Terassin kesää

Edellisestä postauksesta on vierähtänyt jo melkein kaksi kuukautta ja rehellisesti sanottuna, mielessä on pyörinyt koko blogin lopettaminen. Aikaa ei kirjoittamiselle tai kuvaamiselle ole ollut eikä oikeastaan halujakaan. Muiden blogeja olen kyllä käynyt säännöllisesti lukemassa, mutta oma takki tuntuu olevan melkoisen tyhjä. Toukokuu oli myös todella kiireinen opinnoissani ja heti luentojen loputtua, alkoi kesätyöt. Lisäksi käytimme Vihtorin kastroitavana kesäkuun alussa ja pari viikkoa herra asui kaulurin kanssa sisällä, joten kaaos oli sen mukainen. Ei siis todellakaan ole ollut mitään, mistä kirjoittaa.

Eilen kuitenkin teki mieli tarttua kameraan ja kuvata terassiamme. Haaveilin jo viime kesänä Ikean aurinkokennovalaisimista, mutta surkeiden kesäsäiden vuoksi, koko terassi jäi viime vuonna laittamatta. Nyt kuitenkin sijoitin kolmeen erikokoiseen valaisimeen ja ovathan ne aivan ihanat ruokapöydän yllä.

Terassille kaipailen vielä mustaa Ikean PS Vågö lepotuolia, jota lauantaina jo testailin Ikeassa, mutta mielenhäiriössä jätin sen kuitenkin ostamatta. Ja voin sanoa, että harmittaa melkoisen paljon. Lisäksi muutama kesäkukka olisi vielä tarkoitus tuonne hankkia, mutta muutoin mennään näillä tämä suvi. Eipä tuohon kolmella kulkuaukolla varustettuun pieneen terassiin ihan hirveästi mahdukaan.

Iloista juhannusviikkoa!

Kotiseuturakkautta

Kaupallinen yhteistyö: Blawhi Graphics

Opintojeni loppusuoran lähestyessä, on mieleeni hiipinyt useammankin kerran ajatus siitä, että tulevaisuuden työni löytyvät todennäköisesti Etelä-Suomesta. Ajatus on ollut samaan aikaan innostava, mutta myös pelottava. Olen toki kotoisin Lahdesta ja viettänyt suurimman osan elämästäni Lahden ja pääkaupunkiseudun taajamissa, mutta Kajaanista on kuitenkin tullut koti. Tänne minä muutin V:n perässä lähes kuusi vuotta sitten ja tänne me rakensimme yhteisen elämän. Vaikken missään vaiheessa ole ajatellut Kajaanin olevan loppuelämämme paikka, on tunneside ensimmäiseen omaan kotiin vahva. Kodista onkin tullut minulle erittäin rakas paikka ja sen merkitys on kasvanut entisestään viettäessäni viikot Rovaniemen opiskelijaboksissa. Vaikkei talomme se unelmatalo olekaan, on seinien sisällä jotain paljon tärkeämpää.

Aina silloin tällöin olen leikitellyt ajatuksella Etelä-Suomeen palaamisesta. Sukulaiset ja lapsuudenystävät olisivat lähempänä ja rakkaiden merkkipäiviin osallistuminen helpompaa. Kuitenkin nyt, kun valmistuminen alkaa muuttua kaukaisesta tavoitteesta hetki hetkeltä konkreettisemmaksi, ei ajatus lähtemisestä tunnukaan niin helpolta. Vaikka olen melko sopeutuvainen ihminen ja asunut jo tähän mennessä elämääni neljällä eri puolella Suomea olevalla paikkakunnalla, on Kajaanissa jotakin ainutlaatuista. Elämä täällä on helppoa, sillä kauppoihin, terveyspalveluihin ja kulttuuritapahtumiin on lyhyt matka. Historialliset rakennukset elävöittävät katukuvaa ja keskellä Kajaaninjokea seisovat Kajaanin linnanrauniot ihastuttavat kerta toisensa jälkeen. Ja se luonto, toistaiseksi en ole mistään muualta löytänyt yhtä puhdasta ja kaunista luontoa kuin Kainuusta. Oulujärvi saarineen ja uimarantoineen, läheiset vaarat ulkoilureitteineen ja kaupunkia halkova joki ympäristöineen tarjoavat kauniiden maisemien lisäksi monia harrastusmahdollisuuksia. Kajaanissa luonto on jatkuvasti läsnä.

Oli tulevaisuudessa kotimme missä tahansa, pieni pala Kajaania tulee aina kulkemaan mukanamme. V katseli tätä upeaa Blawhi Graphicsin karttajulistetta jo vuosi sitten Kuopio Designmarketissa, joten kun Kristiina halusi tämän meille antaa, ei vastausta tarvinnut miettiä kahdesti. Vaikken sitä tänne muuttaessani voinut kuvitellakaan, on Kajaani vienyt palan sydämestäni.

Leppoisaa loppuviikkoa! Ihan käsittämätöntä, että kohta on jo toukokuu.

Haaveissa työhuone

Kirjoittelin loppusyksystä maailman tylsimmästä huoneesta eli vierashuoneestamme. Olen ollut jumissa sen sisustuksen kanssa jo pitkään ja pyöritellyt ideoita aina pienistä uudistuksista koko huoneen täydelliseen muutokseen. Eniten houkuttaisi luopua vierassängystä ja lisätä huoneen käyttöastetta muuttamalla se kokonaan työhuoneeksi. Pientä työpistettä olen huoneeseen yritellyt jo aiemminkin, mutta V:n raahattua sinne perhonsidontapöytänsä, ei työpisteelle ollut enää tilaa. Sängyn paikalle haaveilenkin suuresta pukkijalkaisesta työpöydästä, jonka äärellä voisin tehdä kouluhommia ja levitellä inspiraationpuuskassa askarteluvälineet. V ei ole kuitenkaan vielä täysin vakuuttunut ideastani (vaikka se perhonsidontapöytä saisikin jäädä), joten toistaiseksi sänky on pysynyt paikoillaan.

Huone sai kuitenkin pienen piristyksen ihanasta Hakolan Lempi-hyllystä. Mitoitettiin hylly seinään niin, että se toimii sekä vierassängyn yöpöytänä että mahdollisen työpöydän parina. Eikä hyllyn paikoilleen saaminen helpottanut työhuonekuumettani lainkaan. Näen itseni niin selkeästi tuossa ikkunan edessä, työpöytäni äärellä kirjoittamassa gradua ja nauttimassa ympäristöni pienistä inspiroivista yksityiskohdista. Jospa tätä ideaa myisikin V:lle valmistumiseni nopeuttamisena...

Mahtista viikonloppua! Ihanaa saada viettää se kotona <3