Olen useampaan kertaan törmännyt omiin blogikuviini erilaisissa facebook -ryhmissä ja vaikkei niissä mistään kaupallisesta voitontavoittelusta ole kyse, aiheuttaa itse otetun kuvan näkyminen "väärässä paikassa" aina hämmennystä. Näissä tapauksissa olenkin kommentoinut kyseistä julkaisua ja avannut mahdollisimman kohteliaasti sanaista arkkuani kuvien luvattomasta käytöstä. Ihmiset eivät useinkaan ymmärrä toimivansa väärin (ja valitettavasti osa ei edes välitä) ja kertovat kuvan löytyneen googlesta. Ja mikä pahinta, useinkaan julkaisuissa ei edes kerrota, että kuva on lainattu, puhumattakaan sen tarkemmasta lähdeviitteestä. Tällöin lukijalle tulee helposti ymmärrys, että kuva olisi julkaisun laatijan oma.
Kuvieni pyöriminen facebookissa ei tietenkään aiheuta minulle minkäänlaista vahinkoa, tavallaanhan se on imartelevaa, että kuvani inspiroivat ihmisiä. Itseasiassa, inspiraation ja ideoiden antaminen muille onkin yksi suurimmista syistä kirjoittaa julkista sisustusblogia. Se ei kuitenkaan tee kuvien luvattomasta käytöstä yhtään sen oikeutetumpaa. Internetin aikakausi tuntuukin hämärtäneen valokuvien tekijänoikeuksia ja ihmiset kokevat kaiken netissä olevan vapaana riistana.
Kuvien julkaiseminen internetissä vaatii aina kuvaajan luvan. Se, että kuva löytyy googlesta/pinterestistä, ei anna lupaa sen vapaaseen käyttöön.
Tässä vaiheessa joudun itsekin myöntämään virheeni, sillä myös verkkokauppojen tuotekuvien käyttämiseen täytyisi aina pyytää lupa, kuvat kun ovat valmistajien tai maahantuojien omaisuutta. Olen useasti tehnyt tuotekuvista blogiin kollaaseja ja niihin linkittänyt aina kuvan alkuperäisen lähteen (=verkkokaupan), mutta valitettavasti se ei ole riittävää. Oppimisen paikka on siis ollut itselläkin ja kollaasien tekoa täytyy jatkossa miettiä uudelleen.
Kuvien käyttöön liittyvän välinpitämättömyyden lisäksi, monilta tuntuu unohtuneen netiketti. Sosiaalinen media tarjoaa helpon ja välittömän kanavan jakaa ajatuksiaan ja ihmiset tuntuvat purkavan sinne kaiken, mitä sylki suuhun tuo.
Mihin hävisi hyvät tavat ja toisten ihmisten kunnioitus? Oblik. -blogin Jutta kirjoitti muutama viikko sitten aikuisten ihmisten somekäyttäytymisestä ja allekirjoitan Jutan ajatukset täysin. Asioista (ja etenkään makuasioista) ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta jos mielipidettäsi ei ole edes kysytty,
mikä oikeuttaa sinut haukkumaan toisten ihmisten kotia, elämää tai ulkonäköä? Kuinka paha olo täytyy ihmisellä olla, että toisten mollaaminen saa oman fiiliksen tuntumaan paremmalta? Epäilen vahvasti, että nämä nettikiusaajat eivät kyseisiä asioita sanoisi päin naamaa. Silti se tuntuu näppäimistön kautta olevan ok.
Muistan ikuisesti ala-asteella suoritetun ompeluajokortin, joka täytyi käsityötunnilla läpäistä ennen kuin ompelukoneella sai tehdä muita töitä.
Voisiko aikuisille harkita netikettipassia, joka jokaisen täytyisi suorittaa, ennen verkkoyhteyksien aukaisemista? Se ei varmasti poistaisi kaikkia ongelmia, mutta pakottaisi ihmiset miettimään omaa nettikäyttäytymistään ja sitä, mikä ylipäätään on verkossa laillista.
