Mä rakastan Marimekkoa ja etenkin usealla eri kuosilla saatavilla oleva Oiva -astiasarja on löytänyt pysyvän paikan sydämessäni. Olenkin muotoiluopintojeni aikana tutustunut paremmin Marimekon historiaan ja voinut vain ihailla sen kykyä uudistua ja pysyä ajan hermolla vuosikymmenestä toiseen. Muistan myös sanoneeni opintojeni alussa, että haaveeni on jonakin päivänä olla Marimekon luova johtaja...
Ja näköjään se tuli sitten julkistettua täälläkin.
Koska äitini tietää Marimekko innostukseni, sain häneltä viime syksynä syntymäpäivälahjaksi Marimekon lahjakortin. Ja heti joulukuussa sain viimein päätettyä, mihin haluaisin sen käyttää. Uusille pyyhkeille oli tarvetta ja koska meillä on aiemminkin ollut lahjaksi saatuja Marimekon pyyhkeitä, päätin panostaa kahteen muhkeaan kylpypyyhkeeseen mustavalkoisella Varvunraita-kuosilla. Pyyhkeet tuntuivat miellyttävän pehmeiltä ja paksuilta ja ajattelin, että kerrankos sitä "tuhlaa" tavallista kalliimpiin pyyhkeisiin.
Pesin pyyhkeet ennen käyttöönottoa ja innoissani odotin ensimmäistä käyttökertaa - ja petyin. Pyyhkeistä jäi iholle mustaa nukkaa. Ajattelin, että nukkaaminen häviää pesujen myötä ja pesinkin pyyhkeitä ahkeraan ohjeiden mukaan. Mutta ei. Helmikuun loppupuolella lähetin reklamaation kuvien kera Marimekolle ja kysyin, mistä pyyhkeiden runsas nukkaaminen voi johtua. Vastaukseksi sain selityksen froteen toiminnasta ja siitä, kuinka nukkaaminen kuuluu alussa asiaan, mutta sen kyllä pitäisi kohta puoliin loppua. Pyyhkeitä on nyt pesty joulukuusta asti ja edelleen, huhtikuussa, ne nukkaavat. Ensimmäistä kertaa ikinä, voin sanoa pettyneeni Marimekkoon. Ja pahasti. Brändi ja laatu eivät todellakaan kulje aina käsi kädessä.
Yritänkin kovasti toipua tästä pyyhe-episodin aiheuttamasta säröstä Marimekko rakkauteeni ja lohduttautua sillä, että onpahan ainakin yksi kehityskohde, josta kertoa, kun aikanaan sitä luovan johtajan paikkaa haen...
Tsemppiä viikkoon! Täällä tuntuu jo näin tiistai-iltana, että perjantai voisi tulla hieman nopeammin.
