Puolitoista vuotta olen taistellut lääkärien kanssa ja pariin kertaan luullut olevani ihan vain hullu. Kun sitten lopulta sain kaipaamani selityksen sairastelulle ja luulin pääseväni leikkaukseen, joka helpottaisi oloani, niin matto vedettiin jalkojeni alta ja otin henkisesti turpaani oikein viimeisen päälle. Kukaan ei tiedä, mikä minua vaivaa ja tällä hetkellä tuntuu, että ketään ei myöskään kiinnosta asiaa selvittää. En jaksa enää yhtäkään uutta lääkäriä, en selitellä kenellekään särkyjäni enkä puolustella itseäni. Sairaslomani jatkuu ensi viikon lopulla alkavaan kesälomaan saakka, siitä eteenpäin en sitten tiedäkään. Nyt elän päivän kerrallaan ja yritän joka aamu löytää syyn sängystä ylösnousemiseen. Kyllähän kipuun tottuu, toivottavasti ainakin.
Voi ei! ♥ Ja minä se vingun nuhakuumeeni vuoksi... Onpa todella ikävä tilanne! :( Toivon, että tuo selviää pian! Yritä jaksaa, lähetän sulle virtuaalihalin. ♥
VastaaPoistaEihän sairastaminen ole kenestäkään mukavaa, joten pode ihan rauhassa flunssaa :) Nyt jo mieli parempi, kun asiaan on tullut jonkinlaista edistymistä ja työterveyshuollosta sain tukea. Kiitos tsempeistä ♥
PoistaOh no! Toivottavasti saat apua ja tietoosi mikä on! Muista olla itsesi puolella ja vaatia vastauksia, vaikka kuinka raskasta olisi! Parempi tietää mikä on kun elää epätietoisuudessa!!
VastaaPoistaKyllähän sen avun on jostakin löydyttävä, kävin tänään akupunktiossakin ensimmäistä kertaa elämässäni. Ei lähteneet kivut, mutta ainakin hetken aikaa sain maata rauhassa ja rentoutuen paikoillani, joten teki kyllä erittäin hyvää niin mielelle kuin kehollekin :) On tuo nukkuminen meinaan kovista lääkekuureista johtuen tällä hetkellä niin huonoa, etten voi edes kuvitella, miltä univaikeuksista kärsivistä ihmisistä tuntuu... Lääkärikin taisi käyttää nykyisestä olotilastani sanaa maaninen :D
PoistaTiedän miltä susta tuntuu. Olen juossut lääkäriltä toiselle jo puolen vuoden ajan. Olen selvitellyt oireideni perää, mutta kukaan lääkäri ei toistaiseksi ole suostunut oireitani hoitamaan. Oireet menevät jatkuvasti huonompaan suuntaan ja vointini heikkenee. Loppukuusta olen menossa sisätautilääkärille, katsotaan josko hän ottaisi minut ja oireeni tosissaan. Tsemppiä <3
VastaaPoistaJaksamista sullekin <3 Mulla taas hoidetaan kokoajan oireita pois (tai yritetään hoitaa), mutta aikaisemmin eivät ole yrittäneet selvittää, mistä oireet johtuu... Sinunkin tarinasi kuultua, ihmetyttää kovasti, että Suomessa on näköjään tällä hetkellä niin hyvä talous- ja työtilanne, että nuoria työkykyisiä ihmisiä ei kovinkaan kiireellä yritetä hoitaa kuntoon, jos he jostakin syystä yllättäen sairastuvat....
PoistaVoih:(( Tosi kurjaa, että apu ja ymmärrys tuntuu olevan kiven alla:( Yritä jaksaa taistella! Tsemppiä iiiiiisosti!!!
VastaaPoistaKiitos! Päivä kerrallaan ja nyt on jo mieli parempi kuin viikko sitten. Ja onneksi meidän työterveyslääkäri on nyt ottanut minut tosissaan ja yrittää auttaa parhaansa mukaan.
PoistaNyt vasta täällä lukemassa. Valitettavasti se on totta, että kipuunkin tottuu, tai ainakin itselläni kävi näin. Jotenkin ei osaa enää edes kuvitella millaista olla täysin kivuton. Muista että mulle saa aina purkaa ajatuksia! Halaus ♥
VastaaPoistaKiitos sulle kun oot olemassa!! Susta on ollut ihan hirmuisesti apua, kun ymmärrät täysin, mistä puhun ♥
PoistaÄlä anna periksi! Itse juoksin aikoinaan vuosia työterveydessä omien särkyjeni kanssa ja aina oli vastaus suurinpiirtein että "näissä flunssaviiruksissa ne säryt saattavat kestää viikkojakin" .
VastaaPoistaJoo - viikkoja kyllä, vaan ei vuosia! Kun jo itsekin epäilin, että minussa on jotain todella pahasti vialla tai että päässä on vikaa, tuli asia erään ihan vieraan lääkärin kanssa puheeksi, kun olin ihan muuta vaivaa hoidattamassa. Tarvittiin vain oikea lääkäri - ja konsultointilähete reumalääkärille, joka diagnosoi fibromyalgian. Että helpotti, kun tiesi edes, mikä vaivaa. Toisen kerran hoidettiin kipeää olkapäätä 7 vuotta tuloksetta kortisoonipiikeillä ja aina vain vahvemmilla särkylääkkeillä, kunnes taas aivan vieras lääkäri päätti, että minulla on hoidettu ihan väärää vaivaa. Tällä kertaa konsultaatiolähete ortopedille, joka totesi, että harvinaisen selvä tapaus ja lähetti minut selkeiden ohjeiden kanssa fysioterapeutille. 2 viikkoa kuminauhajumppaa ja säryt olivat poissa. Ei ole siihen vaivaan sen jälkeen lääkkeitä ottaa - riittää, että aina silloin tälläin muistan niitä kuminauhoja vedellä
Kannattaa luottaa itseensä - ja etsiä sellainen lääkäri, joka kuuntelee ja etsii vian. Me olemme nämä lääkärit kalliilla kouluttaneet - ei ne mitään jumalia ole. Jos ei osaa hommiaan, vaihtoon vaan!
Tsemppiä ja jaksuhaleja sinulle <3
Vasta tänä iltana tuli tämäkin päivityksesi bloggerin lukulistalle - alkaa ärsyttää tämä, että bloggeri pihtailee näiden päivitysten kanssa.
Marrulta kuulinkin, että blogger oli pihtaillut mun postauksia :) Ihmettelinkin, kun oli ollut tavallista vähemmän kävijöitä, että onko mut kokonaan unohdettu :D Mutta se on tosi ärsyttäävää, että blogger temppuilee. Mullakin parin blogin kanssa sama ongelma.
PoistaTänään pitäisi työterveyslääkärin kanssa selvitä muutama asia ja neurologilla kävinkin jo tällä viikolla. Puolentoista viikon päästä magneettikuviin ja sen jälkeen ollaan viisaampia (tai ei, mutta ainakin osataan poissulkea MRI-kuvissa näkyvät taudit, jos sieltä ei mitään löydy). Päivä kerrallaan ja positiivisin mielin! Kiitos tsempeistä ja tuesta ♥
Pahinta on kun ei syytä löydy ja sitä etsitään, tulee jo olo että on luulotautinen tai pikemminkin, että lääkärit pitää luulotautisena. Hyvä jos asiat edenneet uuden nykäyksen. On raskasta silloin kun terveys ottaa vallan elämästä ja muille asioille ei ole riittävästi tilaa.
VastaaPoistaVoimia kovasti Jossu <3
No sanopa muuta! Ja sen lisäksi, että pitää itseään hulluna, niin ihminen aina miettii sitä pahinta vaihtoehtoa, että täytyykö tässä alkaa testamenttia rustaamaan... Mutta eteenpäin mennään ja nautitaan kesästä! Onneksi ei tarvitse talven pimeydessä sairastaa, siinähän sitä viimeistään tulisi hulluksi :D
PoistaKiitos tsempeistä ja mukavaa viikonloppua! ♥