Vierashuoneen remonttia

Vappuaaton kunniaksi luvassa on lupailemiani kuvia vierashuoneen remontin vaiheista. Joten kuvat puhukoot puolestaan.

Alun perin vierashuone oli tapetoitu kokonaan vihreäksi. Kyllä, tapetoitu kokonaan vihreäksi. Älkää vain kysykö miksi.

Remontti alkoi siis jo tutuksi tulleella tavalla eli seinien levyttämisellä.

Tämän jälkeen vuorossa oli saumanauhoitus, pakkelointi ja aina yhtä ihana hiominen. Ja sitä hiomista riitti yhdeksi jos toiseksikin illaksi.

Sitten oli vuorossa pohjamaalaus...

...jonka jälkeen päästiin remontoimisen parhaaseen osaan, pintojen valitsemiseen. Vierashuoneen värimaailma oli tosin helppo valita, sillä päätimme käyttää siihen jo kotoa löytyvän maalin. Kyseinen maali oli ostettu alun perin olohuoneeseen, mutta se ei käynytkään olohuoneen tehosteseinään.Vierashuoneeseen maali kävi kuitenkin hyvin ja huoneen pienen koon vuoksi, vaaleat seinät olivat ehdottomat. Kyseessä on siis Tikkurilan Y467, shaali. Myös ihastuttava sinivalkorunkoinen vierassänky on päässyt kuviin, se kun kannettiin heti tilaisuuden tullen paikoilleen pitkin taloa kuljeksimasta. Olkaa kuin ette huomaisi sitä.

Tehosteseinäfaneina halusimme vierashuoneeseenkin efektiseinän. Tehosteseinän paikka? -postauksessa pohdinkin tehosteseinän sijoittamista tähän huoneeseen. Päädyimme lopulta sijoittamaan sen tyhjäksi jäävälle seinustalle, ovelta katsottuna oikealle.

Sudin tehosteseinään aluksi shaaliin sävytettyä Tikkurilan Tunto Hienoa, johon tein kuvioita liisteriharjalla vetelemällä. Tämän jälkeen halusin lisätä seinään vielä särmää ja tein siihen kiekuroita hopeisella Taika Helmiäismaalilla. Teinpä niitä sitten liikaa ja seinä näytti kamalalta. Silloisesta tilanteesta en edes kehtaa laittaa kuvaa. Itku silmässä laitoin hätähuudon ihanalle Miialle ja hän teki minulle idioottivarmat ohjeet itsepiirrettyjen kuvien kera seinän pelastamiseksi. Kiitos vielä tuhannesti murunen! Nyt on hopeaa ja struktuuria seinässä sopivasti ja olemme miehen kanssa lopputulokseen enemmän kuin tyytyväisiä.

Arvatkaa muuten mistä tietää, että vappu lähestyy? Mies istuu olohuoneen sohvalla ompelemassa käsin haalareidensa haaruksia kiinni. Touhu oli melko hellyyttävän näköistä, vaikkakin pitäydyin kysymästä, missä haarukset ovat alunperin revenneet.

Näihin tunnelmiin haluan toivottaa mahtavaa vappua juuri sinulle! Ja tervetuloa mukaan uusille lukijoille. Olen aina yhtä otettu huomatessani lukijamäärän kasvaneen.

Kynttilälyhtyjen kesäasu

Palaan vielä kesken jääneeseen Oulun ostosten esittelyyn, sillä maaliskuussa esittelin vain La Cucina pot minin. Kyseiseltä reissulta mukaani tarttui myös kaksi Sia Home Fashionin tekokasvia. Ajatuksissani oli pyörinyt jo pidempään, että haluan kesäksi keittiön ikkunalaudalla oleviin suuriin kynttilälyhtyihin jotakin muuta kuin kynttilät. Nähdessäni Stockmannilla Sia:n tekokasvit, ajatus oli saanut varmistuksen.

Laitoin lyhtyjen pohjalle ruskeasävyisiä koristekiviä ja mielestäni lopputulos on ihan hauska. Ainahan tekokasvit näyttävät muovisilta, mutta kyseiset yksilöt olivat vaihtoehdoista aidoimman näköiset.

Kynttilälyhdyt näyttävät nyt raikkailta ja kesäisiltä ja saavat näin ollen jatkaa esillä oloaan.

Leppoisaa sunnuntaita!

Back in business

Kiitos teille kaikille ihanille edelliseen postaukseen tulleista kommenteista! Jokainen bloggaaja tietää, kuinka tärkeitä etenkin kannustavat kommentit ovat. Kiitos <3

Anteeksi, kun olin hetken poissa. Huhtikuu on ollut rankka ja kaikki harmi tuntuu kasaantuneen kerralla. Hautajaiset ovat kuitenkin takanapäin, äiti ja tytär on saatettu viimeiselle matkalleen. Elämä jatkuu ja katse suunnataan kohti kesää.

Lisäharmia on aiheuttanut se, että minulla loppuu työt toukokuun lopussa eikä uudesta työpaikasta ole tietoa. Alle vuoden vanhan asuntolainan omistajalle on kyseinen asia aiheuttanut hieman stressiä. Ja tuo laskupinokin näyttää aina ilmestyvän uudestaan, vaikka sen joka kuukausi luulee selättäneensä. Epävarmuudessa siis eletään ja sisustusrintamalla tulee näillä näkymin olemaan hiljaista. Työmarkkinatuella kun ei kovin ahkerasti sisusteta, syödäkin kai pitäisi.

Tämän kaiken muun päälle otin itselleni kovan stressin blogistani. Olen aina ollut täydellisyyden tavoittelija ja tehnyt asiat joko 100-prosenttisesti tai en ollenkaan. Sama juttu on käynyt blogini kanssa. Jos minulla ei ole täysin valmista lopputulosta, en ole asiasta blogiin kirjoittanut. Siksi ihailen (no sanotaan nyt ihan suoraan että kadehdin) niitä ihmisiä, jotka postaavat kaksi-kolme kertaa päivässä. Itselläni ei riittäisi aika eikä asia. Ja postauksillahan niitä lukijoita saadaan. Tästä päästäänkin aasinsiltana siihen, miksi pahan olon keskellä tuntui siltä, että poistan koko blogini. Olin rehellisesti sanottuna kateellinen niille blogeille, jotka ovat vasta aloittaneet, mutta ovat silti keränneet yli satoja lukijoita. Noin, nyt se on sanottu, mutta olinpahan ainakin rehellinen.

Näiden viikkojen aikana olen kuitenkin huomannut, kuinka kovasti kaipasin bloggaamista ja etenkin teitä ihanat lukijat. Töistä tullessa ei ollutkaan uusia kommentteja odottamassa eikä näin ollen minkäänlaista vuorovaikutusta teidän kanssa. Vierashuoneen remontti on edistynyt ja muitakin sisustusjuttuja on tapahtunut, joten pakkohan minun oli palata. Lupaan parantaa tapani ja aionkin julkaista vierashuoneesta kuvia, vaikka se ei vielä valmis olekaan (taputuksia kiitos). Ja kateus, pois se minusta. Olen oikeasti ja vilpittömästi onnellinen kaikkien uusien bloggaajien puolesta. Ei heidän menestyksensä ole minulta pois. Ja tunnustan kyllä sen, etten ole kovinkaan paljon omaa blogiani edes markkinoinut. Pitäisiköhän aloittaa kirjautumalla blogilistaan.

Lopuksi vielä kiitos Jennalle Lumihelmi -blogiin, josta sain New Blog Love -tunnustuksen.

Säännöt menevät näin:

"Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka tunnustuksen sinulle antoi. Valitse viisi ihanaa bloggaajaa (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa. Näin voimme auttaa uusia bloggaajia eteenpäin ja ehkä juuri sinä löydät uuden ihanan blogituttavuuden."

Olen saanut tunnustuksen aiemminkin, mutta aina se on yhtä mukavaa saada. En kuitenkaan tällä kertaa laita tunnustusta eteenpäin, sillä se on kiertänyt jo niissä blogeissa, joille sen olisin antanut.

Hui kun tuli pitkä postaus, toivottavasti jaksoitte lukea.

Ihanaa lauantaita kaikille! Meillä on tiedossa pihahommia.

Tauon paikka

Jäin tänään töistä sairaslomalle ja tällä hetkellä arki tuntuu ylivoimaisen vaikealta. Eilen illalla meinasin poistaa kertaheitolla koko blogini, mutta en sitä kuitenkaan tehnyt. Tämän blogin piti olla mukava harrastus, ikään kuin päiväkirja, jonne voisin tallentaa talomme sisustusmuutoksia, remonttijuttuja sekä haaveita ja höpötystä. Tällä hetkellä blogi aiheuttaa minulle kuitenkin enemmän pahaa mieltä kuin iloa. Myös muiden blogien lukeminen tuntuu vaikealta.

Tarvitsen tauon tästä kaikesta ja aikaa kasata itseni. Toivon kovasti palaavani ja löytäväni bloggaamisen ilon jälleen.

IT'S NOT GOODBYE

IT'S SEE YOU LATER

Aurinkoista huhtikuuta kaikille, olette ihania!

Ihan itse tehty

Pääsiäinen äidin luona oli täynnä herkuttelua ja hauska oli nähdä myös muita sukulaisia. Erityisen paljon nauroimme äitini kanssa minun ja isosiskoni tekemille pääsiäiskoristeille, jotka äitini edelleenkin nostaa urheasti esille joka vuosi.

Vasemmanpuoleinen tipu on minun tekemä, oikeanpuoleinen seitsemän vuotta vanhemman siskoni. Pupusta ei löytynyt taiteilijan signeerausta. Hauskinta tipuissa on se, että ala-asteen opettajien ideat eivät nähtävästi ole seitsemässä vuodessa uudistuneet. Meillä taiteilijoilla on onneksi ollut erilaiset näkemykset.

Kotona puolestaan olemme yhdessä siskoni kanssa askarrelleet ihastuttavat lumiukot. Miten nämä liittyvät pääsiäiseen? Hyvä kysymys. Etenkin tuo oikeanpuoleinen on melko kamala. Ja siltä löytyy tuota sinistä piipunrassia myös selkäpuolelta.

Lopuksi havainnollistava kuva siitä, miksi en ostanut kotiin niitä pääsiäiskukkia. Tämä ressukka ei näyttänyt perjantaina tältä.

Aurinkoista huhtikuun alkua!