Myynti-ilmoituksen löydät täältä. Kiitos vielä tätäkin kautta I & P kivasta stailauspäivästä!
Myyntistailaus / Keltainen unelma
Rakkaat ystävämme laittoivat viikko sitten pienen hirsitalonsa myyntiin ja minä sain kunnian stailata ja ottaa myyntikuvat kyseisestä ihanuudesta. Vuonna 1905 rakennettu talo sijaitsee keskellä Kajaanin keskustaa ja pihasta löytyy niin katettu kesäkeittiö, hirsinen pihasauna saunatupineen kuin autokatos verstaineenkin. Talo onkin itse suloisuus jo heti vaaleanpunaisesta ulko-ovesta lähtien, joten en voinut olla kuin onnellinen ystäviemme osoittamasta luottamuksesta. Tässäpä hieman kuvasatoa tuosta upeasta minitalosta.
Myynti-ilmoituksen löydät täältä. Kiitos vielä tätäkin kautta I & P kivasta stailauspäivästä!
Myynti-ilmoituksen löydät täältä. Kiitos vielä tätäkin kautta I & P kivasta stailauspäivästä!
Värikuumetta!
Kyllä se kuulkaa niin on, että meikäläiselle on tullut oikein kovan luokan värikuume. Ja ihastusta eivät aiheuta mitkä tahansa värit, vaan nimenomaan maanläheiset murretut sävyt. Ihastelinkin yksi päivä okran värisiä tulppaaneita, jotka näyttivät todella herkuilta vaaleanharmaata pellavaliinaa vasten.
Suurimman väri-innostuksen on kuitenkin aiheuttanut Tikkurilan vuoden väri, Vuono M442. Tikkurila kuvaileekin malakiitin vihreän Vuonon taipuvan moneen tyyliin - niin ylellisen dramaattiseen kuin ekologisen vihreäänkin. Ja onhan se upea!
 |
| Kuvat: Tikkurila / Martti Järvi |
Onko sinulla havaittavissa värikuumetta?
Kun DC fixaus lähti käsistä
Kuten monet teistä tietävät, olen inhonnut meidän sinisävytteistä vessaamme alusta alkaen. Kauttaaltaan laatoitettu (mikä on outoa, sillä kyse ei edes ole varsinaisesta märkätilasta) wc on kuitenkin hyväkuntoinen, joten täysremonttia en saa perusteltua miehelle mitenkään. Sinisten lattialaattojen maalaushaaveita sivusin jo täällä, mutta kyseinen projekti on tällä hetkellä tuumaustauolla. Ja täytyyhän siniselle lattialle löytyä väripari, niin vessan kaapistot ovat myös siniset ja vessan yläosaa kiertää kammottava sininen laattaboordi. Ymmärrätte varmaan, miksi vessaa ei ole monesti blogissa nähty...
Eilen sainkin päähäni päällystää vessan sinertävän lasihyllyn kaapista löytyneellä marmorikuvioisella DC fixillä. Ja koska vessan laminaattitasot ovat marmorijäljitelmää (vaikkeivat samanlaista DC fixin kanssa olekaan), niin ajattelin marmorin sopivan sinne hyvin ja tuovan edes ripauksen luksusta rumaan vessaan.
Noh, eihän se päällystäminen pelkkään hyllyyn jäänyt...
Eipä ole enää kamalaa sinistä laattaboordia, yksi kolmesta hoidettu. Ja tämän "pintaremontin" kustannukset, 0 euroa. Tästä rempasta V:kin tykkäsi. Nyt sitten kuumeisesti miettimään, mitä kivaa tuohon "uudelle" hyllylle laittaisi.
Iloa torstaihin!
Eilen sainkin päähäni päällystää vessan sinertävän lasihyllyn kaapista löytyneellä marmorikuvioisella DC fixillä. Ja koska vessan laminaattitasot ovat marmorijäljitelmää (vaikkeivat samanlaista DC fixin kanssa olekaan), niin ajattelin marmorin sopivan sinne hyvin ja tuovan edes ripauksen luksusta rumaan vessaan.
Noh, eihän se päällystäminen pelkkään hyllyyn jäänyt...
Eipä ole enää kamalaa sinistä laattaboordia, yksi kolmesta hoidettu. Ja tämän "pintaremontin" kustannukset, 0 euroa. Tästä rempasta V:kin tykkäsi. Nyt sitten kuumeisesti miettimään, mitä kivaa tuohon "uudelle" hyllylle laittaisi.
Iloa torstaihin!
Maanantaita
Viikon ruokalista suunniteltu ja kaupassa käyty. Pyykkiä viikattu narulta vaatehuoneeseen ja tulipa tuossa pari palanutta lamppuakin vaihdettua. Perus arkea siis. Nyt uppoudun lukematta jääneen Dekon pariin ja nautin kupin kuumaa sekä pakkasesta kaivetun palan isoäidin tekemää omenapiirakkaa mansikoiden kera.
Rentoa maanantaita!
Kaunis Piano
Kirjoittelin jo yli vuosi sitten Aterinten metsästyksestä, jonka lopputulema oli se, että ihastuimme V:n kanssa Iittalan Piano -aterinsarjaan. Joulupukilla olikin ollut hyvä muisti, sillä viime jouluna yhdestä paketista paljastui Pianon 24-osainen aterinsetti.
Olen aivan ihastunut aterinten muotoon - edelleen. Ja mikä parasta, ne tuntuvat meidän molempien käsiin hyviltä. Huomaankin valikoivani itselleni aterinlokeroista aina näitä Pianoja, sieltä kun löytyy myös Savoniaa samanlainen satsi.
Ihanaa viikonloppua!
Olen aivan ihastunut aterinten muotoon - edelleen. Ja mikä parasta, ne tuntuvat meidän molempien käsiin hyviltä. Huomaankin valikoivani itselleni aterinlokeroista aina näitä Pianoja, sieltä kun löytyy myös Savoniaa samanlainen satsi.
Ihanaa viikonloppua!
No niitä valintoja
Kuten monet teistä jo tietävätkin, irtisanouduin työstäni viime lokakuussa. Koulutukseltani olen siis sosionomi (AMK) ja työskentelin vakituisessa työsuhteessa vaikeasti kehitysvammaisten parissa. Sen tarkempia yksityiskohtia en halua blogissa kertoa, mutta joitakin irtisanoutumiseen johtaneita ajatuksia kirjoittelin lokakuussa täällä. Viime aikoina olenkin huomannut muutamien tuttujen puheissa ja käytöksessä erikoista fiilistä, sellaista kateuden ja harmituksen sekaista tunnetta siitä, että minä olen "päässyt" siitä oravanpyörästä pois. Faktahan on kuitenkin se, että asiat eivät muutu ellei niitä itse muuta. Minä haluan elämältäni (ja työltäni) jotain muutakin kuin vakituiset tulot, sillä vaikka raha tuo paljon asioita, se ei kuitenkaan yksistään tuo onnea. Siksi minä tein valinnan hypätä pois huonolta tuntuvasta työstä, kukaan ei sitä mahdollisuutta minulle kultalautasella tarjonnut. Eikä varsinkaan taputellut selkään ja hurrannut, kun sen lopulta tein.
Asiahan ei oikeasti muille kuulu, mutta halusin siitä nyt kuitenkin kirjoittaa. Joten tässäpä sitä nyt tulee. Sain siis te-toimistolta 90 päivän karenssin (eli työttömyysetuuden määräaikaisen menettämisen), sillä irtisanoutumiselleni ei katsottu olevan pätevää syytä. Suomeksi sanottuna, minulla ei siis ole ollut tuloja lainkaan tuon 90 päivän aikana (poislukien tekemästäni muutaman päivän sijaisuudesta saamani palkka). Tähän olin ennalta jo varautunut ja sitä varten säästänyt rahaa pidemmän aikaa. En siis ole elänyt mieheni siivellä, kuten monet ovat luulleet, vaan joka kuukausi olen maksanut kaikista laskuista ja muista menoista 50%, kuten aina aiemminkin. Ylimääräiset menot (eli siis shoppailu ja ylipäätään kaupoissa kiertely) olen tosin karsinut pois, niihin kun ei ole ollut varaa. Monesti minusta on tuntunutkin, että ihmiset perustelevat huonoon työhön (tai mihin tahansa muuhun) jäämistä sillä, että ei ole varaa lähteä. Ei minullakaan olisi ollut varaa jäädä työttämäksi, jollen olisi suunnitellut ja ennakoinut asiaa jo pidemmän aikaa. Elämä on täynnä valintoja ja minun valintani on ollut se, että valmistumisestani saakka olen säästänyt rahaa "pahan päivän varalle" enkä esim. matkustellut, kuten jotkut ystäväni tekevät useamman kerran vuodessa. Sen lisäksi, minä en juurikaan käy elokuvissa tai ulkona syömässä. Joten kyllä, matalapalkkaisella alalla työskenteleväkin voi säästää. Ja siinähän ei siis ole mitään pahaa, jos haluaa matkustella tai käydä ulkona. Kuten aikaisemmin jo sanoin, ne ovat niitä arjen valintoja, joita me kaikki elämässämme teemme. Me olemme myös valinneet mieheni kanssa sen, että meillä ei ole lapsia. Lasten kanssa olisi tietenkin vaikeampaa "heittäytyä tyhjän päälle", muttei silti mahdotonta.
Työ on kuitenkin niin suuri osa elämää, että siitä pitäisi mielestäni nauttia. Suurin toiveeni tällä hetkellä onkin päästä elämässäni siihen pisteeseen, että työ ja arki sen ympärillä tuntuisi mukavalta. Että töihin meneminen ei aiheuttaisi fyysistä eikä henkistä pahaa oloa. Että kesken työpäivän ei tarvitsisi mennä työpaikan vessaan itkemään. Sen vuoksi päätin irtisanoutuessani, että tämä on se "paha päivä", jota varten olen säästänyt. Nyt jos koskaan. Ja piru vie, minä olen sen ansainnut. Olen kuitenkin joka ikisen säästöön laitetun euron itse tienannut. Siksi en pystykään ymmärtämään, miksi se joitakin ihmisiä tuntuu niin kovin loukkaavan.
Tämän palopuheen perimmäinen ajatus olikin se, että jokaisella meillä on mahdollisuus valita. Miksi siis murehtia loputtomiin sitä, mitä ei juuri tällä hetkellä ole. Vaihtoehtona kun olisi valita toisin ja suunnitella tapa saavuttaa se. Vaikka se veisi vuosia. Nyt siis kohti uusia tuulia, jokainen meistä ansaitsee olla onnellinen!
Asiahan ei oikeasti muille kuulu, mutta halusin siitä nyt kuitenkin kirjoittaa. Joten tässäpä sitä nyt tulee. Sain siis te-toimistolta 90 päivän karenssin (eli työttömyysetuuden määräaikaisen menettämisen), sillä irtisanoutumiselleni ei katsottu olevan pätevää syytä. Suomeksi sanottuna, minulla ei siis ole ollut tuloja lainkaan tuon 90 päivän aikana (poislukien tekemästäni muutaman päivän sijaisuudesta saamani palkka). Tähän olin ennalta jo varautunut ja sitä varten säästänyt rahaa pidemmän aikaa. En siis ole elänyt mieheni siivellä, kuten monet ovat luulleet, vaan joka kuukausi olen maksanut kaikista laskuista ja muista menoista 50%, kuten aina aiemminkin. Ylimääräiset menot (eli siis shoppailu ja ylipäätään kaupoissa kiertely) olen tosin karsinut pois, niihin kun ei ole ollut varaa. Monesti minusta on tuntunutkin, että ihmiset perustelevat huonoon työhön (tai mihin tahansa muuhun) jäämistä sillä, että ei ole varaa lähteä. Ei minullakaan olisi ollut varaa jäädä työttämäksi, jollen olisi suunnitellut ja ennakoinut asiaa jo pidemmän aikaa. Elämä on täynnä valintoja ja minun valintani on ollut se, että valmistumisestani saakka olen säästänyt rahaa "pahan päivän varalle" enkä esim. matkustellut, kuten jotkut ystäväni tekevät useamman kerran vuodessa. Sen lisäksi, minä en juurikaan käy elokuvissa tai ulkona syömässä. Joten kyllä, matalapalkkaisella alalla työskenteleväkin voi säästää. Ja siinähän ei siis ole mitään pahaa, jos haluaa matkustella tai käydä ulkona. Kuten aikaisemmin jo sanoin, ne ovat niitä arjen valintoja, joita me kaikki elämässämme teemme. Me olemme myös valinneet mieheni kanssa sen, että meillä ei ole lapsia. Lasten kanssa olisi tietenkin vaikeampaa "heittäytyä tyhjän päälle", muttei silti mahdotonta.
Työ on kuitenkin niin suuri osa elämää, että siitä pitäisi mielestäni nauttia. Suurin toiveeni tällä hetkellä onkin päästä elämässäni siihen pisteeseen, että työ ja arki sen ympärillä tuntuisi mukavalta. Että töihin meneminen ei aiheuttaisi fyysistä eikä henkistä pahaa oloa. Että kesken työpäivän ei tarvitsisi mennä työpaikan vessaan itkemään. Sen vuoksi päätin irtisanoutuessani, että tämä on se "paha päivä", jota varten olen säästänyt. Nyt jos koskaan. Ja piru vie, minä olen sen ansainnut. Olen kuitenkin joka ikisen säästöön laitetun euron itse tienannut. Siksi en pystykään ymmärtämään, miksi se joitakin ihmisiä tuntuu niin kovin loukkaavan.
Tämän palopuheen perimmäinen ajatus olikin se, että jokaisella meillä on mahdollisuus valita. Miksi siis murehtia loputtomiin sitä, mitä ei juuri tällä hetkellä ole. Vaihtoehtona kun olisi valita toisin ja suunnitella tapa saavuttaa se. Vaikka se veisi vuosia. Nyt siis kohti uusia tuulia, jokainen meistä ansaitsee olla onnellinen!
Muotoilun aarteet: Suomalaisia tuoleja
Sain vihdoin lainattua kirjastosta suomalaiseen muotoiluun keskittyvän kirjasarjan ensimmäisen osan - Tuula Salakarin ja Katri Lehtolan Muotoilun aarteet: Suomalaisia tuoleja (WSOY 2012). Kirjoitin kirjasarjan valaisimia käsittelevästä toisesta osasta täällä ja innolla odotinkin pääseväni käsiksi tähän tuoleja esittelevään teokseen.
Kirja alkaa johdannolla tuoliteollisuuden synnystä Suomessa ja sen jälkeen se esittelee tuoleja ja muotoilijoita aina Alvar ja Aino Aallosta vuoden 2009 Nuoreksi muotoilijaksi valittuun Mikko Laakkoseen, unohtamatta tietenkään Ilmari Tapiovaaraa, Yrjö Kukkapuroa tai Eero Aarniota.
Kuten kirjasarjan toinenkin osa, myös tämä oli täynnä kauniita kuvia ja yksityiskohtaisia tietoja tuoleista. En malttanutkaan laskea kirjaa käsistäni ennen kuin olin lukenut sen kannesta kanteen ja pakko myöntää, tiedonjanoni suomalaiseen muotoiluun vain kasvoi. Mielenkiintoista oli myös huomata, kuinka nykyään lähes kaikki huonekalut ovat jonkin klassikon kopioita. Vai muistuttaako teidänkin mielestänne erään ruotsalaisen huonekalujätin muovituoli tätä 1968 valmistunutta Ahti Kotikosken Anatomia -tuolia?
Alvar Aaltoa (1921) lainatakseni: "Mikään vanha ei synny uudestaan, mutta se ei myöskään täydellisesti katoa. Ja se, mikä kerran on ollut, tulee aina uudestaan uudessa muodossa".
Mukavaa maanantaita!
Kirja alkaa johdannolla tuoliteollisuuden synnystä Suomessa ja sen jälkeen se esittelee tuoleja ja muotoilijoita aina Alvar ja Aino Aallosta vuoden 2009 Nuoreksi muotoilijaksi valittuun Mikko Laakkoseen, unohtamatta tietenkään Ilmari Tapiovaaraa, Yrjö Kukkapuroa tai Eero Aarniota.
Kuten kirjasarjan toinenkin osa, myös tämä oli täynnä kauniita kuvia ja yksityiskohtaisia tietoja tuoleista. En malttanutkaan laskea kirjaa käsistäni ennen kuin olin lukenut sen kannesta kanteen ja pakko myöntää, tiedonjanoni suomalaiseen muotoiluun vain kasvoi. Mielenkiintoista oli myös huomata, kuinka nykyään lähes kaikki huonekalut ovat jonkin klassikon kopioita. Vai muistuttaako teidänkin mielestänne erään ruotsalaisen huonekalujätin muovituoli tätä 1968 valmistunutta Ahti Kotikosken Anatomia -tuolia?
Alvar Aaltoa (1921) lainatakseni: "Mikään vanha ei synny uudestaan, mutta se ei myöskään täydellisesti katoa. Ja se, mikä kerran on ollut, tulee aina uudestaan uudessa muodossa".
Mukavaa maanantaita!
KAUNISTEtta kotiin
Mun on täytynyt elää jossakin tynnyrissä säkkiin kiedottuna, koska nyt vasta löysin upean Kaunisteen. Aivan mielettömiä kuvioita ja värejä! Olin siis googlettelemassa kauniita kalenterijulisteita tälle vuodelle, kun törmäsin tähän Marika Maijalan suunnittelemaan ihanuuteen.
Voiko olla suloisempaa kalenteria?
Ainoa ongelma tässä ihastumisessa on kalenterin suuruus, sillä kun on kokoa huimat 50x70cm. Olin suunnitellut kalenterille paikkaa työpisteen viereisen kaapin sivuseinältä, jossa se antaisi väriparin Omppu -julisteelle ja pinnatuolille. Vai antaisiko? Onkohan tuo minttu kuinka vihreä, tietokoneruudulta katsottuna kun on vaikea sanoa? Jättikokoinen kalenteri peittäisi kuitenkin kaapin lähes koko leveydeltään ja pahoin pelkään, että se jättäisi varjoonsa kaiken muun. Malliksi virittelinkin seinään säilössä olleen vastaavankokoisen julisteen.
Ehkä vähän iso, en tiedä. Mitä mieltä sinä olet?
 |
| Kuva: Kauniste |
Ainoa ongelma tässä ihastumisessa on kalenterin suuruus, sillä kun on kokoa huimat 50x70cm. Olin suunnitellut kalenterille paikkaa työpisteen viereisen kaapin sivuseinältä, jossa se antaisi väriparin Omppu -julisteelle ja pinnatuolille. Vai antaisiko? Onkohan tuo minttu kuinka vihreä, tietokoneruudulta katsottuna kun on vaikea sanoa? Jättikokoinen kalenteri peittäisi kuitenkin kaapin lähes koko leveydeltään ja pahoin pelkään, että se jättäisi varjoonsa kaiken muun. Malliksi virittelinkin seinään säilössä olleen vastaavankokoisen julisteen.
Ehkä vähän iso, en tiedä. Mitä mieltä sinä olet?
Kun mies ei tottele
Olen blogihistoriani aikana aina silloin tällöin miettinyt, miten monet vaihtelunhaluiset sisustusbloggaajat saavat puolisoiltaan siunauksen seinien värin tai tapetin vaihtoon, lattian maalaukseen, keittiöremonttiin, uuden talon rakentamiseen tai ihan vaan siihen, että myinpä meidän sohvat pois, kun eivät sopineet uuden maton sävyyn.
Meillähän tämä homma meni niin, että viimeinen huone kun saatiin levytettyä ja maalattua/tapetoitua, niin V ilmoitti homman olevan tässä. Olenhan minä toki vierashuoneen maalannut remontin jälkeen jo kertaalleen (tai siis toisen kerran), mutta se olikin helppo homma, minä kun en ottanut listoja pois. Toista se olisi, jos tapetti pitäisi vaihtaa, sitä kun en saa yksin hoidettua. Tasaisin väliajoin (eli vähintään kerran viikossa) kyselenkin, milloin voidaan repiä mediahuoneen tapetti pois, jotta voisin maalata kyseisen seinän voittamallani tehosteseinämaalilla (joka on syyskuusta asti ollut kaapissa odottamassa maalaustalkoita). Vielä ei ole lupaa herunut. Toinen tämän hetken polttava aihe on vessan lattia - sen maalausluvassa ollaan jo ehkä -vaiheessa. Kyllä tuo sininen laatta vielä joku päivä häviää.
Keittiöremonttia olen pitkään halunnut, mutta siitä kieltäytyminen on minunkin myönnettävä ihan järkeväksi, keittiö kun on ihan siisti (vaikka sitä inhoankin) ja minä kun en tällä hetkellä ole töissä, niin ehkä sitä rahaakaan ei siihen hommaan ole. Kaikista ärsyttävin kielto on kuitenkin se, että minä en saa vanerista sängynpäätyä. Se olisi juurikin se puuttuva osa makuuhuoneestamme (tai edes jokin muu yksityiskohta tuohon sängyn taakse) ja perustelut ovat niinkin järkevät, että V ei tykkää vanerin ulkonäöstä. Tässä kohtaa tekisi mieli palata siihen, että minä en tykkää sinisistä laatoista, mutta se asia käsiteltiin jo.
Peiliä tai taulua en voi myöskään seinälle kiinnittää, koska V kielsi tekemästä reikiä tapettiseinille. Että näin. Eläpä tässä nyt sitten perhesovussa, minä kun en varsinaisesti ole mikään myöntyväisyyden tai kärsivällisyyden perikuva.
Kysymykseni teille vaihtelunhaluisille blogisisarille kuuluukin, onko sinulla:
a) mies, jolla ei ole mihinkään mielipidettä ja tekee kaiken kuten vaimokäskee pyytää
b) mies, jolla on täysin samanlainen sisustusmaku ja vaihtelunhalu kuin sinulla
c) sokea mies?
Apua siis kaivataan, muutoin hyvää miestä kun en jaksaisi vaihtoonkaan laittaa!
#babyitscoldtosleepoutside
Meillähän tämä homma meni niin, että viimeinen huone kun saatiin levytettyä ja maalattua/tapetoitua, niin V ilmoitti homman olevan tässä. Olenhan minä toki vierashuoneen maalannut remontin jälkeen jo kertaalleen (tai siis toisen kerran), mutta se olikin helppo homma, minä kun en ottanut listoja pois. Toista se olisi, jos tapetti pitäisi vaihtaa, sitä kun en saa yksin hoidettua. Tasaisin väliajoin (eli vähintään kerran viikossa) kyselenkin, milloin voidaan repiä mediahuoneen tapetti pois, jotta voisin maalata kyseisen seinän voittamallani tehosteseinämaalilla (joka on syyskuusta asti ollut kaapissa odottamassa maalaustalkoita). Vielä ei ole lupaa herunut. Toinen tämän hetken polttava aihe on vessan lattia - sen maalausluvassa ollaan jo ehkä -vaiheessa. Kyllä tuo sininen laatta vielä joku päivä häviää.
Keittiöremonttia olen pitkään halunnut, mutta siitä kieltäytyminen on minunkin myönnettävä ihan järkeväksi, keittiö kun on ihan siisti (vaikka sitä inhoankin) ja minä kun en tällä hetkellä ole töissä, niin ehkä sitä rahaakaan ei siihen hommaan ole. Kaikista ärsyttävin kielto on kuitenkin se, että minä en saa vanerista sängynpäätyä. Se olisi juurikin se puuttuva osa makuuhuoneestamme (tai edes jokin muu yksityiskohta tuohon sängyn taakse) ja perustelut ovat niinkin järkevät, että V ei tykkää vanerin ulkonäöstä. Tässä kohtaa tekisi mieli palata siihen, että minä en tykkää sinisistä laatoista, mutta se asia käsiteltiin jo.
Peiliä tai taulua en voi myöskään seinälle kiinnittää, koska V kielsi tekemästä reikiä tapettiseinille. Että näin. Eläpä tässä nyt sitten perhesovussa, minä kun en varsinaisesti ole mikään myöntyväisyyden tai kärsivällisyyden perikuva.
Kysymykseni teille vaihtelunhaluisille blogisisarille kuuluukin, onko sinulla:
a) mies, jolla ei ole mihinkään mielipidettä ja tekee kaiken kuten vaimo
b) mies, jolla on täysin samanlainen sisustusmaku ja vaihtelunhalu kuin sinulla
c) sokea mies?
Apua siis kaivataan, muutoin hyvää miestä kun en jaksaisi vaihtoonkaan laittaa!
#babyitscoldtosleepoutside
Tänään
Jouluisimmat jutut on kotoa riisuttu ja joka vuosi se tuntuu yhtä puhdistavalta - ikään kuin kääntäisi uuden sivun elämässään. Kynttilät, muutamat valosarjat, vehreät havut sekä taljat ja torkkupeitot saavat kuitenkin vielä jäädä, nythän se talvi on vasta täällä.
Aurinkoiset pakkaspäivät kääntävät ajatukset kyllä väkisin kevääseen, mutta toistaiseksi kevät saa pysyä satunnaisissa tulppaaninipuissa sekä viherkasveissa. Kyllä siitä keväästä ehtii myöhemminkin nauttia.
Läpömittari näyttää -25 astetta ja aurinko pilkistelee pilviharsojen takaa. Talvipäivä parhaimmillaan, ollaan siis onnellisia neljästä kauniista vuodenajastamme.
Iloa alkuviikkoosi!
Varvikossa
Ajelin ennen joulua kylään ihanan Marrun luokse Varvikkoon. Siinäpä koti, joka tuntui ottavan avosylin vastaan. Kaikkialla vallitsi lämmin tunnelma ja näkyi toinen toistaan ihanampia yksityiskohtia. Valitettavasti kuvat eivät anna oikeutta kauniille kodille, hämärtyvä ilta kun ei ollut paras mahdollinen aika kuvata. Ja niin paljon jäi kuvaamattakin pimeyden laskeutuessa nopeasti.
Pikkumiehen potkuauto hurmasi minut täysin, aivan syötävän söpö! Ja aiheuttipa se V:ssäkin ihastusta, kun hänelle kuvia esittelin.
Kiitos vielä tätäkin kautta Marru, että sain teillä vierailla ♥
Leppoisaa viikonloppua!
KYLMÄ
Täällä käytiin viime yönä yli 30 pakkasasteessa... Hrr... Toinen autommekin totesi viimeaikaiset lämpötilat liian kylmiksi, kun se maanantaina valutti öljyt pihaan. Tänään onneksi saimme huollosta viestin, että auto on valmis noudettavaksi ja selvisimme yllättävän pienellä laskulla. Minä tosin aukaisin hieman sanaista arkkuani, kun syyksi selvisi öljynsuodattimen löystynyt kansi (joka kylmän lämpötilan vuoksi oli autoa käynnistettäessä pompannut irti). Kyseinen auto kun oli alle kuukausi sitten öljynvaihdossa, niin mielestäni tällainen asia olisi pitänyt siellä huomata. Tai no, mitäpä minä autoista tiedän. Joka tapauksessa, loppu hyvin kaikki hyvin. Ja Laakkosen pojatkin muistavat meikäläisen taas nimeltä.
Ostin alkuviikosta vuoden ensimmäiset tulppaanitkin mieltä piristämään, mutta nekään eivät ole tainneet iloita pakkasista. Näyttävät niin kovasti ressukat paleltuneen, vaikka parhaani mukaan yritin niitä kaupassa papereihin kääriä.
Ei sillä, tänään minulla on kaikesta huolimatta onnellinen olo. Kiva kun olet siellä!
Ostin alkuviikosta vuoden ensimmäiset tulppaanitkin mieltä piristämään, mutta nekään eivät ole tainneet iloita pakkasista. Näyttävät niin kovasti ressukat paleltuneen, vaikka parhaani mukaan yritin niitä kaupassa papereihin kääriä.
Ei sillä, tänään minulla on kaikesta huolimatta onnellinen olo. Kiva kun olet siellä!
Voi rakkaus
Siinä hän nyt on, Muuton Wood-valaisin. Kauniina ja ylväänä yöpöydälläni. Olin ollut tosi kiltti viime vuonna, kun pukki oli toteuttanut tämän ihanan lahjatoiveen. Suomeksi sanottuna siis V oli jatkanut hyväksi ja helpoksi todettua linjaa ja seurasi lähettämääni verkkokauppalinkkiä kyseiseen valaisimeen. Emmekä siis todellakaan ostele näin kalliita joululahjoja toisillemme, vaan minä olin reippaana tyttönä säästänyt loppuvuoden tähän rahaa ja V maksoi puuttuvan osan joululahjana minulle. Siksipä se tuntuukin vielä tärkeämmältä, kun itse olen tähän säästänyt ja toinen tiesi, kuinka kovasti tätä haluan.
Jaksaisin ihailla vaaleaa mäntypintaa ja valaisimen kauniita yksityiskohtia tuntitolkulla.
Yksi haave on siis toteutunut, joten seuraavaksi voisinkin haaveilla ihanasta Kube-valaisimesta V:n yöpöydälle. Muodostaisivat mielestäni hauskan parin tämän kaunottaren kanssa.
Kivaa tiistaita!
Uuteen vuoteen
Pientä blogihiljaisuutta ollut ilmassa, mutta kehissä ollaan jälleen. Rakas ystäväni viihtyi meillä viikon, joten halusin keskittyä häneen ja tähän oikeaan elämään, tiedättehän. Me kun näemme nykyisin niin harvoin pitkän välimatkan vuoksi. Ja kyllä meillä tytöillä olikin hauskaa - viikkoon mahtui mm. shoppailua niin meidän kylällä kuin Oulussakin, kävelylenkkejä, naurua, saunomista, pikkuleijonien pelien jännäämistä ja maailman parantamista. Täydellinen viikko sanoisin!
Järkkärikin piti lomaa, mutta onneksi kännyköiden kätköistä löytyi muutama (julkaisukelpoinen) kuva. Ja tulipa heti uudenvuodenaattona kokeiltua jotakin aivan uutta, valettiin nimittäin tinaa trangialla. Meistä kun ei kukaan ollut varma, toimiiko tinakauha induktioliedellä, niin otettiin sitten varman päälle.
Varsinaisia uudenvuodenlupauksia en tehnyt, mutta tavoitteeni tälle vuodelle tuleekin olemaan uusiin asioihin heittäytyminen. Irtisanoutumiseni jälkeinen loppuvuosi oli elämäni parasta aikaa ja toivonkin tämän vuoden tuovan minulle niin uusia haasteita kuin upeita kokemuksiakin. 2016, I'm ready!
Hyvää alkanutta vuotta!
Järkkärikin piti lomaa, mutta onneksi kännyköiden kätköistä löytyi muutama (julkaisukelpoinen) kuva. Ja tulipa heti uudenvuodenaattona kokeiltua jotakin aivan uutta, valettiin nimittäin tinaa trangialla. Meistä kun ei kukaan ollut varma, toimiiko tinakauha induktioliedellä, niin otettiin sitten varman päälle.
Varsinaisia uudenvuodenlupauksia en tehnyt, mutta tavoitteeni tälle vuodelle tuleekin olemaan uusiin asioihin heittäytyminen. Irtisanoutumiseni jälkeinen loppuvuosi oli elämäni parasta aikaa ja toivonkin tämän vuoden tuovan minulle niin uusia haasteita kuin upeita kokemuksiakin. 2016, I'm ready!
Hyvää alkanutta vuotta!
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)
