Kuten kuvasta huomaa, tuolissa oli kulumaa vähän joka paikassa ja toinen etujalka oli osittain rikki. Ei muuta kuin hiekkapaperi ja maalisuti heilumaan.
Hiomisen jälkeen sudin pohjalle kerroksen valkoista Otexia, jonka päälle riitti yksi kerros valkoista Helmi-kalustemaalia. Koska tarvikkeet löytyivät kaapista jo omasta takaa, jäi tämän pinnatuolin kokonaishinnaksi se vaivainen vitonen.
Aluksi meinasin paikata rikkinäisen etujalan kalustekitillä, mutta maalauksen jälkeen, ei jalka näyttänyt lainkaan pahalta. En minä uutta tuolia ostanutkaan, joten elämän jäljet saavat näkyä. Enhän minäkään ole täydellinen. Hieman tuoli kuitenkin klenkkasi, mutta tämäkin ongelma ratkesi huopatassun palalla.
Tuoli päätyi nyt aluksi makuuhuoneeseen, mutta kunhan löydän sille kaverin, pääsevät ne ruokapöydän ympärille.
Olen edelleenkin haltioissani tästä löydöstä. Se on täydellinen!
