Talja olohuoneeseen

Olen pitkään haaveillut aidosta taljasta olohuoneen lattialle, mutta hinta on aina ollut hankinnan esteenä, minulla kun ei ylimääräisiä satasia pyöri taskussa. Mies ei myöskään ole lämmennyt ajatukselle, pääasiassa juurikin hinnan vuoksi. Kun sitten talvella bongasin facebookin kirppikseltä hieman jo kuluneen häräntaljan (joka sopi täydellisesti meidän budjettiin), sain miehenkin puhuttua ympäri.

Taljassa on pari paljaaksi kulunutta kohtaa, mutta pidänkin juuri siitä, ettei se ole uuden näköinen. Eihän uudella monen sadan euron taljalla uskaltaisi edes kävellä.

Olenkin ollut erittäin tyytyväinen taljaan ja sen helppohoitoisuuteen. Vanhaan ryijymattoon tarttui leivinuunia poltettaessa halkoroskia, joiden imurointi oli mahdotonta pitkän nukan seasta. Vanha matto muuttikin makuuhuoneeseen lämmittämään aamuvarpaita ja tämäkin ongelma ratkesi.

Lämmintä torstaita!

Valmis mediahuone

Tai no ainakin hienosäätöä vaille valmis. Johtojen kanssa täytyy vielä härvätä, mutta pääpiirteittäin mediahuone on valmis, on ollut jo olympialaisista saakka. Meidän oli tarkoitus hankkia joululahjaksi uusi liesi, mutta miehen mielestä videotykki oli tärkeämpi olympialaisten ja kevään mm-kiekon vuoksi. Enkä voi väittää, ettenkö olisi itsekin ollut innoissani tykistä, urheiluhullu kun olen.

Oli muuten hieman hankala kuvata säkkipimeässä huoneessa pelkän kattovalaisimen keinovalon turvin. Onpahan ainakin ollut hintansa veroiset pimennysverhot, on meinaan pimeää.

Teknisiä asioita tykistä en osaa kertoa, tiedän sen vain olevan merkiltään BenQ. Screeni on tehty Forex-levystä (eli siis muovista) ja kehykset mies nikkaroi harmaasta reunalistasta. Tuumakokoa screenille en nyt muista, mutta iso se on.

Halusimme ehdottomasti kiinteän screenin rullattavan valkokankaan sijaan, sillä tykin ollessa pois päältä, muistuttaa screeni isoa taulua. Nämä ovat tietty makuasioita ja jokainen tekee kuten tykkää, mutta me olemme kuitenkin olleet erittäin tyytyväisiä tähän itse tehtyyn screeniin.

Aurinkoista tiistaita!

Räpsyjä vessasta

En ole montaakaan kertaa kuvannut vessaamme, sillä se on talomme ainoa paikka, josta en niin kovasti pidä, minä kun en ole sinisen ystävä. Ja sinistä siellä riittää, sillä lattia ja kaapistot ovat siniset. Ongelmahan tämän ei pitäisi olla, sillä ne voisi maalata, mutta mies ei siihen suostu enkä minä yksin aio koko operaatiota suorittaa. Joten näillä mennään. Ettekä siis edelleenkään näe vessan kokonaisuutta, sillä pienestä vessasta on mahdotonta ottaa kunnollisia laajoja kuvia. Saatte siis tyytyä yksityiskohtiin.

Kivaa viikon alkua!