SOCIAL MEDIA

Hiljaiseloa...

Blogissa on ollut viime aikoina hiljaista eikä motivaatiota bloggaamiseen ole juurikaan ollut. Muiden blogeja olen kuitenkin käynyt säännöllisesti lukemassa, vaikka kommentointi on jäänyt. Lukulistallani olevat upeat blogit, ovat jostakin syystä lisänneet omaa haluttomuuttani kirjoittaa. En osaa asiaa edes selittää, tuntuu vain entistä riittämättömämmältä.



Myös terveydentilani on vaikuttanut blogihiljaisuuteen. Työterveyslääkärini passitti minut verikokeisiin ja seitsemän veriputkiloa köyhempänä kokeista lähdin. Vihdoin minut otettiin tosissaan ja löydettiin syy lähes kaksi vuotta kestäneelle sairastelulleni. Elimistössäni on käynnissä allerginen tulehdustila, koivun ja timotein vasta-aineeni olivat yli satakertaiset normaaliin allergiaan verrattuna. Lääkäri sanoikin, ettei ole koskaan nähnyt vastaavaa. Lisäksi paljastui, että olen todella allerginen lähes kaikelle, mikä Suomessa kukkii ja siitepölyn lisäksi allergiaa aiheuttaa myös koirat, kissat ja hevoset. Viime päivät onkin mielessä pyörinyt meidän rakas karvapallomme Vihtori sekä allergioideni välitön vaikutus sosiaaliseen elämääni, lähes kaikilla ystävillämme kun on kotieläimiä. Tällä hetkellä odottelenkin aikaa ihotautilääkärille, jonka käsissä on moni asia, niin Vihtorin kohtalo kuin mahdollisen siedätyshoidon aloitus sekä mahdollisuuteni jatkaa nykyisessä työpaikassani.


Blogin jatkosta en osaa tällä hetkellä sanoa mitään, täällä eletään nyt päivä kerrallaan ja yritetään saada ajatukset kasaan. Kiitos kuitenkin jokaiselle lukijalle, mukava ollut huomata, että blogissa on ollut liikennettä hiljaiselosta huolimatta ♥

Riittämättömyyttä...

...kun toivot jotakin asiaa oikein kovasti, eikä se yrityksestäsi huolimatta toteudu...

...kun parhaasi yrittämisen jälkeen, saat vain p***** niskaasi...


...kun huomaat olevasi eksynyt, etkä tiedä mihin suntaan lähteä...

...kun kovasta työstä huolimatta, et saa mitään vastineeksi...


...kun tunnet olevasi väsynyt, mutta nukkuminenkaan ei auta...

...kun tiedät olevasi tyytymätön tämänhetkiseen, muttet jaksa yrittää muuttaa sitä...

DIY Viirinauha

Meillä juhlittiin eilen ystäväni I:n vauvakutsuja ja yllätys onnistuikin aivan täydellisesti: I:llä ei ollut aavistustakaan kutsuista ja pari hormonihöyryistä kyyneltäkin siinä tirahti, kun hän tajusi mistä on kysymys. Juhlista en muutoin napsinut kuvia, mutta niitä varten olin väkertänyt omin pikku kätösin viirinauhan, jonka halusin myös teille näyttää.

Koska pienokaisen kerrottiin olevan poika, valitsin viirinauhaan kahta eri sinistä kartonkia: tavallista vaaleansinistä sekä sydänkuvioista. Leikkasin vaaleansinisestä neljä kolmiota ja sydänkuvioisesta kolme kolmiota, joista jokaisesta taitoin yläreunasta n. 1 cm verran nauhan liimaamista varten.


Valkoisesta kartongista askartelin seitsemän pienempää kolmiota, joihin kirjoitin jokaiseen yhden kirjaimen.


Sitten ei muuta kuin valkoiset kolmiot liimalla kiinni sinisiin. Täysin valmiista viiristä minulla ei tietenkään ole kuvaa (en sitä muistanut siinä kutsujen aikana ottaa), mutta jokainen varmasti osaa liimata valitsemansa nauhan isompien kolmioiden taitosten alle.


Helppoa ja persoonallista vähällä vaivalla. Tuleva äiti halusikin ottaa viirinauhan vauvakutsuilta muistoksi itselleen, joten kyllä kai meikäläisenkin askartelutaidoista johonkin on.

Leppoisaa sunnuntaita!