen täysin pois tolaltaan. Lääkäri mitätöi kaiken kollegoidensa tekemän hyvän työn minun kuntoon saamiseksi ja muisti vielä sivussa syyllistää minua Panacodin käytöstä, lähes narkkarihan minusta on tullut.

Puolitoista vuotta olen taistellut lääkärien kanssa ja pariin kertaan luullut olevani ihan vain hullu. Kun sitten lopulta sain kaipaamani selityksen sairastelulle ja luulin pääseväni leikkaukseen, joka helpottaisi oloani, niin matto vedettiin jalkojeni alta ja otin henkisesti turpaani oikein viimeisen päälle. Kukaan ei tiedä, mikä minua vaivaa ja tällä hetkellä tuntuu, että ketään ei myöskään kiinnosta asiaa selvittää. En jaksa enää yhtäkään uutta lääkäriä, en selitellä kenellekään särkyjäni enkä puolustella itseäni. Sairaslomani jatkuu ensi viikon lopulla alkavaan kesälomaan saakka, siitä eteenpäin en sitten tiedäkään. Nyt elän päivän kerrallaan ja yritän joka aamu löytää syyn sängystä ylösnousemiseen. Kyllähän kipuun tottuu, toivottavasti ainakin.

Aurinkoista viikonloppua kaikille! Pitäkää huolta toisistanne ♥