SOCIAL MEDIA

Retrovalaisimen uusi elämä

Työpisteestä puuttunut asia oli kohdevalo, tässä vaiheessa vuotta kun väistämättä mennään pimeämpään suuntaan. Hetken asiaa mietittyäni, muistin heinäkuisen vierailuni Jennan luona, jolloin hän vei minut luottokirpparillensa Pänikkään ja piironkiin. Sieltä mukaani tarttui kolmella eurolla vanha retrovalaisin, jolle en ostohetkellä vielä paikkaa tiennyt. Nyt se paikka kuitenkin löytyi ja suunnitelmani oli selvä: mustaa spraymaalia pintaan ja valaisin työpisteen seinään.


Spraymaali maksoi vitosen verran, joten olen enemmän kuin tyytyväinen kahdeksan euron kohdevalaisimeemme. Eikä joka naisella (tai miehellä, V kun tuota työpistettä enimmäkseen käyttää) olekaan samanlaista.


Ja pakko hieman kehua omia maalaustaitoja, meiltä kun sattui maalarinteippikin olemaan lopussa, joten jouduin paperista askartelemaan suojat valkoisille metalliosille. Joku toinenhan olisi käynyt kaupasta ostamassa lisää teippiä, mutta kun se inspis iski, niin sehän oli maalattava sillä sekunnilla.


Nyt alkaa olla työpiste siinä kunnossa, mitä alunperin suunnittelin. Ja kaikki tämä lähti tuosta toukokuussa voittamastani Omppu-julisteesta. On tämä sisustaminen ihana harrastus.


Ja loppuun vielä yksi kuva, jolla osallistuin Tikkurilan #mustatuntuu kuvakilpailuun ja voitin viikkoarvonnassa 3 litran purkin uutta Black -tehosteseinämaalia. Minkähän seinän sitä maalaisi?


Iloa uuteen viikkoon!

Kolmevuotias blogi ja synttäriarvonta

Tasan kolme vuotta sitten, kirjoitin ensimmäisen postauksen blogiini. Näin jälkikäteen alun postauksia lukiessa, suurimmaksi tunteeksi nousee häpeä (sekä kuvista että tekstistä) ja monesti olenkin miettinyt poistavani alkuaikojen postaukset. En ole sitä kuitenkaan tehnyt, sillä bloggaajan kuuluu kehittyä, kukaan ei ole seppä syntyessään. Ja tuskinpa niitä alun sepustuksia kukaan enää lukee, ainakaan toivottavasti.

3-vuotisen blogitaipaleen kunniaksi, halusin järjestää teille rakkaille lukijoille arvonnan kiitokseksi ihanista kommenteista, joita jaksatte tänne aina jättää. Tämä homma kun olisi kovin tylsää ilman teitä. Ja tällä kertaa arvonta on tarkoitettu vain kirjautuneille lukijoilleni, teistä kun moni on jo pitkään matkassa kulkenut.


Arvonnan voittaja saa itselleen Finlaysonin upeaa Coronna-kuosia olevat patalaput ja -kintaan (ihan itse sponsoroidut). Finlaysonin verkkosivuilla kuosista kerrotaan näin: "Tiesitkö, että klassinen Coronna-kuosi on suunniteltu jo vuonna 1958? Abstraktit viiva- ja ruutukuviot olivat tyypillisiä 1950-luvun painokankaissa. Tuon ajan muotoilu oli geometrista, yksinkertaista ja käytännöllistä ja usein melko pienikuvioista. "Kauneutta arkeen" -iskulause nostettiin 50-luvulla kunniaan ja se kuvastuu hyvin myös tyylikkään ajattomassa Aini Vaarin suunnittelemassa Coronna-kuosissa."


Arvontaan voit osallistua yhdellä arvalla olemalla Maailman Parhaan Paikan kirjautunut lukija ja kommentoimalla risuja & ruusuja (tai mitä tahansa muuta). Lukijaksi voit toki liittyä myös arvonnan aikana oikeasta reunasta löytyvän "Liity tähän sivustoon" -linkin kautta. Ekstra arvan saat tykkäämällä Maailman Parhaasta Paikasta facebookissa.

Kerrothan kommentissa lisäksi, monellako arvalla olet mukana ja laita mukaan myös sähköpostiosoitteesi, jotta tavoitan sinut voiton osuessa kohdallesi.

Arvonta päättyy sunnuntaina 4.10.2015 klo 18.00.

Onnea arvontaan!

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!
Tiesitkö, että klassinen Coronna-kuosi on suunniteltu jo vuonna 1958? Abstraktit viiva- ja ruutukuviot olivat tyypillisiä 1950-luvun painokankaissa. Tuon ajan muotoilu oli geometrista, yksinkertaista ja käytännöllistä ja usein melko pienikuvioista. "Kauneutta arkeen" -iskulause nostettiin 50-luvulla kunniaan ja se kuvastuu hyvin myös tyylikkään ajattomassa Aini Vaarin suunnittelemassa Coronna-kuosissa. - See more at: http://www.finlayson.fi/tuote/coronna-patalaput/80017-3435-01-10/#sthash.q6XJ8frf.dpuf
Tiesitkö, että klassinen Coronna-kuosi on suunniteltu jo vuonna 1958? Abstraktit viiva- ja ruutukuviot olivat tyypillisiä 1950-luvun painokankaissa. Tuon ajan muotoilu oli geometrista, yksinkertaista ja käytännöllistä ja usein melko pienikuvioista. "Kauneutta arkeen" -iskulause nostettiin 50-luvulla kunniaan ja se kuvastuu hyvin myös tyylikkään ajattomassa Aini Vaarin suunnittelemassa Coronna-kuosissa. - See more at: http://www.finlayson.fi/tuote/coronna-patalaput/80017-3435-01-10/#sthash.q6XJ8frf.dpuf
Tiesitkö, että klassinen Coronna-kuosi on suunniteltu jo vuonna 1958? Abstraktit viiva- ja ruutukuviot olivat tyypillisiä 1950-luvun painokankaissa. Tuon ajan muotoilu oli geometrista, yksinkertaista ja käytännöllistä ja usein melko pienikuvioista. "Kauneutta arkeen" -iskulause nostettiin 50-luvulla kunniaan ja se kuvastuu hyvin myös tyylikkään ajattomassa Aini Vaarin suunnittelemassa Coronna-kuosissa. - See more at: http://www.finlayson.fi/tuote/coronna-patalaput/80017-3435-01-10/#sthash.q6XJ8frf.dpuf
Tiesitkö, että klassinen Coronna-kuosi on suunniteltu jo vuonna 1958? Abstraktit viiva- ja ruutukuviot olivat tyypillisiä 1950-luvun painokankaissa. Tuon ajan muotoilu oli geometrista, yksinkertaista ja käytännöllistä ja usein melko pienikuvioista. "Kauneutta arkeen" -iskulause nostettiin 50-luvulla kunniaan ja se kuvastuu hyvin myös tyylikkään ajattomassa Aini Vaarin suunnittelemassa Coronna-kuosissa. - See more at: http://www.finlayson.fi/tuote/coronna-patalaput/80017-3435-01-10/#sthash.q6XJ8frf.dpuf

Lautasrakkaus todeksi

Kun mieheni kysyi toiveitani syntymäpäivälahjaksi, mieleeni muistui välittömästi lautasrakkauteni. Kirjoitin paperille otsikolla Jossun lahjatoiveet myös pari muuta toivetta, mutta onnekseni mies valitsi nämä ihanat lautaset. Ja siinä ne nyt ovat, kuusi kappaletta Marimekon Oiva/Siirtolapuutarha keittolautasia.


Kyllä se vain niin on, että vihjailun sijaan, kannattaa sanoa suoraan (tai tässä tapauksessa kirjoittaa) nämä lahjatoiveet, niin ne näyttävät menevän perille. Ainakin näille kainuulaisille miehille. Oli V nimittäin kävellyt lahjatoivelistan kanssa kauppaan ja kysynyt, että mitä näistä saa täältä.


Kivaa tiistaita sateesta huolimatta!

Näppärät taulutarrat

Kolmannen kerran vierashuonetta maalatessani (ja seinähyllystä jääneitä reikiä pakkeloidessani), päätin ettei seinille tulee enää turhia reikiä. Vierashuoneeseen rakennettu työpiste kaipasi kuitenkin taulua ja kun keväällä voitin ihanan Omppu Sweet Omppu -julisteen, tiesin sen päätyvän vierashuoneen seinälle. Naulalla en sitä kuitenkaan halunnut laittaa ja ratkaisu löytyikin Commandin taulun kiinnityspaloista.


Kiinnityspalojen käyttö on todella helppoa ja paketissa on lisäksi selkeät kuvalliset ohjeet. Lyhesti selostettuna, toinen puoli tarrapalasta jää tauluun ja toinen seinään. Taulun pystyy siis helposti irrottamaan seinästä ja esimerkiksi vaihtamaan kuvan, jonka jälkeen sen voi painaa tarralla takaisin seinällä olevaan vastakappaleeseen.


Ja koska minähän en tunnetusti mittaile, vaan ryhdyn heti inspiksen iskiessä hommiin, niin tauluhan meni aluksi vinoon. Onneksi sain sen suoraan pienellä uudelleenasettelulla.


Nyt on työpiste lähes valmis, yksi juttu on vielä työn alla, mutta siitä lisää myöhemmin.


Mukavaa sunnuntaita!

18092015

26 vuotta. Kylläpä nämä vuodet menevät nopeasti. Töihin vein viinimarjakakun jo tiistaina, tämä syntymäpäivä kun kuluu Tampereella työpaikan vuosipäivien merkeissä. Luulin sillä saavan "vapaudu leipomisesta" -kortin, etten ole työpaikalla oikeana syntymäpäivänä, mutta se ei kuulemma toimi niin.


Ihanaa perjistä! Meikäläinen suuntaa illalla viikonlopun viettoon kotikonnuille Lahteen ja saatetaanpa sitä huomenna parhaan ystävän kanssa hieman tampata tanssilattiaa ;)

DIY Betonituikut

Monissa blogeissa on tehty upeita juttuja betonista ja yksi päivä minäkin innostuin kokeilemaan betonin työstämistä. Hain kaupasta säkillisen Weberin hienoa (S 30) kuivabetonia, metallisen lapion sekä ämpärin betonimassalle. Vettä lisäilin betoniaineksen sekaan vähän kerrallaan, mututuntumalla.


Muotteina käytin rypsiöljyllä voideltuja rahkapurkkeja ja koska betoniainesta tuli odotettua enemmän, täytin ekstrana myös kertakäyttömukeja sekä kaikkea mahdollista, jota kotoa sattui löytymään. Kertakäyttömukit eivät minulla kuitenkaan toimineet kovinkaan hyvin, betoni kun ei niissä kuivunut odotetulla tavalla, vaan jäi osittain hieman kosteaksi ja mureni nopeasti. Noh, ensi kerralla olen viisaampi.


Rahkapurkkeihin tehdyt tuikkukipot onnistuivat parhaiten ja ne pääsivätkin käyttöön kuistin uusiin lyhtyihin. Jätin ne tarkoituksella mahdollisimman rouheiksi, mutta näitähän voi halutessaan hioa sileämmiksi.


Vaikkei kaikki työt onnistunutkaan, oli tämä mukava kokeilu ja varmasti teen kuivabetonista jotain toistekin, 25 kilon säkistä kun on vielä melko melko paljon jäljellä.


Iloista tiistaita!

Hunajata hunajata

Yhtenä päivänä henkilökohtaisen facebookprofiilini seinälle nousi Etuovessa myytävänä olevan turkulaisen puutalo-osakkeen kuvia. Ja minä lähetin ne samoin tein V:lle "haluan turkulaiseksi" -tekstillä varustettuna. Aivan mieletön asunto!










Valitettavasti V ei halunnut turkulaiseksi, joten kohde on edelleen myynnissä.

Kaikki kuvat ovat Etuovi.comin myyntikohteesta 9819333

P.S. Kuka tunnisti otsikon biisin?

Kuparirakkautta

Eilen jo blogin facebookissa paljastinkin meidän kodin ensimmäiset kuparijutut. Tilasin nämä ihanat Hayn Hang vaateripustimet Seita Shopista itselleni (etukäteen) syntymäpäivälahjaksi.


Pitkään olen ihastellut kuparia sisustuksen pieninä yksityiskohtina ja vaikka aluksi epäilin, ettei kupari meille sopisi, niin nämähän ovat upeat.


Henkarit on valmistettu teräksestä ja sirosta ulkomuodosta huolimatta, ne tuntuvat todellä jämäköiltä. Tässäpä loistoesimerkki kauniista käyttöesineestä!


Aurinkoista syystorstaita!

Hei hei mitä kuuluu?

Olin jo päättänyt nimeäväni tämän postauksen erään toisen biisin sanoilla ja ilmoittaa lopettavani bloggaamisen. Sitten tuli kuitenkin tunne, että vielä ei ole sen aika. Vielä täytyy katsoa, mitä annettavaa minulla on teille rakkaat lukijani ja ennen kaikkea, mitä annettavaa bloggaamisella on vielä minulle. Monet blogisiskot ovat päässeet osaksi mielettömiä kokemuksia ja mahdollisuuksia bloggaamisen kautta ja uskon minunkin aikani vielä tulevan.


Isoja asioita elämässäni on edelleen kysymysmerkkinä ja heikkona hetkenä ehdotin V:lle jopa talon myyntiin laittamista. Nyt täytyy kuitenkin pistää toistaiseksi jäitä hattuun ja selvittää terveyteen liittyvät asiat mielenpäältä, jotta pystyn oikeasti miettiä elämää eteenpäin. Tämän vuoksi blogin jatko tuntuikin niin tärkeältä, tämä kun on kuitenkin se minun turvasatamani.


Bloggausinto on siis jälleen palaamassa ja postausaiheitakin jo mielessä. Ja jottei se tärkein unohtuisi, mitä sinulle kuuluu?