Lupsakkaa torstai-iltaa!
Sneak peek
Ai mitä täällä on tehty? No rapsutettu silikonisaumoja vessan lattiasta. Oikea käsi on jo ihan rakkuloilla, vaikka homma on vasta alkutekijöissään, mutta hyvä siitä tulee. Lähtölaskenta siniselle lattialle on alkanut.
Lupsakkaa torstai-iltaa!
Lupsakkaa torstai-iltaa!
Punaista terassille?
Vaikka ulkona sataa räntää, on minun ajatukset jo kesässä ja terassikeleissä. Terassiltamme löytyykin talon mukana ostettu ruokailuryhmä, joka ei varsinaisesti esteetikon silmiä hivele. Käsittelin alunperin ruskean ruokailuryhmän terassilautojen kanssa samalla kelohongan sävyisellä öljyllä ja pari vuotta se saikin lisäaikaa käytössämme. Missään vaiheessa en siihen kuitenkaan ihastunut ja tänä kesänä toivonkin teidemme eroavan. Jaa miksikö?
No näiden punaisten kaunottarien vuoksi. Kun muuttoa tehneet ystävämme tarjosivat kolmea punaista muovituolia minulle ilmaiseksi, en voinut kieltäytyä. Vaikka punainen ei koskaan ole ollut suosikkivärini, näin tuoleissa potentiaalia.
Musta ruokapöytä ympärillään kolme mustaa ja kolme punaista tuolia. Valkoisia kukkia ruukuissaan siellä täällä ja kesäherkut kaasugrillissä tirisemässä. Kuulostaa aika herkulta, vai mitä?
No näiden punaisten kaunottarien vuoksi. Kun muuttoa tehneet ystävämme tarjosivat kolmea punaista muovituolia minulle ilmaiseksi, en voinut kieltäytyä. Vaikka punainen ei koskaan ole ollut suosikkivärini, näin tuoleissa potentiaalia.
Musta ruokapöytä ympärillään kolme mustaa ja kolme punaista tuolia. Valkoisia kukkia ruukuissaan siellä täällä ja kesäherkut kaasugrillissä tirisemässä. Kuulostaa aika herkulta, vai mitä?
Värienergiaa viikonloppuun
Etupihan isoihin ruukkuihin istuttamani narsissit porskuttavat edelleen hyvinvoivina. Melko hyvin minunlaiselta anti-viherpeukalolta. Keltainen ja vihreä näyttävät upeilta valkoisissa ruukuissa ja havut tuovat vielä oman lisänsä kokonaisuuteen. Yöpakkasetkaan eivät ole haitanneet ja viime päivinä luontoäiti on hoitanut kastelunkin kiitettävällä tavalla. Jospa ne selviäisivät vielä kuukauden päivät, sittenhän voi jo alkaa suunnitella kesäkukkia.
Mahtista viikonloppua! Minä huitelen tällä hetkellä Oulussa ja huominen päivä kuluukin opinnoissa väriopin parissa.
Kun keräilijämies ottaa hermoon
Olen tiedostamattani konmarittanut omaisuuttani jo kauan ennen Marie Kondon oppeja. Inhoan epäjärjestystä, vailla tarkoitusta olevia tavaroita sekä kaapissa käyttämättömänä pölyttyviä turhakkeita. Toki joitakin asioita säilytän tunnesiteen vuoksi, mutta perusperiaatteeni on aina ollut se, että jos tavaraa tulee sisään, sitä on mentävä myös ulos. Vaatteita minulla on varmasti vähiten ystäväpiiristäni ja facen kirppikselle näpyttelen säännöllisesti myyntiin vähälle käytölle jäänyttä sisustustavaraa. V puolestaan kuuluu siihen ihmisryhmään, joka säästää tavaroita "koska niitä voi joskus vielä tarvita". Hamstraus on ehkä liian voimakas sana, mutta jonkinlainen hamsteri hän kyllä on.
Otetaanpa esimerkiksi nämä ihastuttavat kukalliset paneeliverhot. Nämä ostettiin aikoinaan UFF:n myymälästä V:n vanhaan vuokrattuun omakotitaloon. Sen talon keittiöön nämä olivat ihan ok, mutta meidän ikkunoissa näitä ei tulla koskaan näkemään. Silti ne ovat edelleen nätisti viikattuna kodarin kaapissa, sillä V ei suostu laittamaan niitä kiertoon. Niitähän voidaan joskus vaikka tarvita...
No entäpä astiat. Tavatessamme V ei ollut kerännyt mitään tiettyä astiasarjaa, vaan käytti sieltä täältä kertyneitä astioita. Anoppini suotuisalla avustuksella päädyimmekin käyttämään minulle kertynyttä Teemaa, joten V:n astioista oli päästävä eroon. Eripari mukit ja lautaset hän suostui laittamaan eteenpäin ja yksi sinivalkoinen astiasto on viety mökille. Mutta nämä Pentikit...
Viinimarjaa löytyy kuuden kupin, yhden kannun ja kahden kulhon verran. Perinteikästä, melko arvokasta ja ah niin nostalgista. Olisin vain onnellisempi, jos nostalgia ei veisi keittiössäni kaappitilaa. Etenkään kun yläkaapitonta keittiötä vastustetaan sillä perusteella, että kaikki tavarat ei voi millään mahtua pelkästään alakaappeihin. No ei varmaan, jos ne hamstraa täyteen. Tässä vaiheessa huomasin, että yhdestä alakaapista löytyy kolme termospulloa ja kaksi kenttäpulloa ja olen varmasti nähnyt autotallissa lisää kenttäpulloja. Ihan kohtuullista varmaankin...
Autotallin yhteydessä olevan varaston kohdalla olenkin jo luopunut toivosta, V:llä kun ei muutenkaan ole mitenkään vähän tavaraa, sillä metsästys ja kalastus nyt vaan sattuvat olemaan sellaisia harrastuksia, että välineitä on melko paljon. Puhumattakaan perhonsidontapöydästä ja siihen liittyvistä tavaroista. Niin ja onhan meidän vierashuoneen kaapistakin puolet varattu V:n harrastuksiin liittyviin romppeisiin. Siellä ne ovat sulassa sovussa yhdessä vieraspyyhkeiden ja petivaatteiden kanssa.
Löytyykö teidän kotoa keräilijöitä?
Otetaanpa esimerkiksi nämä ihastuttavat kukalliset paneeliverhot. Nämä ostettiin aikoinaan UFF:n myymälästä V:n vanhaan vuokrattuun omakotitaloon. Sen talon keittiöön nämä olivat ihan ok, mutta meidän ikkunoissa näitä ei tulla koskaan näkemään. Silti ne ovat edelleen nätisti viikattuna kodarin kaapissa, sillä V ei suostu laittamaan niitä kiertoon. Niitähän voidaan joskus vaikka tarvita...
No entäpä astiat. Tavatessamme V ei ollut kerännyt mitään tiettyä astiasarjaa, vaan käytti sieltä täältä kertyneitä astioita. Anoppini suotuisalla avustuksella päädyimmekin käyttämään minulle kertynyttä Teemaa, joten V:n astioista oli päästävä eroon. Eripari mukit ja lautaset hän suostui laittamaan eteenpäin ja yksi sinivalkoinen astiasto on viety mökille. Mutta nämä Pentikit...
Viinimarjaa löytyy kuuden kupin, yhden kannun ja kahden kulhon verran. Perinteikästä, melko arvokasta ja ah niin nostalgista. Olisin vain onnellisempi, jos nostalgia ei veisi keittiössäni kaappitilaa. Etenkään kun yläkaapitonta keittiötä vastustetaan sillä perusteella, että kaikki tavarat ei voi millään mahtua pelkästään alakaappeihin. No ei varmaan, jos ne hamstraa täyteen. Tässä vaiheessa huomasin, että yhdestä alakaapista löytyy kolme termospulloa ja kaksi kenttäpulloa ja olen varmasti nähnyt autotallissa lisää kenttäpulloja. Ihan kohtuullista varmaankin...
Autotallin yhteydessä olevan varaston kohdalla olenkin jo luopunut toivosta, V:llä kun ei muutenkaan ole mitenkään vähän tavaraa, sillä metsästys ja kalastus nyt vaan sattuvat olemaan sellaisia harrastuksia, että välineitä on melko paljon. Puhumattakaan perhonsidontapöydästä ja siihen liittyvistä tavaroista. Niin ja onhan meidän vierashuoneen kaapistakin puolet varattu V:n harrastuksiin liittyviin romppeisiin. Siellä ne ovat sulassa sovussa yhdessä vieraspyyhkeiden ja petivaatteiden kanssa.
Löytyykö teidän kotoa keräilijöitä?
Mun koti ei oo täällä?
Muistatte varmaankin ystävämme I:n ja P:n, joiden ihastuttavan pienen hirsitalon sain alkuvuodesta myyntistailata. Suloinen minitalo meni nopeasti kaupaksi ja eilen autoimmekin heitä muutossa uuteen kotiin. Istuessani heidän vanhan kotinsa lattialla aloin miettiä kodin merkitystä, sitä tunnetta, mikä siihen liittyy.
Olen useaan otteeseen kertonut, että nykyinen talomme ei ole minulle se unelmieni koti. Ei siitäkään huolimatta, että tämä on se ensimmäinen oma koti. Se, jonka olemme V:n kanssa yhdessä meille remontoineet. Se, joka on täynnä hyviä muistoja ja onnellisia hetkiä. Koti onkin minulle ensisijaisesti mielentila - tunne siitä, että tänne minä kuulun. Astuessani eilen ensimmäistä kertaa I:n ja P:n uuteen kotiin, minut valtasi voimakas onnellisuuden tunne. Onnellisuus siitä, että tuo upea talo on heille se toteutunut unelma. Se paikka, missä heidän on hyvä kasvattaa lapset ja vanheta yhdessä. Ja samalla sekunnilla suhde omaan kotiin muuttui, täällä kun ei ole koskaan tuntunut siltä.
Viime ilta kuluikin melkoisessa tunnemyrskyssä. Miten oma rakas koti voi yhtäkkiä tuntua niin erilaiselta?
Lauantaipuhdetta
Meitä omakotitaloasujia on kahdenlaisia: heitä, jotka nauttivat täysin rinnoin pihan kuopsuttamisesta, kasvimaan suunnittelusta ja kesäkukkien nyppimisestä ja sitten on meitä, joille ruohonleikkuu ei aiheuta kovinkaan suuria kiksejä, pihatyöt ovat välttämätön paha naapurisovun ylläpitämiseksi eikä hortonomin taitojakaan ole liiemmin siunaantunut. Arvaattekin varmaan, kumpaan ryhmään allekirjoittanut kuuluu. Tämän lauantain kuitenkin pyhitimme V:n kanssa pihatöille ja hieman hymyilytti ennen homman aloitusta käyty keskustelu:
"Pitäisikö meidän katsoa Googlesta, miten noita puita ja havuja leikataan?"
"Eikä tarvi, leikataan vaan".
Minulla kun ei kovinkaan suurta tunnesidettä ole tontilta löytyviin kasveihin, niin V:n päästään keksimä leikkaustaktiikka ei valtavan suurta vahinkoa voi aikaiseksi saada. Toinen omenapuu menetettiin viime syksynä jäniksille eikä viinimarjojakaan ole innosta kiljuen tullut poimittua. Koiraa lähempänä oleva omppupuu on kuitenkin saanut olla rauhassa ja siitä löytyi jo silmuja. Eipä sitten siihen koskettu ollenkaan.
Tulipa jälleen mieleen se ajatus, että jos meikäläinen joskus rakentaa talon, niin sille tontille ei kyllä istuteta muita kuin havuja. Ja mansikoita. Siinäpä pihasuunnittelijalle ihmettelemistä. Ei sillä, ei kai sitä voi kiistää, etteikö omasta maasta kerätyt marjat maistuisi tai kukkiva omenapuu näyttäisi upealle. Minun mittapuullani se vaan vaatii liikaa työtä. Onneksi on edes piristävät kumpparit.
Ja lisäbuustia hommaan antoi grillikauden avaus. Voin kertoa, että melko hyvälle maistui kolmen tunnin ahertamisen jälkeen.
Kivaa lauantai-iltaa!
"Pitäisikö meidän katsoa Googlesta, miten noita puita ja havuja leikataan?"
"Eikä tarvi, leikataan vaan".
Minulla kun ei kovinkaan suurta tunnesidettä ole tontilta löytyviin kasveihin, niin V:n päästään keksimä leikkaustaktiikka ei valtavan suurta vahinkoa voi aikaiseksi saada. Toinen omenapuu menetettiin viime syksynä jäniksille eikä viinimarjojakaan ole innosta kiljuen tullut poimittua. Koiraa lähempänä oleva omppupuu on kuitenkin saanut olla rauhassa ja siitä löytyi jo silmuja. Eipä sitten siihen koskettu ollenkaan.
Tulipa jälleen mieleen se ajatus, että jos meikäläinen joskus rakentaa talon, niin sille tontille ei kyllä istuteta muita kuin havuja. Ja mansikoita. Siinäpä pihasuunnittelijalle ihmettelemistä. Ei sillä, ei kai sitä voi kiistää, etteikö omasta maasta kerätyt marjat maistuisi tai kukkiva omenapuu näyttäisi upealle. Minun mittapuullani se vaan vaatii liikaa työtä. Onneksi on edes piristävät kumpparit.
Ja lisäbuustia hommaan antoi grillikauden avaus. Voin kertoa, että melko hyvälle maistui kolmen tunnin ahertamisen jälkeen.
Kivaa lauantai-iltaa!
Entistä ehompi
Nenääni operoitiin jälleen eilen, jospa nyt ilma kulkisi normaalisti edes muutaman vuoden. Olo on vielä hieman pöhnäinen kaikista puudute- ja kipulääkkeistä, mutta kaunis aurinkoinen ilma ja jättikokoinen krysanteemikimppu piristävät mieltä kummasti. Eiköhän tästä toivuta entistä paremmaksi.
Ihanaa keskiviikkoa!
Messuosasto kuvin
Takana mukavasti sujuneet Rakenna, Sisusta, Asu -messut ja mieli on hyvä, vaikkakin väsynyt. Itse pääsin olemaan messupaikalla ainoastaan tänään, sillä eilinen päivä kului Oulussa tilasuunnittelun parissa. Yhteen messupäivään mahtui silti hurja määrä uusia tuttavuuksia, yhteistyötarjouksia ja kauniita sanoja. Ja ilmassa oli myös pientä jännitystä Laura Ruoholan haastatellessa minua ja toisen tilan stailannutta Jennaa. Enpä ole aiemmin ollut haastateltavana yleisön edessä.
No millainen se stailaamani olohuone sitten oli? Palautteen mukaan ainakin innovatiivinen, kaunis ja mukavan erilainen.
Itse olin ainakin todella tyytyväinen lopputulokseen ja erityisen innoissani olin tuosta seinämateriaalina käyttämästäni OSB-levystä. Se myös tuntui houkuttavan messukävijöitä koskemaan ja monet ihastelivatkin levyn rouheaa, mutta lämmintä pintaa. Toivottavasti joku innostuisi käyttämään sitä kotonaan.
Loppuun vielä hauska kuva perjantailta, kun haimme Jennan kanssa yhteistyökumppaneilta tavaroita. Emme raaskineet laittaa Jennan osastolle tulevaa isoa Muumipeikko -valaisinta pakettiauton takaosaan, joten Muumipeikko sai matkustaa edessä keskipaikalla. Ainakin saimme vastaantulijat hymyilemään.
Kiitos vielä tätäkin kautta kaikille yhteistyökumppaneille sekä muille näytteilleasettajille ja messukävijöille!
No millainen se stailaamani olohuone sitten oli? Palautteen mukaan ainakin innovatiivinen, kaunis ja mukavan erilainen.
Itse olin ainakin todella tyytyväinen lopputulokseen ja erityisen innoissani olin tuosta seinämateriaalina käyttämästäni OSB-levystä. Se myös tuntui houkuttavan messukävijöitä koskemaan ja monet ihastelivatkin levyn rouheaa, mutta lämmintä pintaa. Toivottavasti joku innostuisi käyttämään sitä kotonaan.
Loppuun vielä hauska kuva perjantailta, kun haimme Jennan kanssa yhteistyökumppaneilta tavaroita. Emme raaskineet laittaa Jennan osastolle tulevaa isoa Muumipeikko -valaisinta pakettiauton takaosaan, joten Muumipeikko sai matkustaa edessä keskipaikalla. Ainakin saimme vastaantulijat hymyilemään.
Kiitos vielä tätäkin kautta kaikille yhteistyökumppaneille sekä muille näytteilleasettajille ja messukävijöille!
Melkein julkkis
Kun viime lauantaina ärsyttävästi vihjailin innosta asetelmien tekoon, niin eilen se syy sitten tuli julki. Meidän paikallislehti halusi haastatella minua tulevan viikonlopun Rakenna, Sisusta, Asu -messujen messuliitteeseen.
Vaikka kyseessä onkin "vain" paikallinen ilmaisjakelulehti, oli sähköpostiin ilmestynyt haastattelupyyntö itselleni todella iso asia, minua kun ei koskaan ole mihinkään haastateltu. Ja nyt kun oma naama tuossa keittiönpöydällä lehteen painettuna tuijottaa vaikka itse en ehkä juuri tuota pärstäkuvaa olisi valinnut, niin pakkohan se on uskoa - ehkä tässä meikäläisen touhussa on jotain annettavaa muillekin.
Ja koska Koti-Kajaani ei varmaankaan kaikkien teidän postilaatikkoon tipahtanut, on juttu luettavissa myös täällä sivuilta 20-21.
Nyt pakkaamaan messuille lähteviä tavaroita. Vitsi mä tykkään mun elämästäni just nyt!
Vaikka kyseessä onkin "vain" paikallinen ilmaisjakelulehti, oli sähköpostiin ilmestynyt haastattelupyyntö itselleni todella iso asia, minua kun ei koskaan ole mihinkään haastateltu. Ja nyt kun oma naama tuossa keittiönpöydällä lehteen painettuna tuijottaa vaikka itse en ehkä juuri tuota pärstäkuvaa olisi valinnut, niin pakkohan se on uskoa - ehkä tässä meikäläisen touhussa on jotain annettavaa muillekin.
Ja koska Koti-Kajaani ei varmaankaan kaikkien teidän postilaatikkoon tipahtanut, on juttu luettavissa myös täällä sivuilta 20-21.
Nyt pakkaamaan messuille lähteviä tavaroita. Vitsi mä tykkään mun elämästäni just nyt!
Lukijan lähtiessä...
Te lukijat olette minulle koko bloggaamisen suola ja sokeri. Tiedättehän, se voima vuorovaikutukseen ja tähän käsittämättömään yhteenkuuluvuuden tunteeseen. Se, mikä tekee tästä koko touhusta niin kovin rakkaan. Siksi yhdenkin lukijan lähtö tuntuu pahalta, harmittaa. Puhumattakaan useammasta lähtijästä.
Eikö hän enää pitänytkään jutuistani? Enkö vastannutkaan odotuksia? Sanoinko pahasti? Lähtijä ei itse varmaankaan ole asiaa sen kummemmin miettinyt, mutta minä kyllä mietin, kovastikin.
Näistä mietteistä huolimatta, mukavaa päivää ruudun toiselle puolelle, kiva kun olet siellä!
Näistä mietteistä huolimatta, mukavaa päivää ruudun toiselle puolelle, kiva kun olet siellä!
Betonia
Innostuin tekemään olkkarin tv-tasolle uuden asetelman, olihan niitä pähkinäpuun oksia jo melko kauan katseltu. Koska betoni jaksaa edelleen ihastuttaa, sai se toimia asetelman punaisena lankana. Granitin ruukku, Clas Ohlsonin kynttilänjalka ja itse tehty betonialusta - kaikki sulassa sovussa keskenään.
Asetelmien tekoon ja kodin järkkäilyyn oli kyllä parempikin syy kuin ylitsevuotava into, mutta siitä voin kertoa lisää vasta ensi viikolla. Ja kyllä, tiedän kuinka ärsyttävää tällainen vihjailu on, mutta se on nyt vain kestettävä.
Ihanaa viikonloppua!
P.S. Keskiviikkona hain postista uuden läppärini, Macbook Pron, joten uuden käyttöjärjestelmän opettelu on vielä pahasti kesken. Jos siis kuvat näyttävät erilaisilta kuin aiemmin, johtuu muutos uudesta kuvankäsittelyohjelmasta. Kaikki vinkit Macin käyttöön ovatkin tervetulleita.
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)
