Ajatuksia treenaamisesta

Olen harrastanut liikuntaa siitä asti, kun osasin oman toiveeni harrastusten suhteen ilmaista. Vuosiin on mahtunut ratsastusta, show- ja street-tanssia, balettia sekä tankotanssia. Parin viime vuoden aikana tanssi on kuitenkin jäänyt ja tilalle on tullut salitreeni. Käynkin tällä hetkellä kolmesti viikossa salilla ja treenini on muuttunut entistä kurinalaisemmaksi. Olen lukenut paljon niin treenaamisesta kuin ravinnosta ja viime kuukausien aikana olen huomannut konkreettisen muutoksen vartalossani.

Olen aina ollut hoikka ja siro ja pitkään tunsin huonoa omaatuntoa asiasta. Pyöreämpien ja isompien ihmisten seurassa koin itseni "liian laihaksi" ja "häpesin" sitä, että vartaloni on treenattu. Yhtenä päivänä se kuitenkin iski. Ymmärrys siitä, että minä olen itse tehnyt kovasti töitä sen eteen, että näytän tällä hetkellä tältä. MINÄ, IHAN ITSE. En siis todellakaan ole missään bikini fitness -kunnossa, mutta tällä päivämäärällä, 24-vuotiaana, olen paremmassa kunnossa sekä fyysisesti että henkisesti kuin koskaan aiemmin. Ja kyllä, OLEN YLPEÄ SIITÄ. Erityisen tyytyväinen olen ollut salitreenin tuomaan muutokseen alavartalossani. Jalkani olivat pitkään ruipelot ja takapuoltani tuskin huomasi. Nyt minulla on reisilihakset ja pylly, wuhuu!

Monissa blogeissa on kevään aikana seurattu mahtavia elämäntaparemontteja ja kaikki kunnia näille upean muodonmuutoksen tehneille naisille. Oma hyvinvointi lähtee meistä jokaisesta itsestä eikä minun hyvinvointini ole keneltäkään toiselta pois.

Minä siis jatkan treenaamista entistä kovemmalla innolla ja aion tästä lähtien kantaa itseni selkä suorassa ja aidosti ylpeänä siitä, mitä olen tähän mennessä saavuttanut.

Mahtavaa lauantaita, olette kaikki oman elämänne supernaisia!

Herkkuaamiainen

Tiedättekö ne aamut, kun voi maata sängyssä kellosta välittämättä, katsella kattoon ja miettiä syntyjä syviä. Sulkea silmät, jos unta vielä sattuisi riittämään ja jos ei, niin nousta ylös vasta kun huvittaa. Nauttia aamupala rauhassa ja kulkea pitkälle päivään yöpaidassa ja villasukissa. Ne aamut ovat parhaita.

Eräänä tällaisena aamuna, katoin aamupalapöydän tavallista paremmin ja leivoin itse sämpylöitä.

Taikinan olin tehnyt edellisenä iltana käyttäen Myllyn Paras reseptiä. Tämä on ehdoton suosikkini sämpyläohjeista ja todella yksinkertainen valmistaa. Laitanpa ohjeen tännekin muistiin.

Aamulla leivottavat sämpylät (n. 12kpl)

3 dl maitoa, piimää tai vettä

15 g hiivaa tai 6 g kuivahiivaa

1 tl suolaa

1 rkl siirappia

2 rkl pullomargariinia tai rypsiöljyä

6-7 dl sämpyläjauhoa

TAI

4-5 dl puolikarkeita vehnäjauhoja

+ 1½ dl kaurahiutaleita

+ 1½ dl ruishiutaleita

TEE TAIKINA ILLALLA VALMIIKSI: Liuota hiiva kylmään nesteeseen. Lisää suola ja siirappi ja alusta taikinaksi sämpyläjauholla. Lisää alustuksen loppupuolella kylmä rasva. Löysähköstä taikinasta saat kuohkeimmat sämpylät. Laita taikina muovilla peitettynä yöksi jääkaappiin.

AAMULLA: Leivo kohonnut taikina tangoksi ja ota siitä palasia uunipellille joko sellaisenaan tai pyöritellen. Laita uuni päälle 40 asteeseen ja anna sämpylöiden kohota uunissa leivinliinalla peitettynä vajaa puoli tuntia. Ota sämpyläpelti hellan päälle ja nosta uunin lämpötila 225 asteeseen. Paista sämpylöitä uunin keskitasolla 10-15 min.

Itse en kohota sämpylöitä 40 asteessa lainkaan, vaan laitan sämpylät uuniin kohoamaan uunin lämpiämisen ajaksi. Ripottelen lisäksi sämpylöiden päälle seesaminsiemeniä ennen paistamista. Sämpylöiden lisäksi herkkuaamiaiseen kuului smoothie, jonka valmistan yleisimmin rahkasta, banaanista ja marjoista. Minä tykkään juoda sen lasista... ... ja V puolestaan syö sen kulhosta myslin kera. Iloista perjantaita!

Mustavalkoista häihin?

Taas on se aika vuodesta, kun postilaatikkoon tipahtelee hääkutsuja. Lauantaina onkin tiedossa kunnon pirskeet V:n serkun astellessa alttarille. Ja nainen kun olen, pukeutuminen on aiheuttanut päänvaivaa. Minulle on jo lapsena opetettu, että toisten häihin ei pukeuduta kokovalkoiseen. Olen myös mieltänyt kokomustan asun ehdoton ei -listalle, etenkin kesähäiden kohdalla. Mutta entäs mustavalkoinen?

Lomaillessani toukokuussa Helsingissä, ostin Zarasta mustavalkoraidallisen mekon. Mekko on ollut toistaiseksi käyttämättä, joten nyt olisi hyvä hetki ottaa se käyttöön. Väriä asuun voisi tuoda kengillä ja koruilla ja niitä lähdinkin etsimään viikko sitten Oulusta.

Ballerinat ja korvakorut sieltä löytyikin ja vieläpä ale-hintaan. Ihastuin kovasti näiden itämaiseen fiilikseen. Turkoosin hiuskorun kun vielä löytäisi.

Itse mekko on malliltaan hyvin yksinkertainen, mutta silti siitä löytyy sitä jotakin. Mekon pituus ei tosin imartele näin lyhyttä ihmistä, etenkään kun en laita korkokenkiä jalkaani. Tämä siis täysin käytännön syistä, häiden vastaanotto kun pidetään ulkona ja käsittääkseni alustana on nurmikko.

Mekon idea paljastuukin selkäpuolella, johon rakastuin täysin.

Mitä mieltä te olette tästä asusta? Voiko häihin pukeutua mustavalkoiseen?