Lokakuussa aloitin uudessa työssä viranomaistehtävissä ja koska asumme suhteellisen pienessä kaupungissa, koin blogin kirjoittamisen hankalaksi. Vaikken kovasti itseäni ole blogissa kuvannut, niin minun ja kotini tunnistaminen ei vaatinut kovinkaan suurta salapoliisityötä. Sen lisäksi olin väsynyt, todella väsynyt. Työ ei missään määrin ollut unelmatyötäni eikä se vastannut koulutustanikaan, mutta tässä taloustilanteessa mistä tahansa työstä tulee olla iloinen. Ja siksi minä jaksoin raahautua joka aamu toimistolle ja tehdä työni hymyssä suin. Vaikka henkisesti olin loppu.
Kolme viikkoa sitten sain puhelun eräästä hakemastani työpaikasta ja tämä puhelu loppui lauseeseen: "tervetuloa meille töihin". 19.5. aloitan vakituisessa työssä kehitysvammaisten kanssa ja voin sanoa olevani onneni kukkuloilla. Työ on juuri sitä käytännön tekemistä, joka sopii minulle toimistossa istumista paremmin. Lisäksi pääsen käyttämään kuntoutuksen osaamistani sekä luovia menetelmiä päivätoiminnan ohjaamisessa. Nyt siis vain nautin lomastani, ennen uuden työn alkua.
Palatakseni siihen tunteeseen. Tänään minun oli avattava blogger, ensimmäistä kertaa yli puoleen vuoteen, ja näpyteltävä tämä teksti. Kerrottava teille hyvät uutiset ja pahoiteltava pitkää poissaoloa. Nyt on aika palata blogin äärelle. Toivottavasti te lukijat olette siellä vielä!
 |
| Kuva: themescompany.com |
